Tarua: ”Salomon arkkitehti perusti vapaamuurarit”
Vapaamuurarien uskomusten mukaan järjestö syntyi Jerusalemissa kuningas Salomon temppelin rakentamisen aikaan noin vuonna 1000 eaa.
Uskomuksen mukaan Salomon pääarkkitehti Hiram Abiff oli ainoa, joka tunsi kaikki muurarimestarin ammatin salat.
Kolme muuraria yritti kiristää Abiffia paljastamaan tietonsa ja murhasi tämän, kun tämä kieltäytyi.
Kertomus Hiram Abiffista ei kuitenkaan saa tukea Raamatusta, jonka mukaan Abiff ei suinkaan ollut arkkitehti vaan vastasi temppelin pronssi- ja kultakoristeluista.
Asiantuntijat pitävät tarinaa epäuskottavana myös siksi, etteivät vapaamuurarijärjestön juuret todennäköisesti juonnu 1000-luvulle eaa. asti.
Jotkut uskovat, että vapaamuurarius liittyy tarunomaisen kuningas Salomon temppeliin.
Tarua: "Temppeliritarit olivat vapaamuurareita”
Yksi sitkeimmistä vapaamuurareiden syntyyn liittyvistä uskomuksista on, että järjestön perustivat temppeliritarit, jotka säästyivät kuolemalta veljeskuntansa tuhoamisen yhteydessä 1300-luvun alussa.
Harhaoppisuudesta syytetty temppeliritarien veljeskunta lakkautettiin vuonna 1307 paavi Klemens V:n ja Ranskan kuninkaan Filip IV:n käskystä, ja sen suurmestari Jacques de Molay poltettiin roviolla vuonna 1314.
Todellinen syy ritarikunnan lakkauttamiseen oli kuitenkin se, että Filip IV oli valtavia summia velkaa temppeliritareille.
Tarina kertoo, että joukko temppeliritareita onnistui pakenemaan Skotlantiin ja ”piiloutumaan” maassa toimiviin muurarikiltoihin.
Ritarit opettivat kiltojen jäsenille salaiset tietonsa ja rituaalinsa ja kertoivat näille ehkä myös temppeliritarien aarteen kätköpaikan.
Uskomuksen mukaan temppeliritarien veljeskunta siis jatkoi olemassaoloaan vapaamuurarien nimellä.
Temppeliritarien ja vapaamuurarien välistä yhteyttä ei ole pystytty todistamaan, ja monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei järjestöillä ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Ensimmäinen vapaamuurarien suurloosi perustettiin Englannissa vuonna 1717, kun neljä pienempää loosia sulautui yhteen.
Ei tiedetä varmuudella, kuinka kauan pienet loosit olivat sitä ennen toimineet, mutta on epätodennäköistä, että ne olisivat syntyneet jo 1300-luvulla.
Vapaamuurariveljeskunnan juuret juontuvat luultavimmin keskiaikaisiin muurarikiltoihin. Keskiajalla oli olemassa kahdenlaisia muurareita: toiset erikoistuivat kivien ja tiilien muuraamiseen ja toiset muotoilivat koristeaiheita pehmeistä kivilaaduista, niin sanotuista ”vapaista kivistä”.
Jälkimmäisiä kutsuttiin ”vapaiksi muurareiksi”, ja he järjestäytyivät kiltoihin ja myöhemmin looseihin voidakseen valvoa ammattinsa saavuttamaa monopoliasemaa.
Kirkko tunnusti temppeliritarien veljeskunnan vuonna 1128. Järjestöstä alkoi pian liikkua harhaoppisuuteen viittaavia huhuja.
Totta: ”Vapaamuurarit olivat vallankumouksellisia”
Maailmalla toimii useita erilaisia vapaamuurarisuuntauksia, ja esimerkiksi ranskalainen Grand Orient de France ja italialainen Grand Orient D’Italia eroavat monin tavoin muista vapaamuurarien suurlooseista:
ne hyväksyvät jäsenikseen ateisteja ja sallivat jäsentensä osallistua politiikkaan.
Esimerkiksi monet Ranskan suuren vallankumouksen avainhenkilöistä olivat vapaamuurareita, kuten vallankumouksen alkuvaiheen johtohahmo Georges Danton.
Myös 1800-luvun Italian itsenäisyysliikkeessä risorgimentossa oli mukana vapaamuurareita: liikkeen johtajat Giuseppe Garibaldi ja Giuseppe Mazzini olivat kumpikin Italian Grand Orient -loosin jäseniä.
