Nieznani/Wikimedia Commons
Puolalaisia sotilaita; Puolan–Neuvosto-Venäjän sota.

Puolan–Venäjän sota: Puola pakotti Venäjän polvilleen

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Puola äkkäsi mahdollisuutensa laajentaa alueitaan nopealla valloitussodalla ikuisen arkkivihollisensa Venäjän kustannuksella.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä vuonna 1918 Saksa ja Itävalta-Unkari olivat hajoamistilassa ja Venäjällä riehui sisällissota bolševikkien ja keisarin kannattajien välillä.

Puolan esikuntapäällikkö Józef Piłsudski äkkäsi tilanteessa mahdollisuuden palauttaa voimiinsa Puola-Liettua, joka kattoi 1600-luvulla noin miljoonan neliökilometrin alueen Puolassa, Preussissa, Liettuassa, Valko-Venäjällä, Ukrainassa ja Venäjällä.

Piłsudski liittoutui itsenäisyysmielisten ukrainalaisten johtajan Symon Petljuran kanssa, ja huhtikuussa 1920 puolalais-ukrainalainen armeija tunkeutui Ukrainaan. Tavoitteena oli vanha unioniraja lähellä Vjazmaa, joka sijaitsi vain 200 kilometrin päässä Moskovasta.

Puola piti tuhota

Bolševikit lähettivät armeijan hyökkäystä vastaan. Heidän johtajalleen Vladimir Leninille sota Puolaa vastaan oli osa suurempaa taistelua, sillä hän arveli kommunistisen maailmanvallankumouksen vaarantuvan, jos Venäjän bolševikit erotettaisiin veljistään Saksassa.

Leninin mukaan puna-armeijan piti ”murskata muuri, joka erotti Venäjän vallankumouksellisesta Saksasta”, ja tuo muuri oli Puola.

Venäläiset sotilaat olivat kuitenkin kansalaissodan heikentämiä ja kärsivät varustepulasta, ja niin Venäjän rintama romahti pian. Toukokuussa 1920 puolalais-ukrainalainen armeija pääsi marssimaan Kiovaan.

Puolalaisia sotilaita; Puolan–Neuvosto-Venäjän sota; Kiovan valtaus.

Puolalaiset murtautuivat venäläisten linjojen läpi ja valtasivat Kiovan toukokuussa 1920.

© Wikimedia Commons

Voitto vaati veronsa

Venäläisiä joukkoja komentanut kenraali Mihail Tuhatševski vetosi epätoivoisena puna-armeijan sotilaisiin:

”Suuren vallankumouksen kohtalo ratkaistaan lännessä. Tie suureen sotaan (maailmanvallankumoukseen) käy puolalaisten ruumiiden yli!”

Tuhatševski sai pian vahvistuksia, ja elokuussa 1920 hän pakotti hyökkääjät vetäytymään takaisin Puolaan.

Varsovan lähellä puolalaiset saivat kuitenkin uudestaan yliotteen ja lähettivät venäläiset pakosalle. Kun Puola eteni syksyllä 1920, Venäjän oli pakko pyytää aselepoa.

Osapuolien välille vedettiin uusi raja kansainvälisessä rauhankonferenssissa seuraavana vuonna. Se raja piti toiseen maailmansotaan asti.