Jeltsin Moskovan valkoisen talon edessä

Jeltsin: Kansanmies jätti maansa raunioiksi

Hän tuli tunnetuksi aikaansaavana rakennusinsinöörinä, joka osasi ratkoa kommunistisen arjen ongelmat – mutta hänet muistetaan myös alkoholistina, joka myi Venäjän oligarkeille.

Hän tuli tunnetuksi aikaansaavana rakennusinsinöörinä, joka osasi ratkoa kommunistisen arjen ongelmat – mutta hänet muistetaan myös alkoholistina, joka myi Venäjän oligarkeille.

AP/Ritzau Scanpix

Vuoden 1999 viimeisenä päivänä Boris Jeltsin puki ylleen hienoimman pukunsa. Hän pitäisi pian uudenvuodenpuheensa, ja hänellä oli tärkeä ilmoitus Venäjän kansalle.

Ennen lähtöään presidentin virka-asunnoltaan Jeltsin hyvästeli vaimonsa:

”Naina, näet minut pian televisiossa. Aion vetäytyä syrjään.”

Ilo valtasi Nainan – nyt Boris voisi vihdoin, vuosien kuluttavan työn jälkeen, keskittyä jälleen perheeseensä. Naina sulki miehensä syliinsä.

”Älähän nyt rypistä vaatteitani”, Boris kiusoitteli.

Pian presidentti istui työpöytänsä taakse ja aloitti hitaasti karhealla äänellä:

”Tänään puhun teille viimeistä kertaa Venäjän presidenttinä. Olen tehnyt vaikean päätöksen. Tänään, vuosisadan viimeisenä päivänä, eroan virastani. Pyydän anteeksiantoanne, sillä monien unelmat eivät ole toteutuneet.”

”Pyydän anteeksiantoanne, sillä monien unelmat eivät ole toteutuneet.” Presidentti Jeltsin uudenvuodenpuheessaan vuonna 1999

Kun Jeltsin nousi maan johtoon vuonna 1990, hän käynnisti monia merkittäviä uudistuksia. Kansa sai demokratian, ja valtio-omisteisia yrityksiä yksityistettiin. Sittemmin Venäjän kansantuote oli kuitenkin puolittunut, joka neljäs kansalainen eli köyhyysrajan alapuolella ja ulkomaanvelka oli kasvanut 160 miljardiin dollariin.

Runsas alkoholinkäyttö oli jättänyt jälkensä presidenttiin, eikä häntä enää tunnistanut kerran niin tarmokkaaksi insinööriksi.

”Uskoimme, että voisimme yhdellä loikalla edetä harmaasta, pysähtyneestä totalitaarisesta menneisyydestä valoisaan, vauraaseen ja sivistyneeseen tulevaisuuteen. Lähden, koska olen tehnyt kaiken voitavani”, Jeltsin sanoo.

Jeltsin löysi ratkaisut

Boris Jeltsin syntyi vuonna 1931 maalaiskylässä Uralin vuoristoalueella. Hänen äitinsä oli hyvin rakastava, isä sen sijaan löi sekä vaimoaan että lapsiaan. Neuvostoprovinssissa elettiin kovia aikoja.

”Kun Boris tuli koulusta, hän istui nurkkaan ja alkoi mutista surkeana: ’Minun on nälkä. En kestä sitä’”, Jeltsinin äiti Klavdija on kertonut.

Boris varttui kuitenkin vahvaksi nuorukaiseksi ja pääsi opiskelemaan Sverdlovskiin, nykyiseen Jekaterinburgiin, missä tsaariperhe oli teloitettu vain 30 vuotta aiemmin.

Ipatjevin talo Jekaterinburgissa

Tsaari murhattiin vuonna 1918 Ipatjevin talossa Jekaterinburgissa. Vuonna 1977 puoluejohto alkoi pelätä, että talo voisi lietsoa tsaarikulttia, ja Jeltsin määräsi rakennuksen purettavaksi.

© Historical Images Archive/Imageselect

Opintojensa jälkeen Jeltsin sai vuonna 1955 viran Sverdlovskin alueen rakennushallinnosta. Hän keräsi työssään arvostusta – jämäkkä insinööri ei sietänyt juopottelua työajalla eikä varastamista työmaalta.

