Kello oli jo yli puolenyön, kun Romanovin perheen lääkäri Eugene Botkin herätti suuriruhtinatar Anastasian heinäkuun 17. päivänä vuonna 1918 ja pyysi häntä pukeutumaan. Pian tämän jälkeen 17-vuotias Anastasia vietiin muun perheen ja palvelusväen kanssa talon kellariin.
Vuotta aiemmin Anastasian isä, tsaari Nikolai II, oli luopunut vallasta. Venäläisten bolševikkien ja tsaarin kannattajien välille oli sen jälkeen puhjennut sisällissota, ja Anastasia oli perheensä kanssa nyt kommunistien käsissä.
”Voi Luoja, mikä pettymys! Neljäs tyttö.” Anastasian täti Ksenia Aleksandrovna Anastasian syntymästä 18. kesäkuuta 1901
Tsaarille uskolliset joukot lähestyivät nyt Jekaterinburgia, ja perheelle kerrottiin, että heidät siirrettäisiin varmempaan piiloon. Tämä oli vale – kommunisteilla oli huomattavasti julmempi suunnitelma. Yhtäkkiä kellariin ilmestyi joukko aseistautuneita miehiä. Yksi heistä antoi käskyn, ja samassa pieni kellarihuone täyttyi ruudinsavusta.
Tsaari Nikolai ja hänen perheensä sekä perheen palvelusväki teloitettiin. Kohtalokkaan yön jälkeen sitkeänä velloneet huhut ovat kuitenkin väittäneet, että Nikolain nuorin tytär Anastasia olisi sittenkin selvinnyt hengissä teloituksesta.
Bolševikit tappoivat tsaari Nikolai II:n ja hänen perheensä Venäjän sisällissodan aikana.
PUOLESTA JA VASTAAN: Ruumiita ei heti löytynyt
Ruumiit olivat poissa, kun ”valkoiset” – kommunistien viholliset – valtasivat Jekaterinburgin noin viikko tsaariperheen väitetyn kuoleman jälkeen.
Sitkeiden huhujen mukaan lapsista yksi tai useampi olisi kuitenkin selvinnyt teloituksesta hengissä. Sittemmin useat naiset eri puolilla Eurooppaa väittivät itseään Anastasiaksi. Erityisen uskottavasti esiintyi vuonna 1920 Berliinissä elänyt Anna Anderson.
Useat venäläiset siirtolaiset Saksassa uskoivat, että Anderson todella oli Anastasia – muun muassa Zinaida Tolstoi, Anastasian äidin, tsaaritar Aleksandra Fjodorovnan ystävä. Anna piti kuolemaansa asti kiinni väitteestään, että hän oli Anastasia.
Anna Anderson kuoli vuonna 1984, ja tämän jälkeen tehty DNA-vertailu tsaariperheen sukulaisten kanssa osoitti, ettei Anderson voinut olla Anastasia.
Tsaariperheen maalliset jäännökset löydettiin jo vuonna 1979, mutta löytö tuli julkisuuteen vasta vuosikymmen myöhemmin. Kahden perheenjäsenen ruumiit puuttuivat yhä, mutta heidän luitaan löydettiin vuonna 2007. Asiantuntijoiden mukaan toinen oli luultavasti Anastasia.
DNA-analyysi ositti vuonna 2009, että kaikki löydetyt luut kuuluivat tsaariperheen jäsenille. Tutkijat olivat näin lopullisesti todistaneet, että yksikään Nikolai II:n lapsista ei selvinnyt teloituksesta hengissä vuonna 1918.
Poliisin tutkijat tuhosivat seiniä etsiessään luoteja ja muuta todistusaineistoa kellarihuoneessa, jossa tsaariperhe teloitettiin.
LOPPUPÄÄTELMÄ: Valeiden takana oli psyyken ongelmia ja köyhyyttä
DNA-analyysit ovat kumonneet väitteet siitä, että suuriruhtinatar Anastasia olisi selvinnyt tsaariperheen teloituksesta.
Anastasiana 1900-luvulla esiintyneiden naisten motiivit juontuivat muun muassa haaveista tulla kuuluisaksi tai päästä käsiksi Romanovien omaisuuteen, jotkut kärsivät myös mielenterveysongelmista.
Vuonna 1957 julkaistiin Anna Andersonin elämäkerta, jossa hänen edelleen väitettiin olleen suuriruhtinatar Anastasia.
Anna Anderson oli itse potilaana mielisairaalassa Berliinissä, kun hän 1920-luvun alussa toi ensi kertaa julki väitteensä siitä, että hän olisi Anastasia. Anderson oli suljettu laitokseen, kun hän yrittänyt itsemurhaa hyppäämällä sillalta alas.
Vielä vuonna 1995 Natalya Bilikhodze -niminen nainen tuli julkisuuteen väittäen olevansa Anastasia. Samalla hän vaati saada osansa Romanovin perheen omaisuudesta, siinä kuitenkaan onnistumatta.
MYYTINMURSKAAJIEN TUOMIO:
Anastasia teloitettiin vuonna 1918.