Neuvostojohtajat hallitsivat pelolla ja kauniilla lupauksilla

Neuvostoliitto perustettiin keisarillisen Venäjän raunioille, ja sen johtajat valittiin periaatteessa demokraattisesti. Todellisuudessa kommunistipuolueen johtajat olivat diktaattoreita, joilla oli yhtä paljon valtaa kuin keisareilla.

Neuvostoliitto perustettiin keisarillisen Venäjän raunioille, ja sen johtajat valittiin periaatteessa demokraattisesti. Todellisuudessa kommunistipuolueen johtajat olivat diktaattoreita, joilla oli yhtä paljon valtaa kuin keisareilla.

Apic/Getty Images

Venäjän keisarit hallitsivat maata vuosisatojen yksinvaltiaina, kunnes vallankumous pakotti Nikolai II:n luopumaan kruunusta vuonna 1917. Venäjän uudet valtiaat, bolševikit, irrottivat maan ensimmäisestä maailmansodasta raunioituneen talouden elvyttämiseksi.

Neuvostotasavaltojen liittoon syntyi pian hirmuhallinto, jossa toisinajattelijoita uhkasi kuolema. 1980-luvulla pääsihteeri Mihail Gorbatšov uudisti Neuvostoliittoa ja myönsi kansalle enemmän vapauksia, mutta silloin oli jo liian myöhäistä. Neuvostoliitto romahti lopullisesti vuonna 1991.

1. Lenin (1917–1922)

Lenin sai ensimmäisen sairauskohtauksensa toukokuussa 1922, mistä lähtien muut hallitsivat hänen puolestaan. Neuvostoliitto perustettiin virallisesti joulukuussa 1922.

© Pavel Semyonovich Zhukov

Kollektivisointi johti nälänhätään

Aseettomien mielenosoittajien ampuminen keisarin Talvipalatsin edustalla vuonna 1905 oli liikaa vallankumoukselliselle Vladimir Iljitš Uljanoville.

”Proletariaatti nousee tsaarinvaltaa vastaan!” Uljanov pauhasi Eteenpäin!-julkaisussa. Itse hän otti salanimen Lenin ja eli maanpaossa muun muassa Suomessa. Lenin joutui odottamaan vallankumouksen puhkeamista vuoteen 1917 asti.

Kommunistien kaapattua vallan tyytymättömät sotilaat ja työläiset tukivat Leniniä innolla. Hän solmi rauhan Saksan kanssa ja kansallisti kaiken mahdollisen maataloudesta pankkeihin ja teollisuuteen. Muun muassa Ukraina ja Armenia olivat julistautuneet itsenäisiksi keisarinvallan romahduksen jälkeen, mutta nyt ne liitettiin sopimuksilla vastaperustettuun Neuvostoliittoon.

Maatalouden ja teollisuuden mullistukset synnyttivät vuonna 1920 elintarvikepulan, joka tappoi noin viisi miljoonaa ihmistä nälkään. Pakkokollektivisoinnit kuitenkin jatkuivat.

Viimeisinä vuosinaan Lenin sai useita sairauskohtauksia ja kyyhötti pyörätuolissa muiden, esimerkiksi Stalinin, hallitessa hänen puolestaan. Lenin kuoli sydänkohtaukseen vuonna 1924.

2. Josif Stalin (1922–1953)

Voitto Saksasta auttoi luomaan myytin Stalinista taipumattomana ”teräsmiehenä”.

© U.S. Signal Corps Photos

Viholliset raivattiin tieltä

Josif Stalin oli vuosien ajan yksi Leninin lähimmistä liittolaisista. Vuonna 1922 laatimassaan testamentissa Lenin kuitenkin varoitteli Stalinin vallanhimosta. Kun Lenin kuoli, Stalin kaappasi vallan ja salasi Leninin testamentin.

Lenin oli oikeassa: Stalin tuomitsi epälojaaleiksi epäilemiään upseereita ja sotilaita kuolemaan näytösoikeudenkäynneissä, ja hänen kätyrinsä iski jäähakun hänen kilpailijansa Lev Trotskin kalloon. Stalinin ”puhdistusten” vuoksi neuvostoarmeijassa vallitsi huutava pula pätevistä upseereista Hitlerin hyökätessä maahan vuonna 1941.

Stalinin häikäilemättömyys johti Neuvostoliiton voittoon Saksasta toisessa maailmansodassa ja teki maasta suurvallan. Pian kylmä sota jakoi maailman kahteen leiriin, ja Stalinin valtapiiri laajeni Neuvostoliiton rajojen ulkopuolelle.

Hän muun muassa asetti Puolaan ja Tšekkoslovakiaan Moskovalle uskolliset hallitukset ja käytti näitä itäblokin maita puskurina länttä vastaan. Vuonna 1953 Stalin sai aivoverenvuodon. Lääkärit eivät uskaltaneet hoitaa häntä virheiden pelossa, ja hän kuoli neljä päivää myöhemmin.

