Vapaamuurarien initiaatio­rituaaleissa kokelaiden silmät peitetään. Side poistetaan, kun ­tulokkaat on hyväksytty ­täysivaltaisiksi jäseniksi. 

© All Over Press & Polfoto/Ullstein Bild

Vapaamuurarit: Historian arvoituksellisin salaseura

Vaikka vapaamuurarit ovat yksi historian tunnetuimmista salaseuroista, edes sen perustamisajankohtaa ei tiedetä tarkkaan. Vapaamuurareihin liittyy mitä ihmeellisimpiä uskomuksia.

maanantai 22. lokakuuta 2018 teksti Historia

Tarua: ”Salomon arkkitehti perusti vapaamuurarit”

Vapaamuurarien uskomusten mukaan järjestö syntyi Jerusalemissa kuningas Salomon temppelin rakentamisen aikaan noin vuonna 1000 eaa. 

Uskomuksen mukaan Salomon pääarkkitehti Hiram Abiff oli ainoa, joka tunsi kaikki ­muurari­­mestarin ammatin salat. 

Kolme muuraria yritti kiristää Abiffia paljas­tamaan tietonsa ja murhasi tämän, kun tämä kieltäytyi. 

Kertomus Hiram ­Abiffista ei kuitenkaan saa tukea Raamatusta, jonka mukaan Abiff ei suinkaan ollut arkkitehti vaan ­vastasi temppelin pronssi- ja kultakoristeluista. 

Asiantuntijat pitävät tarinaa epäuskottavana myös siksi, etteivät vapaa­muurarijärjestön juuret todennäköisesti juonnu 1000-luvulle eaa. asti.

Jotkut uskovat, että vapaamuurarius liittyy tarunomaisen kuningas Salomon temppeliin. 

© Scanpix/Mary evans

Tarua: "Temppeliritarit olivat vapaamuurareita”

Yksi sitkeimmistä vapaamuurareiden syntyyn liittyvistä uskomuksista on, että järjestön perustivat temppeliritarit, jotka säästyivät ­kuolemalta veljeskun­tansa tuhoamisen yhteydessä 1300-luvun alussa. 

Harhaoppisuudesta syytetty temppeliritarien veljeskunta lakkautettiin vuonna 1307 paavi Klemens V:n ja Ranskan kuninkaan Filip IV:n käs­kystä, ja sen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla vuonna 1314. 

Todellinen syy ritarikunnan lakkauttamiseen oli kuitenkin se, että Filip IV oli valtavia summia velkaa temppeliritareille.

Tarina kertoo, että joukko temppeli­ritareita onnistui pakenemaan Skotlantiin ja ”piiloutumaan” maassa toimiviin ­muurarikiltoihin. 

Ritarit opettivat kiltojen jäsenille salaiset tietonsa ja rituaalinsa ja kertoivat näille ehkä myös temppelirita­rien aarteen kätköpaikan. 

Uskomuksen mukaan temppeliritarien veljeskunta siis jatkoi olemassaoloaan vapaamuurarien nimellä.

Temppeliritarien ja vapaamuurarien ­välistä yhteyttä ei ole pystytty todistamaan, ja monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei järjestöillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa. 

Ensimmäinen vapaamuu­rarien suurloosi perustettiin Englannissa vuonna 1717, kun neljä pienempää loosia sulautui ­yhteen. 

Ei tiedetä varmuudella, kuinka ­kauan pienet loosit olivat sitä ennen ­toimineet, mutta on epätodennäköistä, että ne olisivat syntyneet jo 1300-luvulla.

Vapaamuurariveljeskunnan juuret juontuvat luultavimmin keski­aikaisiin muurari­kiltoihin. Keskiajalla oli olemassa kahdenlaisia muurareita: toiset erikoistuivat kivien ja tiilien muuraamiseen ja toiset muotoilivat koristeaiheita pehmeistä kivilaaduista, niin sanotuista ”vapaista kivistä”. ­

Jälkimmäisiä kutsuttiin ­”vapaiksi muurareiksi”, ja he järjestäytyivät kiltoihin ja myöhemmin looseihin voidakseen valvoa ammatti­nsa saavuttamaa monopoli­asemaa.

Kirkko tunnusti temppeliritarien veljeskunnan vuonna 1128. ­Järjestöstä alkoi pian liikkua harhaoppisuuteen viittaavia huhuja.  

© Bridgeman

Totta: ”Vapaamuurarit olivat vallankumouksellisia”

Maailmalla toimii useita erilaisia vapaa­muurarisuuntauksia, ja esimerkiksi ranskalainen Grand Orient de France ja italialainen Grand Orient D’Italia eroavat monin tavoin muista vapaamuurarien suurlooseista: 

ne hyväksyvät jäsenikseen ateisteja ja sallivat jäsentensä osallistua politiikkaan.

Esimerkiksi monet Ranskan suuren vallankumouksen avainhenkilöistä olivat vapaamuurareita, kuten vallan­kumouksen alkuvaiheen johtohahmo Georges­ Danton. 