Grand Orient -vapaamuurarien poliittinen aktiivisuus on kuitenkin poikkeus säännöstä, ja useimmat vapaamuurarit pysyttelevät erossa politiikasta.
Italian maineikas vallankumousjohtaja Giuseppe Garibaldi oli vapaamuurari.
Totta: "Muurarit perustivat Yhdysvallat”
Vapaamuurarit olivat vahvasti mukana Yhdysvaltain syntyvaiheissa. Itsenäisyyssodan sankari ja maan ensimmäinen presidentti George Washington oli vapaamuurari, aivan kuten 20 hänen 22:sta kenraalistaan ja 104 yhteensä 106:sta esikuntapseeristaan.
Myös kaikki Washingtonin ensimmäisen hallituksen ministerit ja 13 ensimmäistä kuvernööriä olivat vapaamuurareita.
Salaliittoteoreetikkojen mukaan itsenäisyyssodan perimmäisenä tarkoituksena oli perustaa vapaamuurarien periaatteisiin perustuva valtio.
Väitettä on yritetty todistella muun muassa sillä, että Yhdysvaltain vaakunaan ja yhden dollarin seteliin kätkeytyy vapaamuurarien symboleita, kuten pyramidi ja kaikkinäkevä silmä.
Kyseiset symbolit ovat kuitenkin hyvin yleisiä, ja esimerkiksi Yhdysvaltain vaakunan suunnittelukomitean ainoa tunnettu vapaamuurarijäsen oli Benjamin Franklin, jonka ehdotuksessa ei ollut silmää.
Tarua: ”Lavertelijoita odottaa kuolema”
Vapaamuurarien väitetään rankaisevan järjestön salaisuuksia paljastaneita jäseniä.
Luulo perustunee ainakin osaksi uusien jäsenten initiaatioriittiin, jossa nämä suostuvat siihen, että heidän kielensä, sisuskalunsa ja sydämensä revitään irti ja kaulansa katkaistaan, mikäli he rikkovat vaitiololupauksen.
Vuonna 1826 yhdysvaltalainen vapaamuurari William Morgan katosi kerrottuaan aikovansa kirjoittaa kirjan vapaamuurarien salaisuuksista.
Väitetään, että vapaamuurariveljet olisivat murhanneet Morganin vaientaakseen tämän. Loosi kiisti syytteen ja väitti vain lahjoneensa Morganin lähtemään maasta.
Kolme vapaamuuraria tuomittiin silti Morganin sieppaamisesta, vaikka todisteet viittasivat siihen, ettei tämä joutunut rikoksen uhriksi.
Tutkijat eivät ole löytäneet viitteitä siitä, että vapaamuurarit rankaisisivat salaisuuksia paljastaneita jäseniään.
Huhujen mukaan kolme entistä vapaamuurariveljeä murhasi William Morganin vuonna 1826.
Tarua: ”Loosiveljet murhasivat Mozartin”
Säveltäjä Wolfgang Amadeus Mozartista tuli vapaamuurari seitsemän vuotta ennen kuolemaansa.
Hän ei salaillut jäsenyyttään ja yritti innokkaasti värvätä sukulaisiaan ja ystäviäänkin liittymään loosiin.
Sitkeän uskomuksen mukaan Taikahuilu-oopperan säveltäminen oli kuitenkin Mozartilta paha virhe.
Oopperassa väitetään olevan monia viittauksia vapaamuurareihin ja heidän salaisiin rituaaleihinsa.
Salaliittoteoreetikot uskovatkin, että vapaamuurariveljet tappoivat Mozartin kostoksi järjestön salaisuuksien paljastamisesta Taikahuilussa.
On kuitenkin täysi mysteeri, miksi innokkaana vapaamuurarina tunnettu Mozart olisi kääntynyt loosiaan vastaan ja paljastanut sen salaisuuksia oopperassaan.
Toisen laajalle levinneen uskomuksen mukaan Mozartin surmasi kateellinen säveltäjäkollega Antonio Salieri.
Todellisuudessa Mozart kuoli luultavasti streptokokkibakteerin aiheuttamaan tulehdukseen.
Tarua: ”Vapaamuurarit harjoittavat noituutta”
Vapaamuurareita on kautta historian epäilty magian tai saatananpalvonnan harjoittamisesta.
