Taistelu Temppelivuoresta

llmassa sinkoili kiviä, rojua ja jopa ulosteita israelilaisten turvallisuusjoukkojen saattaessa oppositiojohtaja Ariel Sharonia alas Temppelivuorelta Jerusalemissa torstaina 28. syyskuuta vuonna 2000.

Juutalainen Sharon oli juuri julistanut:

”Temppelivuori on meidän käsissämme, ja se pysyy meidän käsissämme. Temppelivuori on juutalaisuuden pyhin paikka, ja jokaisella juutalaisella on oikeus käydä Temppelivuorella.”

Lausunto herätti kuohuntaa paikalla olleiden muslimien keskuudessa, ja sotilaat ampuivat kyynelkaasua ja kumiluoteja saadakseen kiihtyneen palestiinalaisen ihmisjoukon hajaantumaan.

Seuraavana päivänä ryhmä palestiinalaisia nuoria heitteli kiviä Itkumuurilla rukoilevia juutalaisia kohti. Israelin turvallisuusjoukot avasivat tulen ja tappoivat neljä nuorta miestä.

Palestiinalaisten ja israelilaisten yhteenotot laajenivat niin, että alettiin puhua uudesta palestiinalaisten kansannoususta, toisesta intifadasta.

Viiden vuoden ajan Israel lähetti palestiinalaisia vastaan panssarivaunuja ja helikoptereita palestiinalaisten turvautuessa kiviin ja itsemurhapommeihin.

Väkivaltaiset yhteenotot eivät kuitenkaan olleet mitään uutta Temppelivuorella, sillä keskellä Jerusalemia kohoava kukkula on todennäköisesti historian kiistellyin alue.

Juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin edustajat ovat yli kaksi tuhatta vuotta taistelleet tuon kukkulan laen hallinnasta.

Daavid valitsi Temppelivuoren paikan

Jerusalemin itäosissa tehdyt keramiikkalöydöt osoittavat, että alueella on ollut asutusta jo neljätuhatta vuotta ennen ajanlaskumme alkua.

1800-luvulla eaa. Jerusalemissa asuivat kanaanilaiset.

Kaupunginmuuri suojeli heitä 800 vuotta, kunnes Raamatun mukaan israelilaisten kuningas Daavid valtasi Jerusalemin ja teki siitä pääkaupunkinsa ja yhdisti Israelin 12 heimoa.

Historioitsijat eivät ole löytäneet todisteita siitä, oliko kuningas Daavid todellinen historiallinen henkilö.

Raamatun mukaan hän kuitenkin halusi osoittaa kiitollisuuttaan Jumalalle, joka oli luvannut hänen kuningaskuntansa kestävän ikuisesti, ja valtauksen jälkeen hän päätti perustaa pyhätön Jerusalemin pohjoispuolella olevalle kukkulalle.

Daavidin edeltäjä Saul oli ollut israelilaisten ensimmäinen kuningas, ja ennen Saulin aikaa israelilaiset olivat eläneet löyhää heimoelämää vailla varsinaista johtajaa.

Nyt Daavid halusi rakentaa temppelin yhteisen Jumalan palvomista varten yhdistääkseen heimot.

Hän halusi myös osoittaa tiivistä yhteyttä Jumalaan vahvistaakseen valtaansa.

Temppelin rakensi kuitenkin vasta Daavidin poika ja seuraaja Salomo.

Tästä niin sanotusta ensimmäisestä temppelistä ei ole enää mitään jäljellä, mutta Vanhan testamentin mukaan se oli yksinkertainen ja tehty kivestä ja puusta.

Salomo toi temppeliin liitonarkin eli suuren arkun, jossa säilytettiin Raamatun mukaan Jumalan Moosekselle antamia kymmentä käskyä.

Jos juutalaiset pitäisivät tarkasti nämä käskyt, Jumala siunaisi heitä ikuisesti.

Kun babylonialaisten kuningas Nebukadressar II vuonna 587 eaa. valtasi Jerusalemin ja tuhosi temppelin, monet pitivät sitä Jumalan rangaistuksena käskyjen rikkomisesta.

Rakentaminen oli suosion kalastelua

Nebukadressar lähetti juutalaiset pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin nykyiseen Irakiin, ja he saivat palata kotiin vasta vuonna 539 eaa.

Palattuaan he alkoivat pian rakentaa uutta temppeliä, joka valmistui vuonna 515 eaa.

