800-luvulle tultaessa nykyisen Länsi-Venäjän ja Ukrainan alueet kuuluivat pääosin heimokansoille. Vuosisadan mittaan alueelle saapui kauppiaita Skandinaviasta ja jokien varsille nousi kaupunkeja.
Näiden kauppakaupunkien sisäisistä valtataisteluista nousi lopulta ensimmäinen yhtenäinen Venäjä.
800-luku
ROSTOV: Heimokansat hallitsivat laajoja aroja
Venäläisillä tasangoilla asui useita kansoja rinta rinnan, kun alueelle alkoi tulla Skandinaviasta viikinkikauppiaita.
Itämeren ja Mustanmeren välinen alue kuului 800-luvulle asti suomalaisille ja itäslaavilaisille heimoille.
Yksi suurimmista heimoista olivat suomalais-ugrilaiset marit, jotka perustivat Sarskoje Gorodištšen asutuskeskuksen lähelle nykyisen Moskovan aluetta.
Siellä kohtasivat lännestä koruja, meripihkaa ja aseita tuoneet skandinaavit ja etelästä aina Konstantinopolista asti saapuneet, muun muassa lasia ja silkkiä myyneet kauppiaat.
800-luvun puolivälin jälkeen viikingit alkoivat sekoittua suomalais- ja slaavilaisheimojen kanssa.
Sarskoje Gorodištšen asema kauppakaupunkina heikkeni, ja sen syrjäytti lähistölle noussut Rostov. Pian sekin kuitenkin liitettiin sen länsipuolelle kasvaneeseen mahtavaan Novgorodin tasavaltaan.

Munkki Nestori kirjoitti vuosien 1050 ja 1120 välillä kronikan Venäjän historiasta.
Vuosi 862
NOVGOROD: Viikinkien Novgorodista tuli tasavalta
Varmuudella ei tiedetä, saapuiko viikinkipäällikkö Rurik Skandinaviasta Ilmajärven alueelle paikallisten heimojen kutsumana vai omasta aloitteestaan, mutta lähteiden mukaan hän perusti vuonna 862 Novgorodin kaupungin (jonka viikinkien perilliset tuntevat nimellä Holmgård) paikalle, jossa Ilmajärvi laskee Olhavanjokeen.
Rurikin tulosta alkoi alueen voimakas talouskasvu.
Viikinkien oli ylitettävä Itämeri ja purjehdittava jokia ja järviä pitkin Novgorodiin, mutta mutkikas matka kannatti, sillä Novgorod oli tärkeä etappi viikinkien aina Konstantinopoliin ulottuvilla kauppareiteillä.

Viikinki Rurik kuului ehkä ruseihin, joiden mukaan Venäjä on saanut omakielisen nimensä.
Vuosisatojen ajan se olikin koko Itä-Euroopan tärkein kaupan solmukohta, jossa kaupattiin runsaasti muun muassa majavan- ja oravannahkoja.
1100-luvulla Novgorod kehittyi itsenäiseksi tasavallaksi. Sen talous oli täysin riippuvainen kaupasta, ja niinpä valtaa käyttivätkin aluksi kaupungin menestyksekkäimmät kauppiaat.
Heidän johdollaan Novgorod sai kansan valitseman pormestarin, ja sitä hallittiin demokraattisin periaattein.
Vaikka Novgorod liitettiin osaksi Kiovan Rusjin valtakuntaa jo vuonna 879, se säilytti käytännössä itsenäisyytensä ja taloudellisen valta-asemansa vuosisatojen ajan.
Sen synkin hetki koitti vuonna 1570, kun huhuja kaupungissa kytevästä kapinasta kuullut tsaari Iivana Julma lähetti miehensä kaupunkiin tuhoamaan ja tappamaan.
862–1024
Kaupunkeja nousi kuin sieniä sateella
Polatsk (862): Polatskin ensimmäinen tunnettu hallitsija oli Ragnvald, joka saapui Skandinaviasta Väinäjokea pitkin. Hänen tyttärensä Ragnhild oli naimisissa Vladimir Suuren kanssa, kunnes tämä kääntyi kristityksi. Kaupunki sijaitsee nykyisin Valko-Venäjällä.
Ljubetš (882): Venäjän vanhimpiin kuuluvan kaupungin merkkihetki oli vuonna 1097, kun vuosikausia keskenään kiistelleet venäläiset vallanpitäjät kokoontuivat sinne. He sopivat, etteivät perintöruhtinaat enää tavoittelisi toistensa maita vaan hallitsisivat omiaan.
Pihkova (903): Novgorodin tasa-valtaan kuuluneessa Pihkovassa syntyi skandinaavitaustainen kuningatar Olga, joka johti Kiovan Rusjia vuodesta 945 miehensä Igorin kuoltua. Hänestä tuli Vladimir Suuren anoppi.