Heidän jäseneksiottamisrituaaleissaan käytetään usein esimerkiksi pääkalloja ja ruumisarkkuja, mutta ne eivät vapaamuurareiden mukaan liity satanismiin tai noituuteen vaan symboloivat jäsenkokelaiden ”kuolemaa” ja jälleensyntymää vapaamuurareina.
Initiaatioriitissä tulevan jäsenen silmät peitetään, minkä jälkeen kolme miestä pyytää häntä paljastamaan vapaamuurarien salaisuuksia.
Kokelas vastaa, ettei koskaan paljasta loosin salaisuuksia ja esittää sen jälkeen kuolevansa. Lopuksi hän symbolisesti ”nousee kuolleista”.
Rituaali perustuu tarinaan kuningas Salomon arkkitehdista Hiram Abiffista, joka vapaamuurarien uskomusten mukaan kieltäytyi paljastamasta muurarimestarien salaisuuksia ja menetti siksi henkensä.
Vapaamuurarien rituaaleissaan käyttämä rekvisiitta symboloi myös jäsenten taivalta pimeydestä tiedon valoon.
Vapaamuurarit jaetaan kolmeen ”perusasteeseen”, jotka ovat oppilasmuurari, veljesmuurari ja mestarimuurari.
Loosia johtaa mestari ja suurloosia suurmestari. Kun vapaamuurari etenee arvoasteikolla, hänelle paljastetaan uusia salaisuuksia ja häneltä edellytetään yhä korkeampaa moraalia.
Yksi vapaamuurarien tärkeimmistä tavoitteista onkin kehittyä ihmisinä.
Vapaamuurarit eivät yleensä edellytä jäseniltään mitään tiettyä uskonnollista vakaumusta. Poikkeuksena on ruotsalainen järjestelmä, jota harjoitetaan kaikissa Pohjoismaissa ja jonka jäsenten tulee olla kristittyjä.
Kaikkien vapaamuurarien on kuitenkin uskottava ”korkeampaan olentoon”, maailmankaikkeuden luojaan.
Initiaatioriitin kallot ja ruumisarkut symboloivat kokelaan kuolemaa ja jälleensyntymää vapaamuurarina.
Tarua: ”Tavoitteena juutalaisten maailmanvalta”
Juutalaisvastaiset katoliset piirit syyttivät vapaamuurareita jo 1800-luvulla juutalaisten etujen ajamisesta.
Myöhemmin natsit tarttuivat juutalaisuusteoriaan ja kävivät 1930-luvulla kiivasta propagandasotaa vapaamuurareita vastaan.
Natsien mukaan juutalaiset pyrkivät hallitsemaan maailmaa vapaamuurariloosien kautta.
Todellisuudessa juutalaiset eivät ole koskaan olleet erityisasemassa vapaamuurarijärjestöissä.
Looseissa on kuitenkin ollut paljon juutalaisia jäseniä, sillä vapaamuurariloosit toivottivat juutalaiset tervetulleiksi jo 1700-luvulla, jolloin monet muut eurooppalaiset järjestöt eivät huolineet juutalaisia jäsenikseen.
Tarua: ”Viiltäjä-Jack oli vapaamuurari”
Brittikirjailija Stephen Knight kirjoitti vuonna 1976 kohutun kirjan Viiltäjä-Jackinä tunnetusta sarjamurhaajasta, joka piti Lontoota kauhun vallassa vuonna 1888.
Knight väitti kirjassaan, että viiden prostituoidun raa’at murhat olivat vapaamuurarien tekosia ja että niiden tarkoituksena oli salata kuningatar Viktorian pojan prinssi Albertin avioliitto ja avioton lapsi myyjätär Annie Crookin kanssa.
Estääkseen avioliittoskandaalin lordi Salisbury, joka oli Britannian pääministeri ja vapaamuurari, käski vapaamuurariveljiensä tappaa Crookin ystävättären ja neljä muuta prostituoitua, koska naiset olivat yrittäneet kiristää hallitusta uhkaamalla kertoa prinssin salaisesta avioliitosta ja aviottomasta lapsesta julkisesti.
Knightin teoria on torjuttu tutkijapiireissä epäskottavana. Se on kuitenkin ollut innoituksena elokuvalle Viiltäjä.
Jotkut uskovat, että Viiltäjä-Jackillä oli yhteyksiä vapaamuurareihin.