Seuraavien vuosisatojen ajan valta Jerusalemissa vaihteli alueelliselta mahtitekijältä toiselle, kunnes roomalainen sotapäällikkö Pompeius valloitti kaupungin vuonna 63 eaa.

Silloin Temppelivuoresta tuli pelinappula Rooman ja juutalaisten välisessä valtataistelussa.

Vuoden 20 eaa. tienoilla roomalaisten Juudean kuninkaaksi asettama Herodes päätti voittaa alamaistensa suosion sekä tehdä vaikutuksen roomalaisiin laajentamalla Jerusalemissa ollutta temppeliä.

Urakka olikin melkoinen. Saadakseen tilaa valtavalle uudelle temppelille Herodes myös tasoitti ja laajensi Temppelivuoren lakea.

Sinne tuotiin tonneittain maata ja kiviä, josta rakennettiin uusi, paljon entistä isompi temppelialue.

Jotta maa saatiin pysymään kasassa, kukkula ympäröitiin muurilla, joka tänäkin päivänä antaa alueelle sen muodon.

Ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla juutalaiset kävivät yhä tyytymättömämmiksi roomalaisiin hallitsijoihin, ja lopulta he nousivat kapinaan.

Roomalaiset vastasivat tuhoamalla kaupungin ja rikkomalla temppelin.

Muslimit valtasivat pyhät paikat

Rooman valtakunnan hajoamisesta noussut itäinen osa, kristitty Bysantti, halusi säilyttää rauniot sellaisenaan muistutuksena juutalaisten kukistumisesta.

Rakentaminen alkoi Temppelivuorella uudestaan vasta, kun muslimiarmeija valloitti Jerusalemin vuonna 637.

Muslimit antoivat paikalle nimeksi Haram al-Sharif (”pyhä turvapaikka”), ja se on heille uskonnollisesti erittäin tärkeä, sillä islamin perustaja, profeetta Muhammad, oli islamilaisen perimätiedon mukaan lähtenyt öiselle taivasmatkalle Jumalan valtakuntaan Temppelivuorelta.

Siksi muslimit rakensivat paikalle oman pyhäkkönsä, joka sai nimen Kalliomoskeija.

Vuonna 705 Temppelivuoren lounaiskulmaan rakennettiin toinenkin muslimien pyhäkkö, al-Aqsan moskeija.

Ristiritarit olivat Daavidin jalanjäljillä

Monien kristittyjen mielestä muslimit olivat ottaneet vääryydellä haltuunsa Temppelivuoren, jolla Jeesus oli saarnannut.

Paavi Urbanus II ja katolinen kirkko hyödynsivät näitä tuntemuksia, ja vuonna 1095 paavi kehotti eurooppalaisia tarttumaan miekkaan Jumalan puolesta ja vapauttamaan Jerusalemin vääräuskoisista muslimeista.

Ensimmäiset ristiretkeläiset valloittivat Jerusalemin 15. heinäkuuta 1099.

Ristiritarit murhasivat kaupunkilaisia ja ryöstelivät Temppelivuoren pyhäkköjä.

He muuttivat Kalliomoskeijan kirkoksi, ja Al-Aqsan moskeija sai uudeksi nimekseen Templum Salomonis eli Salomon temppeli.

Ristiritarit tekivät kaikkensa hävittääkseen kaupungista jäljet muslimien ja bysanttilaisten hallinnasta, sillä he pitivät itseään Daavidin suorina seuraajina ja Jerusalemia oikeutettuna perintönään.

Israel valtasi Temppelivuoren sodassa

Kristittyjen ilo jäi lyhytaikaiseksi, sillä 2. lokakuuta 1187 muslimisotapäällikkö Saladinin joukot valtasivat Jerusalemin uudestaan.

Saladin poisti ristiritarien Kalliomoskeijaan pystyttämän ristin ja korvasi sen kullatulla puolikuulla.

Temppelivuori pysyi muslimien käsissä Saladinilta aina 20. vuosisadalle asti lukuun ottamatta vuosia 1229–1239, jolloin ristiritarit hallitsivat Jerusalemia lyhyen aikaa.

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä vuonna 1918 maailma näytti yhtäkkiä kovin erilaiselta.

Jerusalemia ja Temppelivuorta vuodesta 1517 hallinnut islamilainen Ottomaanien valtakunta hajosi, ja sen rippeet jäivät sodan voittajien hallintaan.

Britannia sai niin kutsutun Palestiinan mandaattialueen, johon kuului muun muassa Jerusalem.

