Salattu evankeliumi: Jeesus oli kuriton kakara

Raamatun kertomukset Jeesuksesta herättivät varhaiskristityissä paljon kysymyksiä: Miksi Maria sai kunnian synnyttää Jumalan pojan? Millainen Jeesus oli lapsena? Unohdetut evankeliumit kertovat vastauksen.

Raamatun kertomukset Jeesuksesta herättivät varhaiskristityissä paljon kysymyksiä: Miksi Maria sai kunnian synnyttää Jumalan pojan? Millainen Jeesus oli lapsena? Unohdetut evankeliumit kertovat vastauksen.

Imageselect

Joukko poikia leikkii solisevalla purolla Nasaretin kaupungissa Pohjois-Israelissa. On lauantai ja sapatti, juutalaisten viikoittainen lepopäivä.

Lasten joukossa on viisivuotias Jeesus, Jumalan poika ja tuleva ihmiskunnan vapahtaja. Hän on rakentanut padon oksista ja risuista. Yhtäkkiä toinen poika hajottaa Jumalan pojan kyhäämän rakennelman.

”Paha, jumalaton ja järjetön! Mitä pahaa lammikot ja vedet olivat sinulle tehneet? Katso, nyt sinä kuivut kuin puu eikä sinusta kasva lehtiä tai hedelmiä”, Jeesus huusi pojalle, joka samassa kuihtui ja kuoli.

”Millainen lapsi voi tehdä jotain näin hirvittävää!?” Jeesuksen tappaman pojan vanhemmat

Pojan surun murtamat vanhemmat menivät Jeesuksen isän, puuseppä Joosefin luokse, ja vaikeroivat: ”Millainen lapsi voi tehdä jotain näin hirvittävää!?”

Vastausta ei löydy Uudesta testamentista, joka kertoo Jeesuksen syntymästä Betlehemissä, hänen elämästään profeettana sekä ristiinnaulitsemisestaan ja ylösnousustaan. Hänen lapsuudestaan tai yleensä yksityiselämästään on niukasti tietoa virallisissa evankeliumeissa.

Varhaiskristityt yrittivät täyttää aukkoja Jeesuksesta kerrotuilla tarinoilla. Eräässä tekstissä kerrotaan kurittomasta ja pitelemättömästä pojasta nimeltä Jeesus.

Evankeliumeja syntyi solkenaan

Jeesuksen kuoltua ristillä alettiin kertoa tarinoita ihmeellisestä vapahtajasta. Tunnetut evankelistat Matteus, Markus, Luukas ja Johannes kertoivat, miten hän muutti veden viiniksi, herätti kuolleita henkiin ja voitti kuoleman. Nämä kertomukset on kirjoitettu muistiin vuosina 60–100.

Niiden lisäksi oli kuitenkin useita muita. Kristittyjen uteliaisuuden tyydyttämiseksi syntyi yli 40 evankeliumia (kreikaksi ”hyvä sanoma”), joissa kerrottiin värikkäitä tarinoita Jeesuksen elämästä ja opetuksista.

Apokryfisistä evankeliumeista ehkä tunnetuin on Juudaksen evankeliumi, jossa Juudas kuvataan opetuslapsista ainoaksi, joka todella ymmärsi Jeesusta.

© Critical Edition

Varhaisen kirkon johtajien mielestä kertomuksia piti karsia jotenkin, ja se tapahtui Pohjois-Afrikassa Hippo Regiuksessa pidetyssä kirkolliskokouksessa vuonna 393. Uuteen testamenttiin hyväksyttiin neljä klassista evankeliumia, joukko kirjeitä, joista 13:a pidetään apostoli Paavalin kirjoittamana, sekä Johanneksen ilmestys.

Pois jätetyt tekstit määriteltiin apokryfisiksi – sana tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa kätkettyä.

Nimitys viittaa siihen, että kirjoitusten laatijoita ei tiedetä eikä niitä siksi voitu hyväksyä uskottavina todistuksina Raamatun kaanoniin. Kirjoitukset julistettiin harhaoppisiksi ja unohdettiin.

Enkeli ruokki Neitsyt Mariaa

Yksi tunnetuimmista apokryfisistä teksteistä on ”Jaakobin protoevankeliumi”. Se kirjoitettiin 100-luvun lopulla mutta ilmestyi jälleen esiin vasta vuonna 1552.