Noin 30-vuotiaana Jeltsin vastasi jo elementtirakentamisen kehittämisestä. Valmiiden betoniseinien avulla hänen tiiminsä pystytti kerrostaloja ennätysajassa – urakan käynnistyttyä asunnot olivat muuttovalmiita 70 päivässä.

Urakehitystä jarrutti se, ettei Jeltsin ollut kommunistipuolueen jäsen. Hän liittyi puolueeseen lopulta vuonna 1961. Jeltsin osoitti tehokkaita otteita puoluehierarkiassa edetessään, ja kun Sverdlovskin alueen puoluekomitean pääsihteerin virka tuli avoimeksi, Jeltsin oli siihen luonnollinen valinta.

Raitiovaunu

Sverdlovskia (nyk. Jekaterinburg) alettiin modernisoida perusteellisesti, kun Jeltsin nousi alueen puoluekomitean pääsihteeriksi.

© Frank Schultze/Imageselect

Uusia tuulia Sverdlovskissa

Uusi johtaja pani tuulemaan: Jeltsin ei epäröinyt vaivata edes itseään Brežneviä, jotta kaupunkiin saataisiin metro. Kun paistinpannuista tuli pulaa, Jeltsin pakotti asetehtaat päivittämään tuotantoaan – ja kun suunnitelmatalous vaikeutti elintarvikkeiden saantia, Jeltsin antoi kansalaisille luvan yksityiseen kaupankäyntiin.

Pääsihteeri oli myös poikkeuksellisen suorapuheinen. Tämä kävi ilmi vuonna 1981 televisioidussa kansalaistapaamisessa, missä hän vastasi muun muassa opiskelijoiden kritiikkiin.

”Ruokalamme on surkea. Ruoassa on usein kärpäsiä, ja pöytien alla vilistää torakoita. Ruoka on vastenmielistä. Joudumme jonottamaan, ja mitään valinnanvaraa ei ole vaan ruoka on aina samaa”, nämä kertoivat.

Jeltsin oli valmistautunut hyvin. Hän vastasi vinosti hymyillen:

”Otin tänään yhteyttä tovereihin ruokalassa, mutta taisin tehdä virheen, kun ilmoitin vierailevani yhdeltätoista illalla. Tulos oli se, ettemme nähneet mitään valittamisen aihetta. Emme löytäneet torakoita tai kärpäsiä. Sen sijaan tarjolla oli runsain mitoin leivonnaisia, mehua, teetä, kurkkua, tomaattia, kolmea keittoa...”

”Kansan usko alkaa hiipua.” Jeltsin varoitti Gorbatšovia uudistusten kanssa hidastelusta

Katsojat riemuitsivat – kaikki ymmärsivät Jeltsinin juuri vahvistaneen kaikkien ennakkoluulot neuvostovaltiosta.

Jeltsinin poikkeuksellinen tyyli pantiin merkille myös Moskovassa, missä uudistusmielinen Mihail Gorbatšov oli nimitetty maaliskuussa 1985 puolueen pääsihteeriksi, maan korkeimpaan virkaan. Jo seuraavassa kuussa hän nimitti Jeltsinin rakennusministeriksi Moskovaan. Muutaman kuukauden kuluttua Jeltsin ylennettiin kaupungin johtoon, ja vuotta myöhemmin hänestä tuli politbyroon, puolueen ylimmän päättävän elimen jäsen.

Törmäyskurssille Gorbatšovin kanssa

Jeltsin kävi kuitenkin kärsimättömäksi. Gorbatšovin uudistukset etenivät liian hitaasti ja hänen näkemyksensä demokratiasta olivat liian ponnettomia. Kun Gorbatšov syyskuussa moitti Jeltsiniä tämän hyväksyttyä mielenosoitukset Moskovassa – vaikka ne olivat jo periaatteessa sallittuja – tämä sai tarpeekseen. Jeltsin purki tuntonsa kirjeeseen ja jätti tämän jälkeen politbyroon ensimmäisenä jäsenenä koko Neuvostoliiton 70-vuotisen historian aikana.