Tilanne kaupungissa kiristyi nopeasti, sillä Euroopassa kasvavan vainon vuoksi monet juutalaiset muuttivat vanhoille juutalaisalueille.

Paikalliset palestiinalaiset vastustivat voimakkaasti maahanmuuttoa, ja juutalaiset ja palestiinalaiset ottivat usein yhteen Temppelivuorella.

Ottomaanien valtakunnan aikainen laki kielsi juutalaisia pystyttämästä mitään rakennelmia Itkumuurille, joka on viimeinen jäljellä oleva osa Herodeksen temppelistä.

Kun joukko juutalaisia syyskuussa 1928 avoimesti rikkoi vanhaa lakia pystyttämällä rukoilevia naisia ja miehiä toisistaan erottavia seinäkkeitä, brittijoukkojen oli pakko puuttua peliin.

Tilanne johti käsikähmään brittien ja juutalaisten välillä, ja seuraavana vuonna konflikti johti mellakoihin, jotka vaativat 133 juutalaisen hengen.

Toisen maailmansodan jälkeen YK suunnitteli jakavansa mandaattialueen palestiinalaisten ja juutalaisten välillä, mutta juutalaiset julistivat yksipuolisesti Israelin itsenäiseksi juutalaiseksi valtioksi 14. toukokuuta 1948.

Itä-Jerusalem ja Temppelivuori jäivät tuolloin yhä muslimien käsiin, mutta Israel valloitti alueen kuuden päivän sodassa kesäkuussa 1967.

Taistelu jatkuu yhä

Temppelivuori sijaitsee nykyisin Israelin mielestä sen maaperällä, mutta sitä hallinnoi aina Saladinin ajalta peräisin olevan vanhan sopimuksen mukaan muslimisäätiö, waqf.

Säätiö on kieltänyt arkeologiset kaivaukset Temppelivuorella lukuun ottamatta lyhyttä ajanjaksoa 1930-luvulla.

1990-luvulla se salli rakennustyöläisten poistaa maata moskeijan restaurointitöissä, ja poistomaa on sentään voitu tutkia.

Israelilaisarkeologien mukaan kaivausten kieltäminen johtuu siitä, että palestiinalaiset haluavat kiistää juutalaisen temppelin olemassaolon kukkulalla.

Kaivausoikeuksia koskeva kiista on kuitenkin pientä verrattuna alueen väkivaltaisiin konflikteihin.

Ariel Sharonin Temppelivuorelle helmikuussa 2000 tekemän vierailun jälkeen molemmin puolin kuoli noin kaksituhatta ihmistä, kunnes toinen intifada päättyi vuonna 2005.

Levottomuudet eivät kuitenkaan ole täysin lakanneet, ja joka vuosi kukkulan takia kuolee yhä satoja ihmisiä.

Temppelissä säilytettiin liitonarkkia

Noin 950 eaa.

Ensimmäisen temppelin rakennustöistä vastasi kuningas Daavidin poika ja seuraaja Salomo. Raamatun mukaan Salomon temppeli oli kapea, pitkänomainen rakennus.

Sisäänkäynti oli itäpuolella kohti nousevaa aurinkoa, ja seinät oli rakennettu suurista kivenlohkareista ja puisista palkeista.

Puupalkkien ansiosta seinät joustivat hieman ja kestivät siten paremmin alueella melko yleisiä maanjäristyksiä.

Perimätiedon mukaan temppelissä säilytettiin liitonarkkia, joka sisälsi Mooseksen Jumalalta saamat, kivitauluihin hakatut kymmenen käskyä.

Juutalaisia pakkosiirrettiin Babyloniin

587 eaa.

Babylonian kuningas Nebukadressar II valloitti Jerusalemin vuonna 587 eaa. ja tuhosi ensimmäisen temppelin.

Hän lähetti juutalaiset vankeuteen Babylonian pääkaupunkiin Babyloniin nykyiseen Irakiin.

Vankeus päättyi vuonna 538 eaa., kun Persian kuningas Kyyros II valloitti Babylonian.

Juutalaiset pitivät kärsimyksiä Jumalan rangaistuksena tottelemattomuudesta, ja siksi he rakensivat uuden temppelin, jossa he voisivat palvoa Jumalaa oikein.

Herodes laajensi toista temppeliä

Noin 20 eaa.

