Ääntäminen on elämän ja kuoleman kysymys
Kun alankomaalaiset vastarintaliikkeen jäsenet yrittivät paljastaa saksalaisia vakoojia toisen maailmansodan aikana, he pyysivät epäiltyä ääntämään Scheveningenin kaupungin nimen. Hollanniksi ensimmäinen tavu ääntyy nimittäin ”skhe”, saksaksi ”she”.
Ukrainan sodan aikana on nähty vastaavia tapauksia.
Kun ukrainalaiset sotilaat kohtaavat henkilön, jota he epäilevät venäläiseksi sotilaaksi, he pyytävät tätä usein lausumaan tyypillisen ukrainalaisen leivän, ”paljanytsjan”, nimen.
”Paljanytsja” on nimittäin niin sanottu šibbolet – sana, jolla on eri ääntämystavat eri kielissä ja jonka tyypillistä ääntämystä on vieraan lähes mahdotonta jäljitellä.
Ukrainaksi paljanytsan ”y” ääntyy heikkona y-äänteenä, kun taas venäläiset ääntävät sen kohdalla selkeän i-äänteen. Koska venäläiset ja ukrainalaiset käyttävät eri äännettä, sikäläisten on melko helppoa erottaa, onko puhuja venäläinen vai ukrainalainen.
Video: Yksi ainoa sana paljastaa venäläissotilaat
Videossa ukrainalainen mies lähestyy vieraita sotilaita ja käskee niitä sanomaan ”paljanytsja” eli ukrainalaisen leivän nimen. Jos he eivät osaa ääntää sanaa ukrainalaisittain oikein, he ovat venäläisiä.
Yksi ainoa sana paljastaa venäläissotilaat
Videossa ukrainalainen mies lähestyy vieraita sotilaita ja käskee niitä sanomaan ”paljanytsja” eli ukrainalaisen leivän nimen. Jos he eivät osaa ääntää sanaa ukrainalaisittain oikein, he ovat venäläisiä.
Mistä ukraina ja venäjä polveutuvat?
Toisen maailmansodan alankomaalaisten tavoin myös ukrainalaiset ovat alkaneet käyttää kieltä aseena sota-alueella.
Mitä eroja ja yhtäläisyyksiä venäjän ja ukrainan kielillä sitten on?
Vastauksen juuret juontuvat yli tuhannen vuoden takaa historiasta.
800-luvulla Ukrainan nykyinen pääkaupunki Kiova oli Euroopan tuon ajan suurimman valtion, Kiovan Rusjin eli Kiovan ruhtinaskunnan, keskus.
Laaja valtakunta kattoi suurin piirtein nykyisen Ukrainan, Valko-Venäjän ja nykyisen Venäjän luoteisosat.
Slaavilaiset kielet ovat jakautuneet itäslaavilaisiin kieliin (venäjä, ukraina ja valkovenäjä), länsislaavilaisiin kieliin (puola, tšekki, slovakki) ja eteläslaavilaisiin kieliin (bosnia, slovenia, serbia, bulgaria, makedonia ja kroatia).
Muinaisvenäjä ja muinaisnorja
Kiovan ruhtinaskunnassa puhuttiin muinaisvenäjää.
Muinaisvenäjä jakautui 1300- ja 1400-lukujen aikana kolmeksi itäslaavilaiseksi kieleksi, venäjäksi, ukrainaksi ja valkovenäjäksi.
Itäslaavilaisten kielten kehitystä voidaan verrata Skandinaviassa tapahtuneeseen kielelliseen kehitykseen. Viikinkiaikana siellä puhuttiin muinaisnorjaa, josta kehittyivät norja, tanska, ruotsi, islanti ja fäärin kieli.
Itäslaavilaiset kielet eli venäjä, ukraina ja valkovenäjä kehittyivät muinaisvenäjästä noin 800 vuotta sitten. Kaikkia niitä kirjoitetaan kyrillisillä aakkosilla. Kuvassa: Varhainen kyrillinen aakkosto.
