Vuonna 1762 Venäjän hallitsijaksi nousi 33-vuotias Katariina Suuri. Eurooppalaiset pitivät tuolloin Venäjää heikkona ja takapajuisena, mutta nuori keisarinna päätti muuttaa tilanteen.
Hän muun muassa kielsi kidutuksen ja aloitti ilmaisen kouluopetuksen niin pojille kuin tytöillekin.
Seuraavaksi Katariina halusi panostaa ulkopolitiikkaan ja nostaa Venäjän sille mielestään kuuluvaan asemaan eurooppalaisena suurvaltana.
Se edellytti kuitenkin jotain, mitä Venäjältä puuttui: ympäri vuoden auki pysyvää ja keskeisesti sijaitsevaa laivastosatamaa.
Katariinan mielestä paras paikka oli Krimin niemimaan eteläkärki. Sieltä Venäjän laivasto pystyisi hallitsemaan Mustaamerta ja pääsemään Bosporinsalmen kautta aina Välimerelle asti.
Rannikon lähellä kohoavat korkeat vuoret suojaisivat tukikohtaa maitse tulevilta hyökkäyksiltä, ja leuto ilmasto takasi sen, ettei satama jäätyisi talvellakaan.
Krim oli tuohon aikaan Ottomaanien valtakunnan alainen kanaatti, mutta Katariina ei antanut sen häiritä vaan valtasi niemimaan vuonna 1783 ja määräsi kenraali Grigori Potjomkinin – rakastajansa – rakentamaan sinne tukikohdan.