Nimi tarkoittaa ”alkuevankeliumia”, ja kirjoitus kertookin tapahtumista ennen virallisia evankeliumeja. Siinä pohdiskellaan muun muassa sitä, miksi juuri Neitsyt Maria valittiin Jumalan pojan äidiksi.

Evankeliumin mukaan Marian vanhemmat Anna ja Joakim yrittivät pitkään saada lasta, ja epätoivoissaan Joakim lähti autiomaahan paastoamaan 40 päiväksi ja yöksi.

Silloin Annan luo tuli enkeli, joka kertoi, että Anna synnyttäisi lapsen. Kiitokseksi siitä Anna lupasi omistaa lapsen Jumalalle. Joakimin palattua autiomaasta osoittautuikin pian, että Anna oli raskaana.

”Et pääse matkasi päähän.” Jeesus tapettuaan pojan, joka törmäsi häneen.

Maria syntyi yhdeksän kuukauden kuluttua, eikä sana curling-vanhemmuus riitä kuvaamaan sitä, miten Anna ja Joakim ylisuojelivat tytärtään.

Ensimmäiset vuotensa Maria eli perheen kotiin perustetussa pyhäkössä, jossa heprealaiset neitsyet hoitivat häntä. Hän käveli jo puolivuotiaana, mutta hänen äitinsä ei sallinut hänen jalkojensa koskettaa maata, joten Maria vietti kaiken aikansa sängyssään.

Marian ollessa kolmevuotias hänet lähetettiin temppeliin, jossa enkeli syötti häntä.

Kun Marian kuukautiset alkoivat 12-vuotiaana, hän joutui lähtemään temppelistä, sillä juutalaisen lain mukaan kuukautisveri on epäpuhdasta. Neljä vuotta myöhemmin Maria kihlautui itseään paljon vanhemman puuseppä Josefin kanssa. Pian sen jälkeen Maria tuli raskaaksi Pyhästä Hengestä.

Jeesus-lapsi oli sarjamurhaaja

Neitsyt Maria kohotetaan Jaakobin protoevankeliumissa hurskaaksi, enkelimäiseksi ihannenaiseksi – arvolliseksi kantamaan Jumalan poikaa. Apokryfisiin teksteihin kuuluvassa Tuomaan lapsuusevankeliumissa itse nuorta Jeesusta kuvataan puolestaan aivan toisenlaiseen sävyyn.

Teksti on kirjoitettu muistiin 100-luvulla, mutta vanhin tutkijoiden käytettävissä oleva versio siitä on 1200-luvulta.

Tuomas oli yksi Jeesuksen 12 opetuslapsesta, mutta kirkko julisti kirjoituksen valheelliseksi eikä sitä hyväksytty Uuteen testamenttiin.

Tuomaan lapsuusevankeliumissa Jeesus kuvataan kurittomana, kostonjanoisena ja murhanhimoisena lurjuksena. Aiemmin mainittu patokertomus on juuri tästä evankeliumista, jonka mukaan Jeesus-lapsella oli enemmänkin ihmishenkiä omallatunnollaan.

Muutama päivä sen jälkeen kun viisivuotias Jeesus surmasi pojan, joka rikkoi hänen patonsa, Jumalan poika surmasi yliluonnollisilla voimillaan toisen pojan, joka vahingossa törmäsi häneen.

”Et pääse matkasi päähän”, Jeesus sanoo kimmastuneena pojalle, joka kaatuu välittömästi kuolleena maahan.

Raamatun kertomukset Jeesuksesta eivät ole ainutlaatuisia. Hänen ihmetekonsa tuovat vahvasti mieleen varhemmat egyptiläisten ja kreikkalaisten jumalten teot, ja niissä on elementtejä jopa buddhalaisuudesta.

© British Museum

Egyptin jumalat nousivat kuolleista

Egyptiläisessä mytologiassa moni jumala nousi Jeesuksen tapaan kuolleista. Ehkä tunnetuin kertomus on Osiriksesta, jonka hänen vaimonsa Isis herättää kuolleista. Manalan jumala Osiris ei kuitenkaan noussut taivaaseen.