Gorbatšov pyysi Jeltsiniä pysymään virassaan mutta suhtautui tähän tämän jälkeen penseästi. Välinpitämättömyys suututti Jeltsiniä niin, että puolueen seuraavassa kokouksessa lokakuussa 1987 hän kritisoi Gorbatšovia jyrkästi.

”Kansan usko alkaa hiipua”, Jeltsin varoitti.

Tämän kuultuaan pääsihteeri raivostui.

”Boris Nikolajevitš, oletteko poliittisesti niin lukutaidoton, että meidän on perustettava teille oma koulu, jotta opitte lukemaan ja kirjoittamaan?”, hän vaahtosi, ja puolueen uskolliset tukijat hymistelivät taustalla.

Jeltsin ymmärsi itsekin jääneensä yksin, eikä hän nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin äänestää omat näkemyksensä tuomitsevan julkilausuman puolesta. Kahden päivän kuluttua hän iski epätoivoissaan sakset rintaansa.

Vastoinkäymiset vahvistivat

Jeltsin ei koskaan itse puhunut tapahtuneesta itsemurhayrityksenä vaan ”romahduksena”.

”Elimistöni antoi periksi hermojännityksestä”, hän selitti.

Vaimo Naina otti kuitenkin tapauksen vakavasti ja pyysi miehensä henkivartijaa poistamaan kaikki terävät esineet ennen Jeltsinin paluuta sairaalasta.

Jeltsinin perhe

Boris Jeltsin ja Naina Girina avioituivat vuonna 1956. Pari sai tyttäret Jelenan ja Tatjanan. Nainakin oli insinööri, ja hän työskenteli Boriksen tavatessaan rakennusalalla Sverdlovskissa.

© SHONE/Getty Images

Gorbatšovilta ei sen sijaan herunut ymmärrystä. Kaksi päivää Jeltsinin romahduksen jälkeen hän määräsi KGB:n upseerit hakemaan tämän sairaalavuoteelta takaisin kovisteltavaksi. Jeltsin irtisanottiin kaikista luottamustoimistaan muun kokousväen huutaessa ”Doloi!” – ”Lähteköön!”– ja tömistellessä tahtia jaloillaan.

Gorbatšovin ankaruus kuitenkin vain lisäsi Jeltsinin suosiota – hänen kohtelunsa puhutteli kansalaisia, jotka kokivat, että heiltä itseltäänkin oli viety vaikuttamisen mahdollisuudet. Vuonna 1989 Jeltsin valittiin Neuvostoliiton korkeimpaan neuvostoon opposition ehdokkaana, ja kun Venäjä seuraavana vuonna irtautui Neuvostoliitosta, Jeltsin valittiin uuden maan ensimmäiseksi presidentiksi.

Jeltsin ja Gorbatšov olivat nyt avoimesti vihollisia. Kun vanhoilliset kommunistit yrittivät elokuussa 1991 kaapata vallan Gorbatšovilta, Jeltsin sai pysäytettyä nämä ja huolehti, että Gorbatšov pääsi palaamaan valtaan.

Jeltsinin väliintulo osoittautui viisaaksi liikkeeksi. Vallankaappaus oli paljastanut sekä Neuvostoliiton että Gorbatšovin heikkouden. Joulukuussa 1991 Jeltsin allekirjoitti yhdessä muiden aluejohtajien kanssa asiakirjan, jolla Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Gorbatšov erosi virastaan 25. joulukuuta.

Gorbatšov ja Jeltsin

Ennen vuoden 1991 vallankaappausyritystä Gorbatšov ja Jeltsin ottivat useasti yhteen. Tiukan paikan tultua Jeltsin kuitenkin pelasti Neuvostoliiton johtajan.

© Peter Turnley/Getty Images

Boris Jeltsin antoi Neuvostoliitolle kuoliniskun

Kesän 1991 vallankaappausyritys osoitti Neuvostoliiton ja Gorbatšovin heikkouden. Neljä kuukautta myöhemmin Jeltsin allekirjoitti asiakirjan, joka virallisesti lakkautti Neuvostoliiton.

Mihail Gorbatšovin varovaiset uudistukset olivat liikaa puolueen konservatiiveille, armeijalle ja KGB:lle.