Myös 1800-luvun Italian itsenäisyysliikkeessä risorgi­mentossa oli mukana vapaamuurareita: liikkeen johtajat Giuseppe Garibaldi ja Giuseppe Mazzini olivat kumpikin Italian Grand Orient -loosin jäseniä. 

Grand Orient -vapaamuurarien poliittinen aktiivisuus on kuitenkin poikkeus säännöstä, ja useimmat vapaamuu­rarit pysyttelevät erossa politiikasta.

Italian maineikas vallankumousjohtaja Giuseppe Garibaldi oli vapaamuurari.  

© Polfoto/Roger Viollet

Totta: "Muurarit perustivat Yhdysvallat” 

Vapaamuurarit olivat vahvasti ­mukana Yhdysvaltain syntyvai­heissa. Itsenäisyyssodan san­kari ja maan ensimmäinen presidentti George Washin­gton oli vapaa­muurari, aivan kuten 20 ­hänen 22:sta kenraalistaan ja 104 ­yhteensä 106:sta esikuntapseeristaan. 

Myös kaikki Washingtonin ensimmäisen hallituksen ministerit ja 13 ensimmäistä kuvernööriä olivat vapaamuurareita.

Salaliittoteoreetikkojen mukaan itsenäisyyssodan perimmäisenä tarkoituksena oli perustaa vapaamuurarien periaatteisiin perustuva valtio. 

Väitettä on yritetty todistella muun muassa sillä, että Yhdys­valtain vaakunaan ja yhden dollarin seteliin kätkeytyy vapaamuurarien symboleita, kuten pyramidi ja kaikkinäkevä silmä.

Kyseiset symbolit ovat kuitenkin hyvin yleisiä, ja esimerkiksi Yhdysvaltain vaakunan suunnittelukomitean ainoa tunnettu vapaamuurarijäsen oli Benjamin Franklin, jonka ehdotuksessa ei ollut silmää. 

Tarua: ”Lavertelijoita odottaa kuolema”

Vapaamuurarien väitetään ­rankaisevan järjestön salaisuuksia paljastaneita jäseniä. 

Luulo perustunee ainakin osaksi uusien jäsenten initiaatioriittiin, jossa nämä suostuvat ­siihen, että ­heidän kielensä, sisuskalunsa ja sydämensä revitään irti ja kaulansa katkaistaan, mikäli he rikkovat vaitiololupauksen.

Vuonna 1826 yhdysvaltalainen vapaamuurari William Morgan katosi kerrottuaan aikovansa ­kirjoittaa kirjan vapaamuurarien salaisuuksista. 

Väitetään, että vapaamuurari­veljet olisivat murhanneet Morganin vaientaakseen tämän. Loosi kiisti syytteen ja väitti vain lahjoneensa Morganin lähtemään maasta. 

Kolme vapaamuuraria tuomittiin silti Morganin sieppaamisesta, vaikka todisteet viittasivat siihen, ettei tämä joutunut rikoksen uhriksi.

Tutkijat eivät ole löytäneet ­viitteitä siitä, että vapaamuurarit rankaisisivat salaisuuksia paljastaneita jäseniään.

Huhujen mukaan kolme entistä vapaamuurariveljeä murhasi William Morganin vuonna 1826. 

© Polfoto/Granger collection

Tarua: ”Loosiveljet murhasivat Mozartin”

Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartista tuli vapaamuurari seitsemän vuotta ennen ­kuolemaansa. 

Hän ei salaillut jäsenyyttään ja yritti innokkaasti värvätä sukulaisiaan ja ystä­viäänkin liittymään loosiin.

Sitkeän uskomuksen mukaan Taikahuilu-­oopperan säveltäminen oli kuitenkin Mozartilta paha virhe. 

Oopperassa väitetään olevan monia viittauksia vapaamuurareihin ja ­heidän salaisiin rituaaleihinsa. 

Salaliittoteoreetikot uskovatkin, että vapaamuurariveljet tappoivat Mozartin kostoksi järjestön salaisuuksien paljastamisesta Taikahuilussa.

On kuitenkin täysi mysteeri, miksi innokkaana vapaa­muurarina tunnettu Mozart olisi kääntynyt loosiaan vastaan ja paljastanut sen salai­suuksia oopperassaan.

Toisen laajalle levinneen uskomuksen mukaan Mozartin surmasi kateellinen säveltäjäkollega Antonio Salieri. 

Todellisuudessa Mozart kuoli luultavasti streptokokkibak­teerin aiheuttamaan ­tulehdukseen.

Tarua: ”Vapaamuurarit harjoittavat noituutta” 

Vapaamuurareita on kautta historian epäilty magian tai saatananpalvonnan harjoittamisesta. 

Heidän jäseneksiotta­misrituaaleissaan käytetään usein esimerkiksi pääkalloja ja ruumisarkkuja, mutta ne eivät vapaamuurareiden ­mukaan liity satanismiin tai noituuteen vaan symboloivat jäsenkokelaiden ­”kuolemaa” ja jälleen­syntymää vapaamuurareina. 