3. Nikita Hruštšov (1953–1964)

Hruštšov tunnettiin kiukunpuuskistaan sekä siitä, että hän hakkasi pöytää kengällään YK:n kokouksissa.

© New York Daily News Archive/Getty Images

Ailahtelevaisuus johti potkuihin

Ukrainan neuvostotasavallan johtaja Nikita Hruštšov nousi Stalinin seuraajaksi. Hän oli tukenut Stalinin puhdistuksia ja sai siksi lisänimen ”Ukrainan teurastaja”.

Neuvostoliiton johtajana Hruštšov vapautti poliittisia vankeja, antoi taiteilijoille vapauksia ja vieraili Yhdysvalloissa PR-matkoilla. Mutta kun Unkari yritti irtautua Neuvostoliiton otteesta vuonna 1956, puna-armeija kukisti kansannousun kovin ottein.

Suhteet kommunistiseen Kiinaan painuivat pakkaselle, kun Hruštšov yhtäkkiä kieltäytyikin luovuttamasta Kiinalle atomipommin piirustuksia vuonna 1959. Hruštšov tunnettiin kiukunpurkauksistaan, mutta Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen välisen Kuuban ohjuskriisin aikana vuonna 1962 hän piti päänsä kylmänä ja kriisi laukesi diplomatian keinoin.

Kommunistisen puolueen johto kuitenkin katsoi hänen olleen neuvotteluissa heikko. Hruštšov syrjäytettiin vallasta vuonna 1964, mutta toisin kuin monet puoluetoverinsa, hän koki luonnollisen kuoleman muutamaa vuotta myöhemmin.

4. Leonid Brežnev (1964–1982)

Brežnev sai yhteensä 114 Neuvostoliiton kunniamerkkiä, joista suurimman osan hän myönsi itse itselleen.

© AFP/Ritzau Scanpix

Piinkova kommunisti romutti talouden

Ailahtelevaisen Hruštšovin seuraajaksi valittiin kylmänviileä Leonid Brežnev, entinen panssarivaunutehtaan poliittinen komissaari. Hän puhdisti KGB:n toisinajattelijoista ja kiristi Neuvostoliiton otetta itäblokin maista. Kun Tšekkoslovakia halusi toteuttaa uudistuksia vuonna 1968, Brežnev lähetti panssarivaunuja Prahaan ja asetti maahan uuden nukkehallituksen.

Brežnev kasvatti Neuvostoliiton ydinasevarastoa vastaamaan Yhdysvaltojen ydinasearsenaalia. Yhteensä suurvalloilla oli käytössään lähes 50 000 ydinasetta, joilla olisi voinut tuhota koko maapallon 500 kertaa. Brežnev itse uskoi tekevänsä hyvää työtä ja myönsi itselleen lukuisia kunniamerkkejä ja ansiomitaleita, muun muassa korkea-arvoisen Leninin kunniamerkin kahdeksan kertaa.

Brežnevin vanhoillinen linja ja uudistushaluttomuus romuttivat maan talouden, mutta kritiikki oli kiellettyä. Jopa katastrofaalista hyökkäystä Afganistaniin vuonna 1979 hehkutettiin onnistumisena. Vielä vuonna 1965 Neuvostoliiton talouskasvu oli ollut 4,9 prosenttia, mutta Brežnevin kuollessa vuonna 1982 se oli romahtanut 1,9 prosenttiin ja viidesosa kansalaisista oli vailla työtä.

5. Mihail Gorbatšov (1985–1991)

Gorbatšovin aikana Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välit lämpenivät ensi kertaa, ja maat sopivat muun muassa ydinaseriisunnasta.

© White House Photographic Collection

Uudistaja aiheutti Neuvostoliiton romahduksen

Pitkään jatkuneen talouden ja tuottavuuden alamäen jälkeen Neuvostoliiton uusi pääsihteeri Mihail Gorbatšov tajusi vuonna 1985, että maa kaipasi kipeästi uudistuksia. Mottoinaan glasnost (avoimuus) ja perestroika (uudistus) 54-vuotias neuvostojohtaja vieraili tehtaissa ja salli työläisten puhua avoimesti epäkohdista.

Myös lakot sallittiin, ja ulkomaalaiset yritykset saivat luvan investoida Neuvostoliittoon. Gorbatšov solmi aseriisuntasopimuksia Yhdysvaltojen kanssa ja lopetti sodan Afganistanissa. Hänen toimensa palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1990.

Gorbatšov myös ymmärsi tiedotusvälineiden mahdin ja antoi valokuvata itseään rennoissa tunnelmissa muun muassa Yhdysvaltojen presidentin Ronald Reaganin. Yritys salata Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus vuonna 1986 kuitenkin osoitti, että glasnostillakin oli rajansa.

Neuvostoliitto romahti pari vuotta Berliinin muurin murruttua vuonna 1989, ja kun Gorbatšov erosi virastaan virallisesti vuonna 1991, maa oli jo mennyttä.

Gorbatšov totesi pettyneenä jäähyväispuheessaan: ”Vanha järjestelmä romahti ennen kuin ehdimme saada uuden toimimaan.”