Venäläisen Wagner-palkka-armeijan johtaja Jevgeni Prigožin ilmoitti täydessä taisteluvarustuksessa, että hänen joukkonsa olivat pari päivää aiemmin vallanneet Soledarin kaupungin valtavan suolakaivoksen.
Toistaiseksi ei ole varmuutta siitä, ovatko venäläiset todellisuudessa saaneet kaivoksen hallintaansa, mutta se olisi merkittävä moraalinen voitto, sillä Ukrainan suuret suolakaivokset ovat olleet tärkeitä molemmille maille jo yli sadan vuoden ajan.
Suolakaivokset laajenivat yhä suuremmiksi
Donetskin alueella on tuotettu suolaa 1500-luvulta asti. Venäläisille ja ukrainalaisille geologeille selvisi kuitenkin vasta 1800-luvun lopulla, miten valtavia suolaesiintymiä maan alla todella piili.
Ukraina kuului Venäjän keisarikuntaan, ja omasta suolan tuotannosta oli venäläisille merkittävä etu, sillä suola oli kallista tuontitavaraa. Muutamassa vuosikymmenessä alueelle kehittyi valtava suolateollisuus, joka tuotti eniten suolaa koko Euroopassa.
Kaivokset koostuivat yhteensä yli 200 kilometrin pituisesta 200–300 metrin syvyydessä kiemurtelevasta tunneliverkostosta. Tunnelit olivat kuin pienoiskaupunkeja, joissa oli muun muassa kappeleita ja tilaa jopa jalkapallon pelaamiselle.
Neuvostoliiton aikana yli 40 prosenttia maan suolasta saatiin Donetskin kaivoksista, mutta venäläiset oivalsivat, että kilometrien pituisia käytäviä voisin käyttää muuhunkin – nimittäin aseiden varastointiin.
Vuodesta 1952 alkaen kaivoksiin varastoitiin tuhansia aseita, muun muassa Kalašnikov-rynnäkkökiväärejä, joita kertyi vuosien mittaan kaivoksiin valtavat määrät.
Neuvostoliiton romahdettua vuonna 1991 kaivokseen varastoituja aseita ei haettu takaisin Venäjälle, ja kun ukrainalainen sotilasasiantuntija tutki varastoja vuonna 2002, hän arvioi niissä olevan noin 3,5 miljoonaa käsiasetta.
Valtavista asevarastoista oli ukrainalaisille hyötyä Venäjän hyökättyä, sillä niiden ansiosta voitiin aseistaa tuhansia siviilejä. Monet suolakaivoksiin varastoiduista aseista ovat todennäköisesti tällä hetkellä käytössä – torjumassa venäläisten etenemistä.