Initiaatioriitissä tulevan ­jäsenen silmät peitetään, minkä jälkeen kolme miestä pyytää häntä paljastamaan vapaamuurarien salaisuuksia. 

Kokelas vastaa, ettei koskaan paljasta loosin ­salaisuuksia ja esittää sen jälkeen kuolevansa. Lopuksi hän sym­bolisesti ”nousee kuolleista”. 

Rituaali perustuu tarinaan kuningas Salomon arkki­teh­dista Hiram­ Abiffista, joka ­vapaamuurarien usko­musten mukaan kieltäytyi paljastamasta ­muurarimestarien salaisuuksia ja menetti siksi henkensä.

Vapaamuurarien rituaaleissaan käyt­tämä rekvisiitta symboloi myös jäsenten taivalta pimeydestä tiedon valoon. 

Vapaamuurarit jaetaan kolmeen ”perusasteeseen”, jotka ovat oppilasmuurari, veljesmuurari ja mestarimuurari. 

Loosia johtaa mestari ja suurloosia suurmestari. Kun vapaamuu­rari etenee arvoasteikolla, ­hänelle paljastetaan uusia salaisuuksia ja häneltä edellytetään yhä korkeampaa moraalia. 

Yksi vapaamuurarien tärkeimmistä tavoitteista onkin kehittyä ihmisinä.

Vapaamuurarit eivät yleensä edellytä jäseniltään mitään tiettyä uskonnollista vakaumusta. Poikkeuksena on ruotsa­lainen järjestelmä, jota harjoitetaan kaikissa ­Pohjoismaissa ja jonka  ­jäsenten tulee olla kristittyjä. 

Kaikkien vapaamuurarien on kuitenkin uskottava ”korkeampaan olentoon”, maailman­kaikkeuden luojaan.

Initiaatio­riitin kallot ja ruumisarkut symboloivat kokelaan kuolemaa ja jälleen­syntymää vapaamuurarina.

© Scanpix/AKG-Images

Tarua: ”Tavoitteena juutalaisten maailmanvalta”

Juutalaisvastaiset katoliset piirit syyttivät vapaamuurareita jo 1800-luvulla juutalaisten etujen ajamisesta. 

Myö­hemmin natsit tarttuivat juutalaisuusteoriaan ja kävivät 1930-luvulla kiivasta propa­­gandasotaa vapaamuurareita vastaan. 

Natsien mukaan juutalaiset pyrkivät ­hallitsemaan maailmaa vapaamuurariloosien kautta.

Todellisuudessa juutalaiset eivät ole koskaan olleet erityisasemassa vapaamuurarijärjestöissä. 

Looseissa on kuitenkin ollut paljon juutalaisia jäseniä, sillä vapaamuurariloosit ­toivottivat juutalaiset tervetulleiksi jo 1700-luvulla, jolloin monet muut ­eurooppalaiset järjestöt eivät huolineet juutalaisia jäsenikseen.

Tarua: ”Viiltäjä-Jack oli vapaamuurari”

Brittikirjailija Stephen Knight kirjoitti vuonna 1976 kohutun kirjan ­Viiltäjä-Jackinä tunnetusta sarjamurhaajasta, joka piti Lontoota kauhun vallassa vuonna 1888. 

Knight väitti kirjassaan, että viiden prostituoidun raa’at murhat olivat vapaamuurarien tekosia ja että niiden tarkoituksena oli salata ­kuningatar Viktorian pojan prinssi Albertin avioliitto ja avioton lapsi myyjätär Annie Crookin kanssa.

Estääkseen avioliittoskandaalin lordi Salisbury, joka oli Britannian pää­ministeri ja vapaamuurari, käski vapaamuurariveljiensä tappaa Crookin ystävättären ja neljä muuta prostituoitua, koska naiset olivat yrittäneet kiristää hallitusta uhkaamalla kertoa prinssin salaisesta avioliitosta ja aviottomasta lapsesta julkisesti. 

Knightin teoria on ­torjuttu tutkijapiireissä epäskottavana. Se on kuitenkin ollut innoituksena elokuvalle Viiltäjä.

Jotkut uskovat, että Viiltäjä-Jackillä oli yhteyksiä vapaamuurareihin.

© Bridgeman

Paljon lisää HISTORIAA...

Jos lukuhimosi ei ole vielä tyydyttynyt, voit jatkaa HISTORIAn lukemista digitaalitilauksella. Ensimmäisen kuukauden voit nauttia historia-, tiede-, terveys- ja monista muista artikkeleista täysin maksutta.

Tyydytä lukemisen nälkäsi täällä

Lue lisää

Robert Cooper: Cracking the Freemason's Code: The Truth About Solomon's Key and the Brotherhood, Rider, 2006. Julian Rees: So You Want to be a Freemason?, Lewis, 2006.

Ehkä sinua kiinnostaa...