Valko-Venäjä on miltei aina elänyt suurvaltojen varjossa.
Valko-Venäjä kuului varhaiskeskiajalla Kiovan Rusin valtakuntaan, mongolit mellastivat siellä, ja itänaapuri on pitäneet maata otteessaan ensin Neuvostoliiton ja sitten Venäjän aikana.
Tässä artikkelissa käymme läpi Valko-Venäjän myrskyisää historiaa Aljaksandr Lukašenkaan – Euroopan viimeiseen diktaattoriin – asti.
Neuvostoliiton loppu
Venäjän presidentti Boris Jeltsin tapasi Ukrainan presidentin Leonid Kravtšukin ja Valko-Venäjän epävirallisen valtionpään Stanislav Šuškevitšin Viskulissa Bialowieskan eli Belovezin metsän lähistöllä Valko-Venäjällä 8. joulukuuta 1991.
Muutamaa kuukautta aiemmin Viron, Latvian ja Liettuan neuvostotasavallat olivat julistautuneet itsenäisiksi Neuvostoliitosta.
Neuvostoliiton kohtalo oli ollut aavistettavissa Berliinin muurin murtumisesta lähtien vuonna 1989: entinen kommunistinen suurvalta oli murenemassa.
Nyt oli tullut aika antaa Neuvostoliitolle lopullinen kuolinisku, ja sen tekivät Jeltsin, Kravtšuk ja Šuškevitš.
Venäjän, Valko-Venäjän ja Ukrainan johtajat allekirjoittivat Minskin sopimuksen vuonna 1991. Se merkitsi Neuvostoliiton lopullista kuoliniskua. Valko-Venäjän orastava demokratia vaihtui kuitenkin pian diktatuuriin presidentti Aljaksandr Lukašenkan alaisuudessa.
Kolme valtionpäätä, joiden johtamia maita oli vuodesta 1922 lähtien sitonut yhteen niin sanottu liittosopimus, kirjoittivat nyt nimensä historialliseen Minskin sopimukseen, joka tunnetaan myös IVY-sopimuksena.
Sopimuksella perustettiin niin sanottu Itsenäisten valtioiden yhteisö (IVY) ja käytännössä lakkautettiin Neuvostoliitto.
Kolmikko juhlisti sopimuksen allekirjoittamista vodkaryypyillä ja ammuskelemalla pistooleilla metsässä.
”Me, Valko-Venäjän tasavalta, Venäjän neuvostotasavalta ja Ukraina julistamme täten, että Neuvostoliitto on lakannut olemasta kansainvälisen oikeuden subjektina ja geopoliittisena yksikkönä”, kuului sopimuksesta annettu virallinen lehdistötiedote.
Valko-Venäjä oli vihdoin vapaa ja itsenäinen.
Valko-Venäjää oli alistettu vuosisatojen ajan
Mirin linna Valko-Venäjällä on rakennettu keskiajalla. Nykyisen ilmeensä linna sai renessanssiajalla 1500-luvun jälkipuolella. Linna on Unescon maailmanperintökohde.
Vuosina 4–500 jaa. nykyisen Valko-Venäjän aluetta asuttivat etenkin baltialaiset slaavit.
800-luvulla alue liitettiin osaksi Kiovan Rusin valtakuntaa, joka oli tuolloin Euroopan suurin valtio ja johon kuului Valko-Venäjän ja Ukrainan alueiden lisäksi nykyisen Venäjän luoteisosa.
Kun Kiovan Rus romahti mongolien valloitusretkien seurauksena 1200-luvulla, Valko-Venäjästä tuli osa Liettuan herttuakuntaa, joka laajeni myöhemmin myös nykyisen Puolan alueelle.
Irtautuminen Kiovan Rusista synnytti itsenäisen valkovenäjän kielen, joka kuuluu slaavilaiseen kieliryhmään.
Puola-Liettua soti naapureitaan vastaan vuosisatojen ajan, kunnes suurvallat Preussi, Itävalta ja Venäjä jakoivat sen keskenään 1700-luvun lopulla.
Osaksi Neuvostoliittoa
Valko-Venäjän hallituksen talon edustalla keskeisellä paikalla Minskissä komeilee yhä Leninin patsas. Se kertoo selkeästi, ettei Valko-Venäjä ole tehnyt peräeroa ”kansan diktatuurin” ja neuvostovallan aikaan.
Valko-Venäjä liitettiin Venäjän keisarikuntaan, mutta Venäjän lokakuun vallankumouksen seurauksena vuonna 1917 se julistautui hetkellisesti itsenäiseksi.
Vain kaksi vuotta myöhemmin Valko-Venäjä liitettiin osaksi kommunistista Neuvostoliittoa, mutta sen oma kieli ja kulttuuri saivat kukoistaa liittovaltion sisällä.
Valko-Venäjän kieli on läheistä sukua ukrainalle, mutta se on aikojen saatossa omaksunut sanastoa ja ilmaisuja myös puolasta ja venäjästä.
