1. JAPANIN TRAUMA
Kukaan ei halua uutta Hiroshimaa
Siitä lähtien toivo siitä, että tuhoisaa ydinvoimaa ei enää koskaan käytettäisi, on elänyt vahvana etenkin japanilaisten keskuudessa, ja he ovat vastustaneet ydinaseita voimakkaasti.
Yhdessä Hiroshiman uhrien muistomerkissä lukeekin:
”Lepää rauhassa, sillä tämä virhe ei toistu enää koskaan.”
Yhdysvaltalaiset lentokoneet pudottivat elokuun alussa 1945 kaksi atomipommia Japaniin Hiroshiman ja Nagasakin kaupunkeihin. Kummankin pommin räjähdysvoima vastasi noin 20 tonnia TNT:tä.
Iskut surmasivat välittömästi ainakin 80 000 ihmistä, ja lukuisia ihmisiä kuoli myöhemmin säteilyn aiheuttamiin vammoihin ja syöpiin.
Kuvat lähes maan tasalle tuhoutuneista kaupungeista ja pahoin palaneista uhreista osoittivat järkyttävän konkreettisesti, miten hirvittävän voiman ihminen oli päästänyt valloilleen.
2. MAD-DOKTRIINI
Kauhun tasapaino estäisi sodan
Vuonna 1962 Kuuban kriisi vei maailman ydinsodan partaalle ja osoitti, miten täpärällä kaiken tuhoavan ydinsodan mahdollisuus kahden suurvallan, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton, välillä oli.
Yhdysvaltain puolustusministeri Robert S. McNamara muotoili maan puolustuspolitiikan perustaksi niin sanotun molemminpuolisen varman tuhon doktriinin (Mutual Assured Destruction, lyhenne MAD, joka tarkoittaa myös hullua).
Doktriinin sanoma oli se, että jos molemmilla suurvalloilla olisi niin paljon tehokkaita ydinaseita, että ydinsota johtaisi väistämättä molempien täydelliseen tuhoon, se estäisi automaattisesti ydinaseiden käytön. Tämä pelote muodosti McNamaran vuonna 1967 antaman selityksen mukaan Yhdysvaltain ”strategian kulmakiven”.
Yhdysvallat hylkäsi doktriinin virallisesti vuonna 1969, mutta MADin perusajatus toimii edelleen, sillä se pidättää ydinasevaltoja käyttämästä tuhoisaa asetta.
MAD-doktriinin lisäksi puolustusministeri McNamara muistetaan etenkin osuudestaan Vietnamin sodan eskaloitumisessa.
3. YDINASEIMPERIALISMI
Ydinasemonopoli tuo valtaa
Ydinaseita on vain yhdeksällä valtiolla. Joukkotuhoaseet antavat niiden haltijoille suuren vallan sellaisiin valtioihin nähden, joilla ei ole vastaavia valmiuksia.
Vuodesta 1968 lähtien ydinaseiden leviämistä on säännelty niin sanotulla ydinsulkusopimuksella. Sopimus velvoittaa maita, joilla on ydinaseita, olemaan sijoittamatta niitä muihin maihin – ja samalla se velvoittaa maita, joilla ei ole ydinaseita, olemaan kehittämättä niitä.
Yhdeksällä ydinasevallalla on käytössään yhteensä 12 500 ydinkärkeä.
Erityisesti kylmän sodan päättymisen jälkeen ydinsulkusopimus on auttanut varmistamaan, että ydinasevaltioiden välinen voimatasapaino on pysynyt pitkälti ennallaan.
Jos jokin maa käyttää ydinaseita pienessäkin mittakaavassa, monet muut maat katsovat todennäköisesti tarvitsevansa itse ydinasepuolustusta ja sopimus raukeaa.
Näin ollen ydinasevaltioiden joukkotuhoaseiden käyttö luultavasti heikentäisi niiden valtaa muihin nähden.
4. VENÄJÄN SOTILASDOKTRIINI
Venäjä bluffaa
Venäjä on uhkaillut ydinaseella.
Analyytikkojen mukaan se on kuitenkin tyhjää puhetta. Mikään ei viittaa siihen, että Venäjä aikoisi käyttää yhtäkään lähes 6 000 ydinaseestaan.
Itse asiassa Venäjän oma sotilasdoktriini ei salli ydinaseiden käyttämistä hyökkäystarkoituksessa. Vain jos maata vastaan hyökätään, voitaisiin harkita ydinpuolustusta, väittää muun muassa aseistariisunta-asiantuntija Nikolai Sokov.
Kun Vladimir Putinista tuli Venäjän presidentti vuonna 1999, hänelle annettiin ydinsalkku, jolla voidaan käynnistää ydinasehyökkäys.
Uhkaukset ovat siis silkkaa propagandaa lännen säikyttelemiseksi.
“Mahdollisuus, että Venäjä – tai Putin – päättäisi käyttää ydinaseita suoraan länttä vastaan, on hyvin pieni, eikä sitä pidä edes pohtia tässä vaiheessa”, sanoi Washingtonin Institute for the Study of War -ajatushautomon analyytikko Katherine Lawlor helmikuussa 2023 U.S. News & World Report -lehdelle.
5. ELOONJÄÄMISVIETTI
Kaikki haluavat elää
Käsittämätöntä ydinsotaa on yritetty kuvitella kirjoissa ja elokuvissa. Kuvassa Peter Sellers komediassa Tohtori Outolempi vuodelta 1964.
Ihmisillä on voimakas eloonjäämisvietti. Koska ydinsota tarkoittaisi varmaa kuolemaa sen aloittajalle, sellaisen käynnistäminen olisi järjetöntä.
Ja vaikka järjettömyys on yleistä – myös valtiojohtajien keskuudessa – tässä mittaluokassa se on harvinaista, huomauttaa yhdysvaltalainen sotilasanalyytikko Herman Kahn.
Jos sellaista kuitenkin esiintyy, johtaja pysäytetään. ”Jos johtajan järjettömyys kasvaa ylettömiin mittasuhteisiin, on erittäin todennäköistä, että hänen alaisensa puuttuvat asiaan”, Kahn toteaa.
Sellainenkin johtaja kuin Vladimir Putin, jota monet lännen johtajat pitävät irrationaalisena, on tuskin valmis uhraamaan henkeään ydinsodassa. Putin ei suinkaan ole itsetuhoinen, sanoo Katherine Lawlor Institute for the Study of War -ajatushautomosta.