Vuonna 1920 Neuvostoliiton edeltäjästä Neuvosto-Venäjästä tuli ensimmäinen maa, joka antoi naisille vapaan aborttioikeuden.
Se tapahtui naisten terveyttä koskevalla asetuksella, jonka mukaan kaikilla naisilla oli oikeus ilmaiseen ja turvalliseen aborttiin missä tahansa sairaalassa ja toimenpiteeseen olivat oikeutetut vain lääkärit.
Lakitekstin mukaan tavoitteena oli huolehtia naisten terveydestä ja ehkäistä epähygieenisissä oloissa salaa tehtyjä abortteja, jotka jättivät naiset ”oppimattomien puoskareiden käsiin”.
Abortteja krokotiilinlannalla ja potkuilla takamukseen
Egypti: Krokotiilinlanta
Muinaiset egyptiläiset ehkäisivät ei-toivottuja raskauksia pahanhajuisilla aineilla. Kahunin papyruksessa, joka on noin vuodelta 1 800 eaa., kerrotaan, että naiset voivat ehkäistä raskautta sekoittamalla keskenään krokotiilin ulostetta ja taikinaa ja asettamalla massaa emättimeen. Krokotiilin lannalla oli ilmeisesti siittiöitä tappava vaikutus, joten se on enemmänkin toiminut ehkäisynä kuin aborttikeinona.
Teho: Hyvin heikko
Kreikka: Potku takamukseen
Antiikin Kreikassa lääkäri Hippokrates periaatteessa vastusti abortteja mutta suositteli silti tarvittaessa niiden tekoon tuona ajankohtana hyvin suosittua menetelmää. Naisen piti hyppiä ilmaan potkaisten joka kerta itseään kantapäillä takamukseen. Hippokrates päätteli, että hyppiminen ennen pitkää irrottaisi alkion ja saisi sen poistumaan kohdusta.
Teho: Lähes olematon
Rooma: Käärmeen myrkkyä ja variksen munia
Roomalainen Plinius vanhempi ei tiennyt naisten anatomiasta ja fysiologiasta hölkäsen pöläystä. Hän uskoi, että kuukautiset tappoivat mehiläisiä ja että ”jos raskaana oleva harppaa kyyn yli, seuraa varmasti keskenmeno”, kuten hän kirjoitti Naturalis Historia -teoksessaan. Pliniuksen mukaan variksen munilla oli vastaava vaikutus.
Teho: Olematon
Lainsäädäntö kiristyi
Abortin vapauttaminen ei tapahtunut ristiriidoitta. Abortin vastustus oli yleistä, ja jo vuonna 1924 vastustajat olivat keränneet niin paljon kannatusta, että abortin saannin kriteerejä kiristettiin. Nyt abortin saattoi saada vain, jos raskaus oli naiselle tai syntymättömälle lapselle hengenvaarallinen.
Rajoituksista huolimatta naisia virtasi sairaaloihin, ja viranomaiset joutuivat perustamaan erityisiä aborttiklinikoita keventääkseen sairaaloiden kuormitusta ja vapauttaakseen vuodepaikkoja.
1920-luvun julisteessa neuvostokansalaisia varoitettiin laittomista aborteista.
Abortit uhkasivat väestönkasvua
Aborttien valtava määrä huolestutti lääkäreitä, ja pian aborttioikeutta kiristettiin lisää niin, että abortti oli mahdollinen vain kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana. Lisäksi sairaaloita ohjeistettiin asettamaan etusijalle köyhät naimattomat naiset.
Abortin vastustajat vetosivat myös pelkoon, että Neuvostoliiton väkimäärä romahtaisi, jos aborttien määrä jatkuisi ennallaan. Romahdus heikentäisi maan teollisuutta ja armeijaa.
Voimakkaan arvostelun vuoksi lakiasäätävä komitea ilmoitti kesäkuussa 1936, että abortit olivat Neuvostoliitossa taas laittomia.