Pääesikunta, Mogiljov, Venäjä, 23.2.1917
Rakas Sunnyni
Sydämellinen kiitos ihanasta kirjeestäsi. Luin sen innokkaasti ennen nukkumaan menoa. Sanasi lohduttivat minua suuresti tässä yksinäisyydessäni, jota tunnen juuri yhdessä viettämämme kahden kuukauden jälkeen*.
Vaikken voi kuulla suloista ääntäsi, voin ainakin lohduttautua riveillä, jotka olet minulle rakkaudella kirjoittanut.
En astunut ulos jalallanikaan, ennen kuin saavuimme tänne. Tänään oloni on jo parempi. Ääneni ei ole enää käheä eikä yskäni niin paha kuin aiemmin.
Tänään oli aurinkoinen ja kylmä päivä, ja tapasin useita ihmisiä, Aleksejevin* etunenässä. Hän näyttää oikein hyvältä, ja hänen kasvoillaan on rauhallisempi ilme kuin pitkään aikaan. Meillä oli hyvä keskustelu, joka kesti puolisen tuntia.
Sitten järjestelin huoneeni ja sain sähkeesi, jossa kerroit, että Olga ja pikkuinen olivat sairastuneet tuhkarokkoon.
Mikä yllättävä uutinen, etenkin kun poika juuri itse oli kertonut sähkeessään voivansa hyvin. Joka tapauksessa tuo kaikki on sinulle kovin uuvuttavaa ja harmillista, rakas.
Ehkä sinun ei pitäisi tavata niin paljon ihmisiä. Ainakin sinulla on siihen hyvä syy, nimittäin pelko taudin levittämisestä muihin perheisiin.
Tuhkarokkotapausten määrä nousee koko ajan 1. ja 2. kadettiyksikössä. Juttelin illallisella ulkomaisten kenraalien kanssa, ja he olivat tuosta uutisesta kovin pahoillaan.
Nikolai II
Eli: 1868–1918.
Kansallisuus: Venäläinen
Ammatti: Venäjän tsaari
Perhe: Vaimo Aleksandra, neljä tytärtä ja yksi poika
Tunnetaan: Nikolai osoitti alusta asti vähäistä kiinnostusta hallitsemiseen ja ajautui siksi jatkuvasti vaikeuksiin niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Tsaarin välinpitämättömyys kansaa ja sen kärsimyksiä kohtaan johti vuonna 1917 vallankumoukseen, jossa tsaari perheineen murhattiin.
Tässä talossa on niin hiljaista, ei meteliä eikä iloisia huutoja. Kuvittelen poikani makaamassa ja nukkumassa pikkuesineidensä, valokuviensa ja muun tilpehöörin keskellä, kaikki säntillisessä järjestyksessä hänen makuuhuoneessaan ja pyöreäikkunaisessa huoneessa.
Ei siitä enempää! Toisaalta on suuri onni, ettei hän nyt tullut kanssani tänne, sillä hän joutuisi vain makaamaan sairaana tässä pienessä makuuhuoneessa!
”Kirjoitat, että minun on pysyttävä lujana. Olet aivan oikeassa.” Nikolai II vaimolleen Aleksandralle 23. helmikuuta 1917
Luoja suokoon, että tuhkarokko menee ohi ilman jälkiseurauksia. Olisi niin paljon parempi, jos kaikki lapset sairastuisivat yhtä aikaa.
Kaipaan kovasti jokailtaista puolen tunnin pasianssiani, ja olen päättänyt alkaa taas pelata dominoa vapaaajallani.
Täällä on niin hiljaista, että masennun, kun en tee töitä. Vanha Ivanov oli oikein ystävällinen ja hurmaava illallisella. Toinen pöytänaapurini oli brittiläinen kenraalimajuri H. Williams, joka oli iloinen nähtyään niin paljon maanmiehiään viime aikoina.
Kirjoitat, että minun on pysyttävä lujana ja osoitettava johtajuutta. Olet aivan oikeassa, ja pidän sen mielessäni.
