Neuvostoliitossa pankin omisti valtio, ja sen avulla säädeltiin kansallista taloutta.
Keskuspankki Gosbank perustettiin vuonna 1921 kommunistisen Neuvostoliiton synnyttyä, ja sen tehtävä oli muun muassa valvoa teollisuutta ja varmistaa, että tuotanto noudatti valtion julkaisemaa viisivuotissuunnitelmaa. Pankki tarkkaili siksi kaikkia tuotantolaitosten pankkitileillä tehtyjä rahansiirtoja.
Gosbankilla oli joukko alaosastoja, jolla oli eri tehtäviä. Vneštorgbank esimerkiksi huolehti kaikista vientiin ja tuontiin liittyvistä pankkitoiminnoista.
Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1991 entiset neuvostotasavallat ottivat omat pankkinsa hallintaansa.
Investointipankki Stroibank myönsi yrityksille lainoja pitkäaikaisiin sijoituksiin, jos ne sopivat myös valtion intresseihin.
Tavalliset Neuvostoliiton kansalaiset saattoivat hoitaa päivittäisiä pankkiasioita Sberkassassa. Se oli säästöpankki, josta kansalaiset nostivat palkkansa ja jonka kautta he maksoivat laskunsa tai tekivät rahansiirtoja. Ensisijaisesti pankit olivat kuitenkin säästämistä varten.
Kapitalistisia ilmiöitä kuten yksityislainoja tai kulutusluottoa ei tunnettu Neuvostoliitossa, ja ihmisten piti siksi säästää vuosikausia, jos he halusivat ostaa esimerkiksi jääkaapin tai muuta kalliimpaa.