Neuvostoliitto suunnitteli voittamatonta apinamiesarmeijaa

Talvivehnä: Darwinin ylenkatsominen johti nälänhätään

Uuden superviljan piti poistaa nälkä lopullisesti Neuvosto­liitosta.

Niin lupasi agronomi Trofim Denisovitš Lysenko, joka väitti 1930-luvulla keksineensä, miten karu Siperia voitaisiin muuttaa tuottoisaksi viljelymaaksi.

Lysenkon suunnitelman ensimmäinen osa oli ihan hyvä. Hän oli tehnyt isänsä tilalla kokeita, joissa hän altisti siemeniä kylmälle.

Hautaamalla siemenviljaa lumi­kasoihin hän kehitti talvivehnän, joka kylvettäisiin syksyllä ja kestäisi talvehtimisen maassa. Siten se voisi hyötyä pitkästä kasvu­kaudesta heti kevään koittaessa.

Suunnitelman toinen osa oli kuitenkin katastrofi. Lysenko ja neuvostojohtajat nimittäin ylenkatsoivat Darwinin oppia hankittujen ja geneettisten ominaisuuksien erosta ja uskoivat, että hankittu kylmänkestävyys siirtyisi automaattisesti eteenpäin.

Lysenko kylvi siis edellisen sadon siementä jäätyvään maahan sellaisenaan, ja sadon epäonnistuminen johti nälänhätään.

Veripankki: Nuoren veren piti hidastaa ikääntymistä

51-vuotias lääkäri Aleksandr Bogdanov etsi Stalinin siunauksella parannusta ikääntymiseen.

Hän halusi siirtää nuorten ihmisten verta vanhemmille, ja tavoitteena oli lopulta luoda koko neuvosto­kansalle yhteinen verenkierto.

Tehtyään 11 onnistunutta verensiirtoa itselleen Bogdanov muun muassa väitti, että hänen kaljuuntumisensa oli hidastunut. 12. verensiirto oli kuitenkin kohtalokas.

7. huhtikuuta 1928 hän sai 21-vuotiaan opiskelijan veren mukana tuberkuloositartunnan.

Hän kuoli kaksi viikkoa myöhemmin. Kokeet lopetettiin, mutta Bogdanovin veren­siirtokeskus jatkoi toimintaansa.

Supersotilas: Uusi laji voittaisi ihmiset ja jopa jumalat

Vuonna 1925 Stalin käski maan tiedeakatemian tutkijoita ottamaan yhteyttä biologiin nimeltä Ilja Ivanovitš Ivanov, sillä hän uskoi tämän voivan luoda Neuvostoliitolle mutanttiarmeijan, jonka supersotilaat noudattaisivat mukisematta käskyjä eivätkä tuntisi kipua.

Kansainvälisesti tunnustettu lisääntymisbiologi Ivanov oli 15 vuotta aiemmin esitellyt luonnontieteellisessä kongres­sissa ajatuksen siitä, että risteyttämällä apina ja ihminen voitaisiin luoda uusi vahva laji.

Stalin uskoi, että tällaisista apina­ihmisistä koottu armeija saisi muut maailman maat vapisemaan pelosta ja tunnustamaan Neuvostoliiton ylivertaisuuden.

Uusi laji veisi Stalinin mielestä myös pohjan pois kaikilta uskon­noilta, sillä se todistaisi, että ihminen – eikä mikään jumala – pystyi luomaan aivan uusia lajeja.

Vuonna 1926 Neuvostoliiton johto rahoitti Ivanovin tutkimusmatkaa Länsi-Afrikkaan, missä hän yritti hedelmöittää kolmea simpanssinaarasta ihmisen sukusoluilla.

Kokeen epäonnistuttua hän palasi Neuvostoliittoon mukanaan noin 15 apinaa ja perusti tutkimuskeskuksen Suhumiin Georgiaan.

Siellä naarasapinat kuolivat pian, jolloin useat neuvostoliittolaiset naiset tarjou­tuivat vapaaehtoisesti hedelmöitettäviksi apinan sukusoluilla, jotta he saisivat kunnian synnyttää ensimmäiset ”uudet ihmiset”.

Ennen kokeen alkamista vii­meinenkin apina, Tarzan-niminen oranki, kuitenkin kuoli vuonna 1929.

Epäonnistuminen ajoi Ivanovin epä­suosioon kommunistipuolueessa. Kokeet lopetettiin ja Ivanov joutui Siperiaan vuonna 1930. Hän kuoli vuonna 1932.

Jättiläispato: Tutkija halusi sulattaa arktisen alueen jäät

Tutkija Pjotr Mihailovitš Borisov esitteli vuonna 1957 suunnitelmansa valtavasta kelluvasta betonipadosta, joka rakennet­taisiin Beringinsalmeen Alaskan ja Siperian välille.

Padon piti sekä estää Tyynenmeren kylmiä merivirtoja pääsemästä Jäämerelle että pumpata valtavien propellien avulla kylmää vettä pois Jäämerestä.

Borisov uskoi, että silloin Atlantin lämmin Golfvirta sulattaisi napajäät ja Neuvostoliitto pääsisi helpommin käsiksi pohjoisen napa-alueen maanalaisiin öljyvarantoihin.

