Lainsäädäntö kiristyi
Abortin vapauttaminen ei tapahtunut ristiriidoitta. Abortin vastustus oli yleistä, ja jo vuonna 1924 vastustajat olivat keränneet niin paljon kannatusta, että abortin saannin kriteerejä kiristettiin. Nyt abortin saattoi saada vain, jos raskaus oli naiselle tai syntymättömälle lapselle hengenvaarallinen.
Rajoituksista huolimatta naisia virtasi sairaaloihin, ja viranomaiset joutuivat perustamaan erityisiä aborttiklinikoita keventääkseen sairaaloiden kuormitusta ja vapauttaakseen vuodepaikkoja.
Abortit uhkasivat väestönkasvua
Aborttien valtava määrä huolestutti lääkäreitä, ja pian aborttioikeutta kiristettiin lisää niin, että abortti oli mahdollinen vain kolmen ensimmäisen raskauskuukauden aikana. Lisäksi sairaaloita ohjeistettiin asettamaan etusijalle köyhät naimattomat naiset.
Abortin vastustajat vetosivat myös pelkoon, että Neuvostoliiton väkimäärä romahtaisi, jos aborttien määrä jatkuisi ennallaan. Romahdus heikentäisi maan teollisuutta ja armeijaa.
Voimakkaan arvostelun vuoksi lakiasäätävä komitea ilmoitti kesäkuussa 1936, että abortit olivat Neuvostoliitossa taas laittomia.