Valkovenäjä eroaa venäjästä karkeasti ottaen yhtä paljon kuin italia espanjasta. Kielissä on paljon yhtäläisyyksiä, mutta niiden puhujat ymmärtävät yleensä toisiaan melko huonosti.
Valkovenäläisten on yleensä helpompi ymmärtää venäjää kuin päinvastoin. Se johtuu siitä, että venäläisten ei ole tarvinnut totutella ymmärtämään itäslaavilaisia sukukieliä kuten valkovenäläisten.
Nykyään valkovenäläisten enemmistö eli noin 6,5 miljoonaa ihmistä puhuu pääkielenään venäjää, ja vain hieman yli kahden miljoonan pääkieli on valkovenäjä.
Faktoja Valko-Venäjästä
Valko-Venäjä on yksi harvoista maista, joissa voi vielä nähdä suuria euroopanbiisoni- (Bison bonasus) eli visenttilaumoja luonnossa. Lajia ei enää esiintynyt villinä luonnossa, mutta se onnistuttiin elvyttämään eläintarhoissa eläneiden yksilöiden avulla.
Virallinen nimi: Valko-Venäjän tasavalta
Pääkaupunki: Minsk
Naapurimaat: Puola, Liettua, Latvia, Venäjä ja Ukraina
Pinta-ala: 207 600 km2
Väkiluku: 9,5 miljoonaa, joista noin 8 % venäläisiä
Presidentti vuodesta 1994: Aljaksandr Lukašenka
Valko-Venäjä on alava maa, ja siellä on runsaasti soita, järviä ja metsiä. Kolmasosaa maan pinta-alasta peittää metsä, ja maassa on useita luonnonpuistoja. Niistä tunnetuin on Belavežskaja puštša, jonka alueella elää monia harvinaisia eläinlajeja, kuten euroopanbiisoni eli visentti.
Neuvostoaikana Valko-Venäjä oli yksi kehittyneimmistä neuvostotasavalloista, ja se valmisti koneita ja elektroniikkaa ja tuotti öljyä ja puutavaraa muulle Neuvostoliitolle.
Valko-Venäjän maaperä soveltuu mainiosti maanviljelykseen, ja vajaa puolet maanpinta-alasta on peltoviljelykäytössä. Tärkeimmät maataloustuotteet ovat vehnä, ruis, pellava ja peruna.
Natsit joukkomurhasivat Valko-Venäjän juutalaisia
Marc Chagall: ”Kylä ja minä”. Marc Chagall (1887–1985) oli Valko-Venäjän juutalainen. Maalaus on vuodelta 1911, ja Chagall maalasi sen vuotta sen jälkeen, kun hän oli paennut Pariisiin. Maalaus kuvaa Chagallin nuoruusmuistoja Litvakin alueella Valko-Venäjällä.
Valko-Venäjän kulttuurin kukoistuskausi jäi lyhyeksi.
1930-luvulla Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin alkoi tukahduttaa maan orastavaa kansallistunnetta. Tilanne huononi entisestään, kun Adolf Hitlerin joukot tunkeutuivat Valko-Venäjälle toisessa maailmansodassa.
Natsit teloittivat ja karkottivat joukoittain valkovenäläisiä. On arvioitu, että käytännössä koko Valko-Venäjän juutalaisväestö tuhottiin toisen maailmansodan aikana.
Venäläistämisestä yksinvaltaan
Valko-Venäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka tarkastaa sotilasosaston vierailulla Serbiassa vuonna 2019.
Sodan jälkeen Puolan ja Neuvostoliiton välinen raja siirtyi kohti länttä, minkä seurauksena yhä useampi valkovenäläinen jäi Neuvostoliiton puolelle.
Seuraavina vuosikymmeninä Valko-Venäjän venäläistäminen jatkui, ja 1970-luvulla valkovenäjän käyttö opetuskielenä kiellettiin Valko-Venäjän neuvostotasavallassa.
Neuvostoliiton romahduksen jälkeen Valko-Venäjän noin yhdeksän miljoonan asukkaan mielessä alkoi vuosisatojen alistamisen jälkeen orastaa toivo itsenäisyydestä.
Demokratiahaaveet vaihtuivat kuitenkin pian diktatuurin painajaiseen, jossa valkovenäläiset elävät yhä.
Vuonna 1994 Valko-Venäjän presidentiksi valittiin Aljaksandr Lukašenka.
Lukašenka asettui ehdolle vastaehdokkaaksi kommunistipuolueen Stanislav Šuškevitšille, jota hän syytti korruptiosta, ja voitti vaalit noin 80 prosentin äänisaaliilla.
Lukašenka ja ihmisoikeudet
Valko-Venäjän parlamentin jäsenet nälkälakossa 11. huhtikuuta 1995. 19 parlamentin jäsentä protestoi maan perustuslakiin ehdotettuja muutoksia, joista Lukašenka oli järjestänyt kansanäänestykseen ilman parlamentin ratifiointia. Huhtikuun 11. ja 12. välisenä yönä nälkälakkoon osallistuneet vietiin pois parlamentista ja vaiennettiin.
