Venäjän uloin etuvartio Euroopassa – Kaliningradin erillisalue – sijaitsee noin 500 kilometrin päästä niin Berliinistä kuin Kööpenhaminastakin.
Kaliningrad ei erotu helposti Euroopan kartalta. Alue on pienempi kuin Wales ja sijaitsee puristuksissa kahden EU-maan, Liettuan ja Puolan välissä.
Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja EU:n asetettua sille talouspakotteita Kaliningradista on tullut Venäjän ja EU:n välisen diplomaattisen kriisin näyttämö.
Muurin murtumisesta Ukrainan sotaan
Sen jälkeen kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, Kaliningradin puoli miljoonaa asukasta ovat saaneet päivittäistavaroita ja tuotantotarvikkeita emämaasta Venäjältä junalla niin sanottua Suwalkin käytävää, joka kulkee Puolan ja Liettuan rajalla Kaliningradin ja Valko-Venäjän välissä.
Kesäkuussa 2022 Liettua katkaisi tämän napanuoran määräämällä venäläisille tuotteille pakotteet, jotka EU asetti Venäjän hyökättyä Ukrainaan 24. helmikuuta 2022.
Liettua pidätti venäläisiä junia viikkoja ja kielsi tiettyjen tuotteiden viennin Kaliningradiin EU:n yhteisten pakotteiden mukaisesti.
Venäjä uhkasi vastatoimilla, jolleivät kuljetukset saisi jatkaa Kaliningradiin.
Kaliningrad on monta kertaa aiemminkin ollut pelinappula suurvaltojen välisissä konflikteissa.
Neuvostoliitto valtasi Königsbergin
Huhtikuussa 1945 neuvostojoukot miehittivät Kaliningradin. Se kuului tuolloin Saksalle ja oli nimeltään Königsberg. Seuraavana vuonna Neuvostoliitto nimesi alueen Kaliningradiksi Neuvostoliiton nimellisen johtajan Mihail Kalininin mukaan.
Muutama kuukausi sodan jälkeen Yhdysvaltojen, Britannian ja Neuvostoliiton välillä järjestetyssä Potsdamin konferenssissa Kaliningrad luovutettiin Neuvostoliitolle.
Entinen saksalainen hansakaupunki, joka oli ollut Itä-Preussin pääkaupunki ja saksalaisten hallinnassa vuodesta 1255 lähtien, päätyi näin venäläisten käsiin.
Kaikki paikannimet entisessä Königsbergissä muutettiin venäläisiksi, ja alueelle siirrettiin asukkaita muualta Venäjältä.
Saksalainen Marion Dönhoff kuvaili myöhemmin puna-armeijan tuloa ja natsi-Saksan viimeisen linnakkeen, Königsbergin, valloitusta toisen maailmansodan viime päivinä seuraavasti:
”Se tiesi Itä-Preussin loppua. 700 vuotta historiaa pyyhkiytyi kerralla pois.”
Eikä se ollut liioittelua.
Sotilaallinen etuvartio
80 prosenttia kaupungista oli raunioina venäläisen ja liittoutuneiden pommitusten jäljiltä. Kaupungissa vielä olleet noin 300 000 saksalaista ajettiin pois vuoteen 1949 mennessä.
Lisäksi 95 000 saksalaista kuoli Königsbergissä sairauksiin tai teloituksissa Neuvostoliiton miehitettyä alueen.
Neuvostoliitto rakensi pommitetun kaupungin raunioille tärkeän sotilaallisen etuvartion.
Kaliningradiin sijoitettujen ohjusten kantama ulottuu pitkälle Eurooppaan, ja Ukrainan sodan alettua Venäjä on jopa uhannut sijoittaa sinne ydinaseita.
Kaliningradissa on myös suuri kalastuslaivasto; neuvostoaikana alueen osuus Neuvostoliiton kalastuksesta oli noin 10 prosenttia.
Kaliningrad tuo Venäjälle rahaa
Neuvostoliiton aikana kaliningradilaiset pääsivät helposti junalla Moskovaan.
Junamatka kulki neuvostotasavaltojen Latvian ja Liettuan sekä Puolan kautta. Myös Puola kuului itäblokkiin, ja sen johdossa oli kommunistinen diktaattori, jolla oli tiiviit yhteydet Kremliin.
Kun Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991, Latvia ja Liettua itsenäistyivät ja Puolakin vääntäytyi irti kommunismin kahleista, jolloin myös Kaliningrad riuhtaistiin äkisti eroon emämaastaan.
Yhteys Venäjään mutkistui entisestään, kun Baltian maat ja Puola liittyivät muutaman vuoden kuluessa sekä Natoon että EU:hun: Puola vuosina 1999 ja 2004 ja Baltian maat Viro, Latvia ja Liettua vuonna 2004.
Sen seurauksena Kaliningradissa asuvat Venäjän kansalaiset tarvitsivat viisumin voidakseen matkustaa Venäjälle.
Muiden entisten neuvostotasavaltojen tapaan Kaliningrad kärsi talouslamasta 1990-luvulla.
Tilanne muuttui, kun alueesta tehtiin vuonna 1996 erikoistalousalue, joka tarjosi veroetuuksia pyrkien näin houkuttelemaan ulkomaista pääomaa.
Kaliningrad on nykyään Venäjän taloudellisesti nopeimmin kasvava alue.
Se johtuu osin siitä, että sinne on muuttanut asumaan paljon venäläisiä miljonäärejä, mutta osin myös siitä, että Kaliningrad on elektroniikan ja autojen suurtuottaja.
Kaliningrad on venäläinen, mutta monet sen asukkaat pitävät itseään yhtä lailla eurooppalaisina.
Kaliningradin asukkaita käy päivittäin Puolassa ostoksilla ja lomailee säännöllisesti Puolassa Gdanskin satamakaupungissa.
Maantieteellinen eristyneisyys Venäjästä on luonut erityisalueen, jolla on juuret syvällä Venäjällä mutta joka suuntaa katseensa EU:hun.
Tanskan kunniakonsuli Kaliningradissa, Arne Grove, muotoili asian näin tanskalaisen Berlingske-lehden haastattelussa vuonna 2014:
”Ihmiset täällä ovat suuntautuneet entistä enemmän Pohjoismaihin ja Eurooppaan, meidän arvoihimme ja tapaamme hoitaa asiat. He matkustelevat Euroopassa. He ovat oppineet tuntemaan meidät ja ajattelutapamme.”
Palikka Putinin valtapelissä
Venäjällä ei ole kuitenkaan aikomustakaan luopua Kaliningradista, vaan sillä on edelleen tärkeä rooli Vladimir Putinin Eurooppaa vastaan käymässä valtapelissä.
Kun Liettua ilmoitti heinäkuussa 2022 kieltävänsä EU:n pakotepakettien mukaisesti muun muassa puun, sementin ja alkoholin kuljetukset alueensa läpi Kaliningradiin, Venäjä vastasi välittömästi.
Kremlin turvallisuusneuvoston johtaja Nikolai Patrušev uhkasi Venäjän ryhtyvän pian ”asianmukaisiin toimiin”, joilla tulisi olemaan ”vakavat seuraukset liettualaisille.”