Elokuun 18. päivä 1991 delegaatio, johon kuului muun muassa puolustusministeri Jasov sekä varapresidentti Janajev, marssi Gorbatšovin datšalle Krimin niemimaalle. Gorbatšov vangittiin, ja koolle kutsutussa lehdistötilaisuudessa ilmoitettiin presidentin astuneen syrjään sairauden vuoksi.

Samalla Moskovan parlamenttitalolle alkoi kerääntyä panssarivaunuja.

Boris Jeltsin otti tilanteen haltuun. TV-kameroiden käydessä hän kiipesi lähimmän panssarivaunun päälle vastustamaan vallankaappaajia. Jeltsinin päättäväisyys sai useat kaappausta tukeneet upseerit muuttamaan kantaansa, ja seuraavien päivien kuluessa kaappaajien suunnitelmat alkoivat murentua.

Vallankaappaajat asetettiin syytteeseen, ja Gorbatšov pystyi palaamaan Moskovaan. Vallankaappausyritys oli kuitenkin vakuuttanut monet siitä, että Neuvostoliiton aika oli ohi. Viisi kuukautta myöhemmin Jeltsin allekirjoitti Venäjän edustajana yhdessä Ukrainan ja Valko-Venäjän presidenttien kanssa julistuksen, jolla Neuvostoliitto lakkasi olemasta.

Kapina Jeltsiniä vastaan

Jeltsin oli nyt vallan huipulla, ja hän voisi vihdoin antaa kansalleen sen ansaitseman vapauden ja aineellisen hyvinvoinnin. Tehtävä oli kuitenkin odotettua raskaampi, sillä läheskään kaikki eivät jakaneet hänen näkemyksiään.

Presidentin uudistukset tyrmättiin kerta toisensa jälkeen Venäjän parlamentissa, missä vanhoillisilla kommunisteilla oli yhä päätösvaltaa. Kun Jeltsin ajoi uutta perustuslakia, joka lisäisi presidentin valtaa, lainsäätäjät torjuivat ehdotuksen. Vastavetona Jeltsin hajotti parlamentin 21. syyskuuta 1993.

Jäsenet reagoivat nopeasti ja ryhtyivät toimiin Jeltsinin syrjäyttämiseksi. Konflikti kärjistyi, kun parlamentin jäsenet valtasivat rakennuksen ja pystyttivät barrikadeja sen ympärille.

Venäjän parlamentti

Venäjän parlamentin jäsenet valtasivat parlamenttirakennuksen, kun Jeltsin ajoi uutta perustuslakia, joka antaisi hänelle lisää valtaa.

© AP/Ritzau Scanpix

Lokakuun 4. päivän aamuna panssarivaunut jyräsivät Valkoisen talon barrikadit. Neljän T-80-panssarivaunun tulitus särki ylimpien kerrosten marmorisen julkisivun. Samalla 1 300 sotilaan iskujoukot rynnäköivät Valkoiseen taloon.

Kymmenen tunnin kuluttua kapina oli tukahdutettu – 187 ihmistä oli kuollut, 437 oli haavoittunut, ja Valkoisen talon ylimmät kerrokset olivat mustuneet savusta.

Kansanäänestyksessä uusi perustuslaki hyväksyttiin tämän jälkeen selvällä 58 prosentin enemmistöllä.

Panssarivaunuja tulitus

Parlamenttitalon ylimpien kerrosten julkisivu mustui panssarivaunujen tulituksesta. Kuvat olivat dramaattisia – ja Jeltsin sai tahtonsa läpi.

© Wojtek Laski/Getty Images

Jeltsin lupasi osakkeita kaikille

Uuden perustuslain myötä Jeltsinillä oli vapaat kädet toteuttaa maan kipeästi kaipaamia talousuudistuksia, joista tärkeimpinä pidettiin valtio-omisteisten yhtiöiden yksityistämistä. Yksityistämisprosesseja oli jo alettu käynnistää, mutta nyt ne saivat toden teolla tulta alleen.

Turvatakseen tavallisten venäläisten tuen taloutta ravistelleille uudistuksilleen presidentti jakoi kansalaisille 149 miljoonaa kuponkia. Yhden kupongin arvo oli noin 10 000 ruplaa (noin 67 nykyeuroa), ja sillä voisi ostaa yksityistettävien yhtiöiden osakkeita, kun nämä tulivat myyntiin.