Ukrainan kieltä väheksyttiin vuosisatoja
Seuraavina vuosisatoina Ukrainan historiaa leimasivat mullistukset ja kapinat.
1300-luvun puolivälissä Ukraina joutui puolalaisten ja liettualaisten hallintaan.
1700-luvulta Berliinin murtumiseen vuonna 1989 Ukrainaa hallitsivat venäläiset ja neuvostoliittolaiset. Venäjän vallankumouksen jälkeen maa oli hetken aikaa itsenäinen vuosina 1918–1922, jonka jälkeen siitä tuli osa Neuvostoliittoa.
Venäjän viimeinen keisari Nikolai II oli yksi monista venäläisistä nationalisteista, jotka eivät pitäneet ukrainan kieltä omana kielenään vaan venäjän murteena, "vähävenäjänä".
Ukrainan kieli ei päässyt kukoistamaan Venäjän vallan alla. Iso osa venäläisistä nationalisteista kieltäytyi tunnustamasta sitä itsenäiseksi kieleksi, ja sitä kutsuttiin ivallisesti venäjän murteeksi, ”vähävenäjäksi”.
Vuonna 1863 Venäjän sisäasiainministeri Pjotr Valujev totesi, että ”erillistä ukrainan kieltä ei ole koskaan ollut olemassa, ei ole nyt, eikä koskaan tule olemaan”.
Venäjän viimeinen keisari Nikolai II jakoi näkemyksen. Hän sanoi: ”Mitään ukrainan kieltä ei ole olemassakaan, on ainoastaan lukutaidottomia vähävenäjää puhuvia talonpoikia.”
1900-luvun aikana venäjän kielen asema vain vahvistui silloisessa Ukrainan sosialistisessa neuvostotasavallassa muun muassa siksi, että Neuvostoliitto teki venäjästä koulutusjärjestelmän pääkielen.
Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991 Ukraina itsenäistyi uudelleen, ja siitä asti ukrainan kielen virallista statusta on maassa vahvistettu muun muassa kielilaeilla. Ne ovat epäilemättä olleet kuin punainen vaate Venäjän presidentille Putinille, jonka mielestä Ukraina on osa Venäjää.
Ukrainalainen sotilas huutaa tuntemattomille sotilaille ukrainalaisen paljanytsja-leivän nimeä. Kyse on pyöreästä vehnäleivästä, jonka päällä on puoliympyränmuotoinen viilto.
Ukrainan kieli on nousussa
Venäjä ja ukraina ovat kielinä melko lähellä toisiaan. Noin 62 prosenttia ukrainan sanoista on samoja tai lähes samoja kuin venäjässä. Tämä vastaa suurin piirtein espanjan ja portugalin yhtäläisyyksiä.
Venäläiset ja ukrainalaiset pystyvät ymmärtämään toisiaan pienin ponnisteluin. Ei ole kuitenkaan varmaa, että viestit välittyvät aina oikein, vaan tilanne on samantyyppinen kuin silloin, kun tanskalainen puhuu ruotsalaisen kanssa.
Yleensä ukrainalaiset ymmärtävät venäjää paremmin kuin venäläiset ukrainaa. Tämä johtuu muun muassa siitä, että Ukrainassa venäjää käytettiin paljon etenkin neuvostoaikoina.
Ukrainassa iso osa väestöstä on kaksikielisiä. Moni puhuu sekä venäjää että ukrainaa, ja vain Ukrainan itäosissa venäjä on ensisijainen kieli.
Maaliskuun 2022 kansallinen kysely viittaa kuitenkin siihen, että ukraina on työntymässä selvästi venäjän edelle.
Kuluneen vuosikymmenen aikana venäjää puhuvien ukrainalaisten määrä on pienentynyt 42 prosentista 20 prosenttiin.
Lisäksi ukrainan äidinkielekseen ilmoittavien osuus on noussut vuoden 2012 tilanteesta eli 57 prosentista 76 prosenttiin vuonna 2022.