© Tedmek

Kreikkalaisjumala parantajana

Puolijumala Asklepios oli kuolevaisen naisen ja kreikkalaisen Apollon-jumalan poika, jolla oli parantamisen kyky. Hän pystyi antiikin uskomuksen mukaan parantamaan kuolettavasti sairaat ja herättämään kuolleet henkiin.

© Art Institute of Chicago

Jeesus jäljitteli Buddhaa

Buddhalaisuuden perustaja Siddhartha Gautama (myöhemmin Buddha) meni Jeesuksen lailla temppeliin 12-vuotiaana. Buddha paastosi yksinäisyydessä 47 päivää – Jeesus 40 päivää. Paaston jälkeen molemmat vaelsivat viikunapuun luo.

© British Museum

Vedestä viiniksi oli vanha temppu

Kreikkalaisessa mytologiassa Dionysos, hedelmällisyyden ja hurmoksen jumala, muutti veden viiniksi jo kauan ennen Jeesuksen syntymää. Ehkä Jeesus jäljitteli kreikkalaista taituria tehdessään viinitaikansa.

Kun kuolleen pojan vanhemmat valittivat Joosefille tämän pojan teosta, Jeesus vastasi sokeuttamalla heidät.

Marialla ja Joosefilla oli täysi työ Jumalan pojan kasvattamisessa. Kun Joosef palkkasi Sakkeus-nimisen oppineen opettamaan Jeesusta – joka oli tietenkin mielettömän lahjakas – Jeesus pilkkasi opettajaansa tämän tietämättömyydestä, minkä seurauksena Sakkeus pian irtisanoutui.

Myöhemmin toinen opettaja yritti vuorostaan, mutta hän turhautui huonokäytöksiseen oppilaaseensa niin, että antoi tälle korvapuustin. Rangaistuksesta kimpaantunut Jeesus turvautui jälleen yliluonnollisiin voimiinsa ja surmasi opettajansa.

Jeesuksen huono maine levisi Nasaretissa kaikkialle, ja kun muuan Zenom-niminen poika kuoli pudottuaan katolta, siitä syytettiin Jeesusta. Todistaakseen syyttömyytensä Jeesus herätti pojan henkiin.

Tämän jälkeen evankeliumin kertomus Jeesuksesta muuttuu positiivisemmaksi. Hän teki joukon ihmeitä, muun muassa pelasti vaarallisen käärmeenpureman saaneen pojan hengen ja herätti kuolleen vauvan henkiin.

Magdalan Maria oli Jeesuksen suosikki

Tuomaksen lapsuusevankeliumi päättyy siihen, kun Jeesus vierailee 12-vuotiaana temppelissä Jerusalemissa. Tapauksesta kerrotaan myös Uudessa testamentissa.

Jeesuksen elämästä 12-vuotiaasta siihen merkittävään hetkeen, kun hän sai 30-vuotiaana Johannes Kastajalta kasteen, ei kerrota Raamatussa eikä myös tunnetuimmissa apokryfisissä teksteissä.

Arabialaisessa lapsuusevankeliumissa, joka on todennäköisesti kirjoitettu joskus 500-luvulla ja joka julkaistiin vuonna 1697, kerrotaan kuitenkin, että Jeesus opiskeli nuoruudessaan ”lakia”. Sillä viitataan viiteen Mooseksen kirjaan, jotka sisältävät juutalaisten uskonnolliset säädökset.

Yksi Jeesuksen lähipiirin kiistellyimmistä henkilöistä oli Maria Magdalena eli Magdalan Maria.

Uudessa testamentissa on monia apostoli Paavalin kristillisille seurakunnille kirjoittamia kirjeitä, joissa hän selitti kristinuskon oppeja.

© Museum of Fine Arts, Houston

Kirkko valitsi sopivat evankeliumit

Jeesuksen kuoleman jälkeen Jumalan pojasta kirjoitettiin lukemattomia evankeliumeja. Kirkkoisät kuitenkin katsoivat parhaaksi valita kirjoituksista Uuteen testamenttiin vain uskottavimmat.