Harvat kuitenkin pystyivät lopulta hyötymään hankkeesta, sillä inflaatio laukkasi eikä monilla kansalaisilla ollut varaa edes välttämättömyyksiin.

Inflaation takana oli hintasäätelyn poisto vuonna 1992. Säätely oli pitänyt kulutustuotteiden hinnat kurissa, mutta nyt hinnat nousivat räjähdysmäisesti, ja samalla inflaatio nousi huimaan 2520 prosenttiin. Nousu hidastui vuonna 1993, mutta monet venäläiset joutuivat silti rahan puutteessa myymään kuponkinsa.

Innokkaat ostajat olivat valmiina – pieni uusrikkaiden joukko, joka oli saanut rahaa muun muassa mustan pörssin kaupalla, kahmi kupongeilla osakkeita yrityksistä, usein reilusti alle markkina-arvon.

Oligarkit saivat otteen Jeltsinistä

Kun yksityistäminen alkoi olla loppusuoralla vuonna 1994, noin 15 000 valtionyhtiötä oli myyty. Valtion omistukseen oli jäänyt vain muutama suurimmista yrityksistä. Ne oli tarkoitus myydä myöhemmin, mutta silloin Jeltsin sai idean.

Kaoottiset olot olivat syöneet presidentin suosiota, eikä tilannetta parantanut reistaileva terveys, joka vaikutti presidentin työntekoon. Vanha selkävamma ja sydänvaivat aiheuttivat hänelle jatkuvia kipuja.

Sitkeät huhut kertoivat Jeltsinin turruttavan kipuja vodkalla, ja TV-kuvat riehakkaasti esiintyneesti presidentistä lisäsivät vain vettä huhumyllyyn. Vuodelle 1996 suunniteltujen vaalien lähestyessä Jeltsinin kannatus oli laskenut alle kymmeneen prosenttiin, ja hän päätti hyödyntää suuryrityksiä asemansa pönkittämiseen.

”Lainaa osakkeita vastaan”-ohjelman idea oli yksinkertainen: rikkaat lainasivat valtiolle rahaa vastineeksi osuuksista valtio-omisteisissa yhtiöissä. Jos valtio ei pystyisi maksamaan lainoja, velkojat saisivat ottaa yhtiöt haltuunsa.

Järjestely näytti toimivan: lainarahoilla täytettiin valtion kassaa, ja Jeltsin sai taakseen maan vauraimmat ja vaikutusvaltaisimmat ihmiset.

Oligarkit, uudet suurliikemiehet, näkivät ohjelman mahdollisuudet ja investoivat miljoonia ruplia. Kaksi sijoittajaa kontrolloi lisäksi kahta Venäjän merkittävää TV-asemaa ja palkitsi Jeltsinin ilmaisilla vaalimainoksilla.

Istuva presidentti sai lopulta 54 prosenttia äänistä ja voitti vaalit. Joskus niin aikaansaavasta insinööri Jeltsinistä ei kuitenkaan ollut jäljellä kuin muisto, ja terveysongelmat varjostivat tämän viimeistä vuotta vallankahvassa. Uudenvuoden aattona 1999 Jeltsin jättäytyi virastaan. Hän nimitti seuraajakseen Vladimir Putinin, valjun KGB-agentin, jota sekä Jeltsin että oligarkit luulivat pystyvänsä ohjailemaan.

Putin ja Jeltsin

Jeltsin vetäytyi virastaan vuonna 1999. Uudeksi presidentiksi nousi Vladimir Putin.

© Itar-Tass/Epa-Epa/Ritzau Scanpix

Kaikki aliarvioivat värittömän virkamiehen

Entinen KGB-agentti Vladimir Putin palasi vuonna 1990 Neuvostoliittoon ja aloitti uran virkamiehenä. Hän päätyi lopulta Jeltsinin sisäpiiriin, missä oligarkit panivat hänet merkille.

Putin hoiti työnsä tekemättä itsestään erityisemmin numeroa – oli sitten kyse Pietarin pormestarin vaalikampanjasta, valtion omaisuuden hallinnoinnista tai tiedustelupalvelulu FSB:n johtamisesta. Samalla hänelle kertyi arvokasta tietoa maan valtasuhteista.