Lasten hyvinvointi oli päällimmäisenä tsaarin mielessä. Etenkin huolta aiheutti nuori kruununperillinen Aleksei. Tämä sairasti hemofilia-verenvuototautia, jota ei tuolloin osattu hoitaa.
Nyt ei ole kuitenkaan tarpeen tiuskia jatkuvasti ihmisille oikealle ja vasemmalle. Tyyni mutta terävä huomautus tai vastaus riittää usein näyttämään henkilölle hänen paikkansa.
No niin, rakkaani. On jo myöhä, joten toivotan vain hyvää yötä. Siunatkoon Herra unesi.
Pääesikunta, 24.2.1917
Rakkahin Sunny
Kiitän koko sydämestäsi ihanasta kirjeestäsi. Meillä on siis nyt kolme tuhkarokkoa sairastavaa lasta! Yritä saada tauti tartutettua myös Mariaan ja Anastasiaan. Se olisi niin paljon helpompaa ja parempi sekä heille että sinulle.
On vaikea kuvitella, että kaikki tämä tapahtuu juuri nyt, vain kaksi päivää sen jälkeen, kun lähdin kotoa.
Sergei Petrovitš haluaa ehdottomasti kuulla, mihin suuntaan tauti kehittyy. Hänen mielestään lapset, ja etenkin Aleksei, tarvitsevat toivuttuaan ilmastonvaihdosta.
VIDEO – Viimeiset kuvat tsaariperheestä:
Sergei Petrovitš on sitä mieltä, että meidän olisi hyvä lähteä heti pääsiäisen jälkeen. Kun kysyin, minne meidän kannattaisi mennä, hän ehdotti Krimiä.
Minusta se on oikein hyvä idea, ja sinäkin saisit vähän levätä. Tsarskojen* palatsin huoneet pitää kuitenkin desinfioida, etkä sinä halua kuitenkaan muuttaa Pietarhoviin, joten missä me sitten asuisimme? Mutta mietitään tuota kaikkea rauhassa, kunhan olen palannut kotiin, mikä tapahtuu toivoakseni pian.
Aivoni todella lepäävät täällä. Ei ministereitä eikä hankalia kysymyksiä, joita minun pitäisi pohtia.
Se tekee minulle hyvää, vaikkakin vain päälleni. Sydämeni kärsii, kun joudun olemaan sinusta erossa. Se on kidutusta, etenkin tällaisena aikana.
En kuitenkaan ole täällä enää pitkään. Hoidan asiat täällä parhaani mukaan, ja sitten olen tehnyt velvollisuuteni.
Pääesikunta, 26.2.1917
Rakkaani
Sydämellinen kiitos suloisesta kirjeestäsi. Tämä on minun viimeinen kirjeeni sinulle. Miten onnellinen olenkaan siitä, että näemme toisemme taas vain kahden päivän kuluttua. Minulla on kuitenkin nyt paljon tekemistä, joten en kirjoita pitkään.
Eilisten kaupungilta tulleiden uutisten* jälkeen täällä näkyi paljon pelokkaita kasvoja. Onneksi Aleksejev on pysynyt rauhallisena. Hänen mielestään pitää palkata joku oikein tarmokas mies ministerien avuksi varuste-, rautatie- hiili- jne. -ongelmien ratkaisemiseksi. Hän on siinä oikeassa.
Jumalan siunausta, rakas Sunny. Suukkoja sinulle ja lapsille. Terveisiä.
Ikuisesti sinun,
Nicky
Jälkikirjoitus
Kirje jäi Nikolai II:n viimeiseksi kirjeeksi vaimolleen. Matkalla Petrogradiin kapinajoukot saartoivat tsaarin junan, ja hänet pakotettiin luopumaan vallasta. Tsaari, hänen vaimonsa ja heidän lapsensa vangittiin, ja 17. heinäkuuta 1918 bolševikit murhasivat heidät.