Noin vuonna 180 oli ainakin 40 evankeliumia, joiden tuntemattomat kirjoittajat mieluusti esiintyivät yhtenä 12 apostolista. Varhaisen kirkon johtajat tuomitsivat niistä useimmat kuitenkin harhaoppisiksi.

Kirkon paine karsia kristillisiä kirjoituksia oli vastatoimi lukuisille 100-luvun jälkipuoliskolla syntyneille eri uskonsuuntauksille, joita se piti kilpailijoinaan. Tuolloin itsejulistautuneet profeetat, kuten Markion ja Montanus, alkoivat julistaa omaa sanomaansa oikeana kristillisenä oppina.

Gnostilainen Markion esimerkiksi saarnasi, että kristinuskolla oli kaksi jumalaa – paha, Vanhan testamentin luojajumala ja armollisempi ja rakastavampi jumala, jonka Jeesus paljasti. Montanus väitti olevansa Pyhän Hengen edustaja ja lopullisen totuuden saarnaaja.

Kirkon johtajat päätyivät hyväksymään 27 tekstin kokoelman – mukaan lukien neljä klassista evankeliumia, jotka kaikki kirjoitettiin vuosina 60–100. Nämä tekstit kanonisoitiin virallisesti Uudeksi testamentiksi 300-luvun lopussa.

Uuden testamentin mukaan hän oli ensimmäisten Jeesuksen ylösnousemusta todistaneiden joukossa, mutta Jeesuksen noustua taivaaseen Maria Magdalenaa ei enää mainita.

Apokryfisiin teksteihin lukeutuvassa Marian evankeliumissa Maria saa äänen. Kirjoitus löydettiin Egyptistä vuonna 1896, ja siitä on säilynyt vain noin puolet.

Magdalan Maria esiintyy kirjoituksessa Jeesusta lähimpänä ihmisenä. Hän kertoo muille opetuslapsille olevansa ainoa, joka ymmärtää täysin vapahtajaa ja jakaa tämän hengellisen näkemyksen.

”Siksi hän myös rakastaa minua eniten”, Maria julistaa.

Papyrus mainitsee vaimon

Kirjoitus on herättänyt kysymyksen, oliko Jeesuksen ja Magdalan Marian välinen rakkaus enemmän kuin platonista. Olivatko he ehkä rakastavaisia – tai jopa naimisissa? Saivatko he lapsia?

Magdalan Marian nimiin pantu evankeliumi ei anna tähän vastausta, mutta jotkut historioitsijat uskovat, että Jeesus ja Maria olivat naimisissa ja heillä oli lapsia – teoria, joka oli keskeinen muun muassa Dan Brownin bestsellerissä Da Vinci -koodi.

Yksi Jeesuksen avioliittoon uskovista on Karen King, uskontohistorioitsija Harvardin yliopistosta. Hän toi vuonna 2012 julkisuuteen aiemmin tuntemattoman apokryfisen tekstin, joka oli egyptiläisessä papyruksen kappaleessa 300-luvulta.

Keisari Konstantinus Suuri kutsui vuonna 325 piispat kaikkialta kristitystä maailmasta Nikeaan kirkolliskokoukseen.

© home.scarlet.be

Kappale ei ole luottokorttia suurempi, ja se sisältää joukon katkeilevia koptinkielisiä tekstirivejä. Kopti on seemiläinen kieli, joka on sukua egyptille, heprealle ja aramealle. Yksi tekstinpätkä kuuluu:

”Jeesus sanoi heille: vaimoni...” Lauseen loppu puuttuu.

Muutama päivä sensaatiomaisen löydön julkaisemisen jälkeen Vatikaani kutsui tuntemattoman evankeliumin fragmenttia ”kelvottomaksi väärennökseksi”.

Löytö kertoo kuitenkin siitä, että viimeistä sanaa Jeesuksen elämästä ei ehkä ole vielä sanottu.

LUE LISÄÄ UNOHDETUISTA EVANKELIUMEISTA

  • Bart D. Ehrman: Lost Scriptures: Books That Did Not Make It Into The New Testament, Oxford University Press, 2005
  • Bart D. Ehrman: The Other Gospels: Accounts of Jesus from Outside The New Testament, Oxford University Press, 2013
  • Apokryfiset evankeliumit, Ortokirja, 1980 (suom. Johannes Seppälä)