Juutalaisten kuningas Herodes, joka hallitsi Juudeaa 33 vuotta vuodesta 37 eaa. kuolemaansa asti, käynnisti suuria rakennustöitä varmistaakseen maineensa ja suosionsa.

Herodes oli Rooman asettama Juudean kuningas vuosina 37–4 eaa.

Hän pyrki mielistelemään roomalaisia, ja esimerkiksi vuonna 27 eaa. hän muutti Samarian kaupungin nimeksi Sebaste, joka on kreikankielinen viittaus keisari Augustukseen.

Saadakseen myös juutalaisten arvostuksen Herodes käynnisti suuria rakennushankkeita.

Masadan linnoituksen, Caesarea Maritiman satamarakennelman ja Herodionin palatsin lisäksi hän aloitti Jerusalemin temppelin kunnostus- ja laajennustyöt vuonna 20 eaa.

Tehtävää varten kutsuttiin arkkitehteja Roomasta, Kreikasta ja Egyptistä asti.

Työ valmistui ilmeisesti vasta 60-luvulla jaa., mutta roomalaiset valtasivat ja tuhosivat temppelin jo juutalaiskapinan aikaan vuosina 66–70 jaa.

Muhammad nousi taivaaseen Temppelivuorelta

621 jaa.

Jerusalemista tuli muslimeille merkittävä paikka, kun profeetta Muhammad kertomusten mukaan kävi siellä arkkienkeli Gabrielin kanssa.

Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammad ja arkkienkeli Gabriel nousivat vuonna 621 Temppelivuorelle.

Jerusalem oli kuitenkin tuolloin persialaisten käsissä, joten tutkijat ovat tulkinneet kertomuksen ennemmin hengelliseksi matkaksi kuin todelliseksi fyysiseksi tapahtumaksi.

Temppelivuorelta Muhammad nousi taivaaseen Buraqin, aasinkaltaisen siivekkään taruolennon selässä.

Hän kulki seitsemän taivaan läpi ja tapasi matkallaan muun muassa Raamatustakin tutut hahmot Jeesuksen, Nooan, Elian ja Abrahamin. Päästyään Jumalan luo Muhammad sai kuulla, että muslimien tulisi rukoilla
50 kertaa päivässä.

Muhammad suostui siihen, mutta paluumatkalla hän tapasi Mooseksen, joka kehotti häntä kääntymään takaisin ja neuvottelemaan pienemmästä päivittäisestä rukousmäärästä.

Muhammad tekikin niin, ja Jumala tyytyi lopulta viiteen rukoukseen päivässä.

Niin Muhammad lupasi kannattajilleen: ”Jokaiselle teistä, joka uskollisesti ja antaumuksella suorittaa nämä viisi rukousta, ne vastaavat viittäkymmentä.”

Muslimit käyttävät retkestä nimityksiä Isra (yömatka) ja Miraj (taivasmatka).

Siihen viitataan vain lyhyesti Koraanissa, mutta se esiintyy niin kutsutuissa hadith-kokoelmissa, jotka ovat kirjallista perimätietoa Muhammadin sanoista ja teoista.

Seuraajat valtasivat Jerusalemin

637 jaa.

Muslimit valtasivat Muhammadin johdolla salamannopeasti Lähi-itää, ja valloitukset jatkuivat profeetan kuoleman jälkeenkin.

Kun Omar vuonna 634 nousi kalifiksi, muslimit hallitsivat sekä nykyistä Irakia että osia Bysantin valtakunnasta.

Marraskuussa 636 Omar kokosi joukkonsa Jerusalemin edustalle ja piiritti kaupunkia viisi kuukautta.

Piiritys ja seuraavan vuoden huhtikuussa tapahtunut antautuminen sujuivat melko verettömästi, sillä aseellisten hyökkäysten sijaan muslimit yrittivät näännyttää Jerusalemin asukkaat.

Saladin halusi vallata Jerusalemin takaisin

1174

Vuonna 1174 eli 75 vuotta sen jälkeen, kun kristityt olivat vallanneet Jerusalemin, kurdilaisesta sotapäälliköstä Saladinista tuli Egyptin sulttaani.

Hän aikoi vallata Jerusalemin pyhän kaupungin takaisin muslimeille, ja sitä varten hän yhdisti muslimikansat käskyläisikseen niin diplomatian kuin sotilaallisen voimankin avulla.

Sulttaani oli valloitetuille tiukka mutta hurskas ja oikeudenmukainen hallitsija, ja siksi muslimit seurasivat Saladinia taisteluun.

