Venäjän laajuus on sen heikkojen naapureiden ansiota. Laajeneminen alkoi Moskovan ruhtinaskunnasta vuonna 1325. Valtio ei kuitenkaan ollut vielä suurvalta, vaan muiden Itä-Euroopan hallitsijoiden lailla Moskovan hallitsija oli mongolien vasalli.
Vuonna 1380 moskovalaiset irtautuivat lopulta mongolien vallasta. Suuriruhtinas Iivana III eli Iivana Suuri liitti Moskovaan useita sisäisten kiistojen repimiä naapurivaltioita ja nimitti itsensä koko Venäjän hallitsijaksi.
Iivana Julmasta tuli vuonna 1547 Venäjän ensimmäinen keisari eli tsaari, ja hänen hallintokaudellaan valtakunta laajeni nopeasti itään. Hän alisti monia tataarivaltioita valtaansa, ja laajeneminen jatkui Siperiaan. Sadassa vuodessa Venäjä oli hankkinut alueita aina Tyynenmeren rannikolta asti.
Valtakunta kasvoi vakaasti
1700-luvulla poliittinen epävakaus heikensi vanhaa kilpailijaa Puolaa lännessä, eikä Ruotsi pystynyt puolustamaan itäisiä maa-alueitaan. Seuraavien sadan vuoden aikana Baltian maat, Suomi ja suuri osa Puolasta päätyivät Venäjän hallintaan.
Vuorossa oli itä ja Ottomaanien valtakunta. Venäjä valloitti Krimin vuonna 1783, ja Kaukasian vuoro oli 1800-luvulla.