Ihanneihminen: Uusi, yhteisöllinen ihminen, ”homo sovieticus”

Neuvostoliitossa ihannoitiin vahvaa työläistä, joka epäitsekkäästi uhrasi itsensä yhteisen hyvän edestä. Kaikki ”porvaril­liset” tavat ja ajatusmallit oli korvattava yhteisöllisillä arvoilla. Kansalaisten piti oppia sanomaan ”me”, eikä ”minä”.

Valtavissa uudelleenkoulutushankkeissa ihmiset pantiin asumaan yhteisiin taloihin, joissa he jakoivat kaiken kylpyvedestä vuodepaikkoihin.

Tehdastyöntekijöiden keskuu­dessa oli 1920-luvulla käytössä iskulause: ”Nuku nopeasti, jotta väsynyt toverisi saa tyynyn päänsä alle.”

Naiset työskentelivät tehtaissa ja maataloudessa rinta rinnan miesten kanssa, ja Neuvostoliitossa lapsia hoidettiin ensimmäisenä suurissa lastentarhoissa.

Äidillisyys tuomittiin itsekeskeisen perhekulttuurin jäänteenä. Väitettiin, että rikollisuutta ei enää ollut. Jos joku silti teki jotain tuomittavaa, hänet lähetettiin ”uudelleenkoulutukseen” työleirille.

Kesyt ketut: Ketuista jalostettiin kesyjä

1950-luvulla geenitutkija Dmitri Konstantinovitš Beljajev jalosti Siperian reservaatissaan hopeaketuista niin kesyjä, että ne oppivat syömään kädestä ja vinkuivat ilosta, kun hän saapui paikalle.

Hän oli valinnut 130 hopeaketun joukosta kesyimmät ojentamalla kätensä kohti eläimiä: jos yksilö puri, se poistettiin. Sen jälkeen kaikkein rauhallisimmat ketut oli paritettu keskenään.

Kymmenen suku­polven ja aggressiivisten yksilöiden karsimisen jälkeen Beljajev oli jalostanut ketuista koirien tapaan kesyjä eläimiä.

Koe ei silti hyödyttänyt Neuvostoliiton turkisteollisuutta, koska kesyiksi jalostettujen hopeakettujen turkki oli pilkullinen eikä kelvannut myytäväksi kansainvälisillä turkismarkkinoilla.

Jokien kääntäminen: Siperian jokien virtausta haluttiin muuttaa

Neuvostoliiton johtaja Nikita Hruštšov esitteli vuonna 1961 suunnitelman tehostaa maataloutta.

Hän halusi kääntää Siperian suuret joet virtaamaan pohjoisesta etelään, jotta ne kastelisivat Keski-Aasian kuivia aroja.

Suunnitelma ei kuitenkaan edennyt, ennen kuin 1970-luvulla, jolloin insinöörit yrittivät rakentaa Petšora- ja Kamajokien välille kanavaa räjäyttämällä ydinpommeja.

Ympäristötutkijat vastus­tivat menetelmää, ja hanke keskeytettiin. Unelma jokien virtauksen kääntämisestä elää silti yhä.

Keinokastelu: Keinokastelu kuivatti Araljärven

Lähes miljoona ihmistä kuoli nälkään Neuvostoliitossa vuonna 1947. Syynä oli kuivuus, ja siksi Stalin esitteli vuotta myöhemmin kunnianhimoisen suunnitelman muuttaa luonnontilaa ja ilmastoa lopullisesti. ”Luonto on alistettava”, oli Stalinin johtoajatus.

Yksi keino suunnitelmassa oli istuttaa metsävyöhykkeitä suojelemaan aroja tuulelta ja eroosiolta, ja sitä varten 5 300 kilometrin matkalle piti kylvää 6 000 tonnia puiden ja pensaiden siemeniä 117 900 hehtaarin laajuiselle alueelle Uralvuorten ja Kaspianmeren välille.

Suunnitelma kuitenkin keskeytyi, kun Stalin kuoli vuonna 1953 ja hänen arvostelijansa alkoivat häivyttää hänen jälkiään kaikkialta hallinnosta.

Yksi osa Stalinin hankkeesta kuitenkin toteutui myöhemmin – tuhoisin seurauksin. Kyseessä oli keinokasteluhanke, jonka keskus oli tuolloin maailman neljänneksi suurin järvi Aral.

Järvestä merta kohti virtaavat kaksi laskujokea padottiin, ja vesi johdettiin Keski-Aasian aroille. Tarkoituksena oli lisätä puuvillantuotantoa varsinkin Uzbekistanissa, joka oli tuolloin osa Neuvostoliittoa.

1980-luvulla Uzbekistanista tulikin yksi maailman suurimmista puuvillan tuottajista, mutta kastelujärjestelmän vuoksi Araljärvi on nykyisin kuivunut jo lähes olemattomiin.

Se on aiheuttanut laajan ympäristökatastrofin, jota vielä pahentavat järveen aikoinaan upotetut kemialliset jätteet. Nyt nuo jätteet nou­sevat järven pohjasta ja leviävät laajalti alueen hiekkamyrskyjen mukana.