Kiovaa hallinnut kuningatar Olga julistettiin kuolemansa jälkeen ortodoksisen kirkon pyhimykseksi.
Tšernihiv (907): Tšernihiv oli yksi Kiovan Rusjin rikkaimpia kaupunkeja. Alun perin sitä hallitsivat itäslaavilaiset heimot, mutta sittemmin se joutui puolalaisten, liettualaisten ja venäläisten käsiin. Nykyisin kaupunki kuuluu Ukrainaan.
Vitsebsk (974): Kuningatar Olga perusti Vitsebskin. Se sijaitsi viikinkien Skandinavian ja Konstantinopolin välisellä kauppareitillä ja kehittyi 1200- ja 1300-luvuilla korvaamattomaksi kauppa-asemaksi Itämeren ja Mustanmeren välissä.
Suzdal (1024): Suzdalia ympäröivät hedelmälliset viljelysmaat, joilla kasvatettiin kaupungille vaurautta tuovaa vehnää. Suzdal oli mahtavan Rostov-Suzdalin pääkaupunki vuosina 1125–1157, mutta se menetti asemansa, kun sen naapurikaupunki Vladimir nousi uuden Vladimir-Suzdalin pääkaupungiksi.
880-luku
KIOVA: Heimoista ja pikkuvaltioista syntyi Kiovan Rusj
Kiova syrjäytti Novgorodin valta-asemasta ja nousi mahtavan valtion pääkaupungiksi.
Viikinkien vesistöjä pitkin kulkevilla kauppareiteillä Skandinavian ja Konstantinopolin välillä oli erityinen koettelemus: strategisella paikalla sijainnut, vaeltavien kasaarien hallitsema Kiova.
Kun Rurikin lanko Oleg oli vuonna 879 ottanut vallan Novgorodissa, hän lähti etelään valloittamaan Kiovaa saadakseen tärkeän vesireitin kokonaan hallintaansa.Matkallaan hän valloitti useita kaupunkeja, kuten Smolenskin, ja vuonna 882 hän valloitti lopulta myös Kiovan.
”Kiova on kaikkien venäläisten kaupunkien äiti”, Oleg totesi ja teki siitä pääkaupunkinsa.
Olegin Kiova solmi läheisen yhteyden Konstantinopoliin, ja myöhempi Kiovan ruhtinas Vladimir nai Bysantin keisarin sisaren ja vakiinnutti alueella kristinuskon.

Vladimir valitsi islamin sijaan kristinuskon, koska ei halunnut kieltää alkoholia.
Kulttuuri ja arkkitehtuuri kehittyivät nopeasti Vladimirin aikana, ja Kiovan Venäjästä eli Kiovan Rusjista kasvoi yksi Euroopan suurimmista valtioista. Jälkimaailma tunteekin Vladimirin lisänimillä Suuri ja Pyhä.
KARTTA – Kiovan valtakunta:




Alueet yhdistyivät
Kiovan Rusj alkoi kehittyä viikinki Olegin aikaan 800-luvun lopussa. Se oli suurimmillaan noin 300 vuotta myöhemmin, jolloin se kattoi mm. osia nykyisestä Ukrainasta, Puolasta, Valko-Venäjästä, Latviasta ja Venäjästä.
882
Olegin myötä Venäjän valtakeskus siirtyi Novgorodista uuteen pääkaupunkiin Kiovaan.
988
Vladimir Suuri solmi liiton Bysantin keisarin Basileios II:n kanssa ja vakiinnutti maahan kristinuskon.
1030
Vladimir Suuren poika Jaroslav I Viisas valloitti puolalaisilta osan itäeurooppalaisesta Galitsiasta ja liitti vallatun alueen Kiovan Rusjiin.
Jaroslav nai ruotsalaisen Olavi Sylikuninkaan tyttären.
Vuosi 882
SMOLENSK: Rajakaupungissa oli pakko tottua sotiin
Smolenskista taisteltiin vielä lukuisia kertoja sen jälkeenkin, kun Oleg oli valloittanut kaupungin vuonna 882.
Esimerkiksi 41 000 venäläissotilasta piiritti heinäkuussa 1654 silloin Puolalle kuulunutta Smolenskia.
Taistelut aaltoilivat edestakaisin kolme kuukautta. Puolalaisia auttoi heidän tehokas ratsuväkensä sekä yllättävä auringonpimennys, joka pelotti taikauskoisia venäläisiä, mutta lopulta venäläiset voittivat silti.