4. heinäkuuta 1187 sulttaanin armeija voitti ristiritarit Hattinin taistelussa, ja saman vuoden lokakuussa Jerusalem antautui Saladinille.

Ristiritarit saivat lähteä kaupungista lunnaita vastaan.

Jeesuksen kuolema teki Jerusalemista kristityillekin tärkeän

Noin 30 jaa.

Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Jerusalemista tuli kristittyjen pyhin kaupunki. Muslimijoukot valloittivat kaupungin kristityiltä vuonna 638.

Evankeliumien mukaan Jeesus tuomittiin noin vuonna 30 jaa. ristiinnaulittavaksi Jerusalemissa.

Teloitus tapahtui Golgatan kukkulalla, ja Jeesus haudattiin sen läheisyyteen. Ristiinnaulitseminen teki kaupungista Jeesuksen seuraajille pyhän.

Rooman keisarin Konstantinus Suuren äiti Helena vieraili Jerusalemissa 320-luvulla.

Hän oli poikansa tapaan kristitty, ja hän pyysi poikaansa pystyttämään kirkon paikalle, jossa Jeesus oli ristiinnaulittu ja haudattu.

Niin rakennettiin niin kutsuttu Pyhän haudan kirkko, joka vuosisatojen tuhoista huolimatta on yhä olemassa.

Kirkko sijaitsee Jerusalemin alkuperäisessä kaupunginosassa, mikä on ihmetyttänyt tutkijoita, sillä roomalaiset eivät suorittaneet teloituksia kaupunginmuurin sisäpuolella.

Vuonna 2012 joukko saksalaisia arkeologeja sanoi löytäneensä todisteet siitä, että kaupunginmuuri kulki Jeesuksen aikaan toisaalla ja että Golgata siis sijaitsi silloisen Jerusalemin ulkopuolella.

Vuonna 638 muslimiarmeija valtasi kaupungin.

Kristityt saivat jäädä kaupunkiin asumaan, mutta heidän oli kumarrettava muslimien moskeijoiden ja imaamien edessä, he eivät saaneet tehdä lähetystyötä ja pyhiinvaeltajien määrää rajoitettiin voimakkaasti.

Vastaisku tuli vasta vuonna 1095, kun paavi Urbanus II lähetti Euroopasta sotureita ristin nimissä Jerusalemiin.

Lopulta ensimmäinen ristiretki valtasi kaupungin muslimeilta vuonna 1099.

Temppelivuorta suojataan sopimuksin – ja asein

Nykyisin juutalaiset, muslimit ja kristityt yrittävät elää rauhanomaista rinnakkaiseloa Temppelivuorella israelilaissotilaiden silmien alla.

Temppelivuori sijaitsee Israelin nykyisin hallinnoimalla alueella, ja Israelin valtio valvoo kulkua muslimien pyhille paikoille.

Kaikkien vierailijoiden on kuljettava useiden Israelin sotilaiden ylläpitämien tarkastuspisteiden kautta.

Levottomina aikoina valvontaa voidaan tiukentaa esimerkiksi kameroilla ja metallinpaljastimilla.

Temppelivuorta itseään hallinnoi kuitenkin Jerusalemin waqf eli muslimiorganisaatio, joka hoitaa niin uskonnollisia kuin maallisiakin tehtäviä.

Yleiset uskonnolliset ongelmat ratkaisee suurmufti, joka on Temppelivuoren ylin uskonnollinen viranomainen.

Temppelialueella voi vierailla, mutta kävijöiden on noudatettava monenlaisia sääntöjä.

Esimerkiksi muiden kuin muslimien pääsyä alueelle on rajoitettu, ja vain muslimit saavat rukoilla alueella.

Tiukkoja sääntöjä ovat olleet laatimassa sekä Israelin valtio että muslimien waqf, ja niiden tarkoitus on selkiyttää tilannetta ja vähentää kolmen aluetta pyhänä pitävän uskonnollisen ryhmän välisiä jännitteitä.

Yksinkertaistaen voi sanoa, että säännöt varmistavat Temppelivuoren aseman muslimien pyhänä paikkana, jossa myös kristityillä ja juutalaisilla on oikeus käydä.

Se, että vain muslimit saavat rukoilla Temppelivuoren alueella, on herättänyt muiden uskontokuntien keskuudessa suuttumusta halki aikojen, ja se on nykyisin yksi israelilais-palestiinalaisen konfliktin ”kuumia” kysymyksiä.