Ennen valtaannousuaan Aljaksandr Lukašenka työskenteli 1980-luvulla Gorodetzin maatalouskollektiivin johtajana maan pohjoisosassa.
Hänet tunnettiin säälimättömänä johtajana, joka löi alaisiaan, jos nämä eivät totelleet hänen jokaista käskyään.
Säälimättömyys onkin ollut Lukašenkan tunnusmerkki niiden lähes 30 vuoden aikana, joina hän on ollut presidenttinä.
Valko-Venäjä on Euroopan ainoa maa, jossa kuolemanrangaistus on yhä käytössä. Kansalaisoikeusjärjestö Viasnan mukaan valkovenäläisissä vankiloissa on vuoden 1991 jälkeen teloitettu ampumalla noin 400 ihmistä.
Myös kansainväliset järjestöt, kuten Amnesty International, ovat syyttäneet Valko-Venäjää lukuisista ihmisoikeusrikkomuksista, kuten poliisiväkivallasta, vähemmistöihin kohdistuvasta väkivallasta, ilmaisuvapauden rajoittamisesta ja ammattiliittojen tukahduttamisesta.
Euroopan viimeinen diktatuuri
Valko-Venäjä erottaa Länsi-Europan Venäjästä.
Yhdysvaltojen presidentti George W. Bush kutsui aivan perustellusti Valko-Venäjää ”Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi” vuonna 2005.
Latvian, Liettuan, Puolan, Ukrainan ja Venäjän ympäröimä valtio on ajautunut eristyksiin kansainvälisessä yhteisössä, ja se on muun muassa erotettu Euroopan neuvostosta.
Huolimatta lukuisista laajoista protesteista, joista viimeisimmät nähtiin vuonna 2020, Aljaksandr Lukašenkaa ei ole onnistuttu syrjäyttämään vallasta.
KGB ja Putin vaikuttavat Valko-Venäjällä
Aljaksandr Lukašenka ja Vladimir Putin helmikuussa 2021.
Euroopan suhteita Valko-Venäjään voidaan luonnehtia jäätäviksi, mutta suhteet entiseen emämaahan Venäjään ovat läheiset ja lämpimät.
Vladimir Putin ja Aljaksandr Lukašenka ovat vuosituhannen vaihteen jälkeen solmineet maidensa välille tiiviitä poliittisia, sotilaallisia ja taloudellisia kytköksiä.
Noin 50 prosenttia Valko-Venäjän viennistä suuntautuu Venäjälle, ja vastineeksi se saa ostaa Venäjältä halpaa öljyä ja kaasua. Ilman tätä yhteistyötä Valko-Venäjän talous romahtaisi.
On yleisesti tiedossa, että Vladimir Putin pitää Valko-Venäjää osana Venäjää, ja Neuvostoliiton perintöä vaalitaan Valko-Venäjällä yhä hartaasti.
Noin 70 prosenttia kaikista valkovenäläisistä yrityksistä on valtion omistuksessa, Leninin patsaat koristavat yhä katukuvaa kaikkialla maassa, ja neuvostoaikainen salainen poliisi KGB operoi vallan varjoissa.
Protestit vuoden 2020 vaalien jälkeen
Mielenosoituksia Minskissä presidentinvaalien jälkeen vuonna 2020.
Kun Lukašenka valittiin kyseenalaisissa vaaleissa presidentiksi vuonna 2020, seurauksena oli laajoja mielenosoituksia jolloin Putin lähetti sotilaita Valko-Venäjälle varmistaakseen liittolaisensa pysymisen vallassa.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 Lukašenka salli Venäjän joukkojen kulkea Ukrainaan Valko-Venäjän kautta.
Vaalivoitto vuonna 2020 sinetöi Aljaksandr Lukašenkan aseman Euroopan viimeisenä diktaattorina.
Vaikka oppositio on syyttänyt Lukašenkaa törkeästä vaalivilpistä ja tuhannet kansalaiset ovat osoittaneet mieltään presidenttiä vastaan, mikään ei tällä hetkellä viittaa siihen, että tämä suunnittelisi vallasta luopumista.
Lukašenka kommentoi vuoden 2020 vaaleja seuranneita laajoja protesteja valkovenäläiselle uutistoimisto BELTA:lle:
”He (mielenosoittajat, toim.) yrittävät luoda kaaosta. Mutta olen jo varoittanut heitä: tänne ei tule vallankumousta.”
Lukašenka voittaa vaalit aina äänivyöryllä
Aljaksandr Lukašenka valokuvattiin koiran kanssa halonhakkuukisoissa Valko-Venäjällä.
”80 prosentin mies”
Valtaannousunsa jälkeen Lukašenka on voittanut kaikki vaalit, joissa hän on ollut ehdolla – ja aina valtavalla, noin 80 prosentin osuudella äänistä. Luvut kuulostavat länsimaisissa demokratioissa elävien korviin uskomattomilta, sillä täällä on totuttu vähemmistöhallituksiin. Alla on listattu Valko-Venäjän viimeisimpien presidentinvaalien tulokset. Luvut puhuvat puolestaan.