1990-luvun lopulla Jeltsin oli täysin pienen oligarkkipiirin pyöriteltävissä, ja nämä halusivat pitää jalansijansa maan politiikassa jatkossakin.

Jeltsin testasi seuraajakseen kolmea eri miestä, mutta nimitti näiden sijaan lopulta pääministeriksi FSB:n päällikön Vladimir Putinin, joka kelpasi oligarkeillekin – Putin oli jo kymmenen vuotta tehnyt mukisematta niin kuin oli käsketty ja olisi varmasti helposti ohjailtavissa.

Kaikki kuitenkin erehtyivät pahan kerran. Neljän päivän kuluttua Putin pidätytti ensimmäisen oligarkin, ja Jeltsinin tytär erotettiin presidentin neuvonantajan virasta. Oligarkeille tehtiin selväksi, ettei näillä ollut enää asiaa sekaantua politiikkaan – ja jatkossa he saisivat myös maksaa veroja.

Venäjän uusi tsaari turvasi asemansa

Vladimir Putin on kutsunut Neuvostoliiton hajoamista 1900-luvun suurimmaksi geopoliittiseksi katastrofiksi, ja hän on pyrkinyt palauttamaan entisen imperiumin aseman vuodesta 2000 asti.

2000: Kaikuja menneestä
Kun Neuvostoliitto hajosi, sen mahtipontista kansallislauluakaan ei enää tarvittu. Uutena presidenttinä Putin otti kuitenkin laulun käyttöön uudella, Venäjän historiaa ja perinteitä ylistävällä sanoituksella.

2001: Valta-aseman lujitus alkaa
Maan mullistukset olivat vieneet työn tuhansilta poliiseilta, upseereilta ja tiedustelupalvelun työntekijöiltä, jotka jakoivat Putin näkemyksen Venäjästä. Putin sijoitti heitä maakuntiin ja hallintotehtäviin ja lujitti samalla omaa asemaansa.

2002: Miesten mies
Putin esiintyi mediassa mustan vyön judokana ja ratsasteli ilman paitaa Siperian luonnossa. Vuoden hittikappale oli ”Mies kuin Putin”, jossa laulajattaret haaveilivat Putin kaltaisesta kumppanista, joka ei juo ja johon voi luottaa.

2003: Uusi varoitus oligarkeille
Kun Jukos-öljy-yhtiön omistaja Mihail Hodorkovski kritisoi korruption kasvua, hän menetti miljardinsa ja joutui kymmeneksi vuodeksi vankeuteen petoksesta. Tämä oli samalla varoittava esimerkki muille oligarkeille – Putinille ei kannattanut panna vastaan.

2006: Mediat hiljenivät
Maan hallintoa kohtaan kriittiset mediat ostettiin tai suljettiin. Tuntematon tappaja murhasi toimittaja Anna Politkovskajan Moskovassa 7. lokakuuta – Putinin syntymäpäivänä.

2006: Putinia ei päässyt pakoon
Venäjältä loikannut, Lontoossa maanpaossa asunut entinen KGB-agentti murhattiin radioaktiivisella poloniumilla, jonka jäljet johtivat Venäjälle.

2014: Historia otettiin aseeksi
Venäjän joukot valtasivat Itä-Ukrainan ja Krimin niemimaan. Putin julisti, ettei Ukraina ollut historian perusteella oma maansa.

2021: Oppositio pantiin vankilaan
Jokainen Putinille uhalta vaikuttanut opposition edustaja joko tapettiin tai passitettiin vankilaan. Viimeisimpiä esimerkkejä on Aleksei Navalnyi, joka selvisi myrkytysyrityksestä ja sai tämän jälkeen useita vankeustuomioita.

2022: Hyökkäys Ukrainaan
Venäjän joukot iskivät Ukrainaan, joka Putinin mielestä kuuluu Venäjään. Ukraina on ensimmäinen Neuvostoliitosta irtaantuneista maista, jotka on nyt Putinin vaivoin peitellyn näkemyksen mukaan valloitettava takaisin.