Puolalainen mitali muistuttaa voitosta venäläisiä vastaan Smolenskissa 1600-luvulla.
Smolenskin kaupungin asukkaat olivat tottuneet taisteluihin. Kaupunki sijaitsi Moskovan ja Länsi-Euroopan välisellä tärkeällä reitillä, ja Dneprjoen kautta sillä oli myös suora yhteys Mustallemerelle.
Niin Liettua, Puola kuin Venäjäkin halusi saada Smolenskin hallintaansa, ja rajalinjat muuttuivat taajaan.
Vaikka Smolensk on erittäin vanha kaupunki, sen varhaishistoriasta ei ole jäänyt juuri lainkaan esimerkiksi rakennuksia, sillä suurin osa niistä on tuhoutunut kaupungista käydyissä toistuvissa taisteluissa.
Smolenskissa hallitsija vaihtui useasti
Nykyisin Venäjän länsirajalla sijaitsevan Smolenskin asema on vaihdellut.
Vuosi 882
Oleg valtasi kaupungin.
1240
Liettualaiset valloittivat tataarien ryöstelemän ja sitten hylkäämän kaupungin.
1340
Moskovan aatelin valtaus.
1408
Liettua valtasi kaupungin taas.
1514
Kaupunki päätyi Moskovalle jälleen yhden Moskovan ja Liettuan välisen sodan jälkeen.
1611
Puola valtasi taas kaupungin.
1654: Venäjä valtasi Smolenskin.
1654
Venäjä valtasi Smolenskin.
1100-luku
VLADIMIR: Mongolit tuhosivat Moskovan kilpailijan
Kun Kultaisen ordan mongolisoturit saapuivat Vladimirin kaupunkiin 4. helmikuuta 1237, heitä oli vastassa mahtavia kalkkikivisiä valkoisia katedraaleja, torneja ja palatseja, jotka loistivat kilpaa osoituksena kaupungin vauraudesta.
Kaupunki oli aikanaan perustettu sotilaalliseksi etuvartioksi, mutta kun Andrei Bogoljubski nousi kaupungin johtoon vuonna 1157, alkoi vahva kasvun kausi, joka teki mitättömästä paikkakunnasta Vladimir-Suzdalin ruhtinaskunnan vauraan keskuksen.
Siitä tuli vähitellen niin rikas, että se pystyi irrottautumaan Kiovan hallinnasta ja kilpailemaan Moskovan kanssa mahtavimman venäläiskaupungin asemasta.
Kaupunki valkoisissa
Vaikka Kultaisen ordan joukot tuhosivat Vladimirin kaupungin lähes täysin, muutama rakennus muistuttaa yhä sen suuruuden päivistä.

Kultainen portti (1164)
Kiovassa ja Konstantinopolissa oli 1100-luvulla kultaiset portit, joten ruhtinas Andrei Bogoljubski pystytti sellaisen myös Vladimirin läntiselle sisäänkäynnille. 14 metriä korkea portti on koristeltu kultauksin.

Uspenskin katedraali (1160)
Vladimirin suojelijan, Neitsyt Marian, kunniaksi rakennettiin mahtava katedraali, joka oli 1 178 m²:n pinta-alallaan Venäjän suurin kirkko lähes 400 vuotta.

Pyhän Demetrioksen katedraali (1197)
Katedraali ei tee vaikutusta koollaan vaan kalkkikiviseiniin kaiverretuilla, erityisen koristeellisilla reliefeillään. Eläimiä, kasveja, kuninkaita, pyhimyksiä ja taruolentoja esittävät reliefit sinetöivät Vladimirin aseman taiteen ja arkkitehtuurin keskuksena.
Mongolien johtajan Batu-kaanin lähettämät Kultaisen ordan soturit eivät kuitenkaan arvostaneet Vladimirin kukoistavaa taloutta tai vaikuttavaa arkkitehtuuria.
He surmasivat kaupunkilaisia ja hävittivät ja polttivat osia kaupungista maan tasalle.
Kolmessa päivässä mongolit tuhosivat Vladimirin niin, ettei se koskaan enää palannut aiemman kaltaiseen asemaansa, ja niin Moskova nousi Venäjän ykköskaupungiksi.
Vuosi 1480
MOSKOVA: Mongolit vahvistivat Moskovaa, joka nousi koko Venäjän keskukseksi
Vaikka Kultaisen ordan mongolit hyökkäsivät myös Moskovaan 1200-luvulla ja kaupunki jäi mongoleja johtavan Batu-kaanin alaisuuteen, mongolit itse asiassa auttoivat Moskovaa.
Moskova sijaitsi Liettuan suuriruhtinaskunnan ja mongolien valtakunnan välissä, joten kun mongolit 1300-luvun alussa alkoivat pelätä liettualaisten hyökkäystä, he päättivät vahvistaa Moskovan puolustusta turvatakseen valta-asemansa.
Kaupunki kasvoi ja vaurastui ilman että mongolit olisivat juurikaan puuttuneet sen asioihin, ja vuonna 1380 Moskovasta oli tullut niin vahva, että se nousi mongoleja vastaan.

Maailman suurin kello on Moskovassa vuonna 1735 valettu Tsaarin kello, joka painaa noin 200 tonnia.
Moskovan kiistaton johtaja, Dmitri Donskoi, kokosi venäläisen armeijan ja johdatti sen voittoon mongoleista Kulikovon taistelussa Donin yläjuoksulla 120 kilometriä Moskovasta kaakkoon.
Siitä käynnistyi pitkä ja tiivis Moskovan johtama venäläisten vapaustaistelu, ja vuonna 1480 venäläiset lopulta irtautuivat mongolien vallasta. Moskovasta tuli pääkaupunki uudessa valtiossa, joka nykyisin tunnetaan nimellä Venäjä.