Uuden testamentin Ilmestyskirja on täynnä profeetallisia tekstejä tuomiopäivästä. Mainzissa sijaitsevan Johannes Gutenbergin yliopiston tutkimuksen mukaan Ilmestyskirjan teksti on kuitenkin paljon muutakin kuin tulevien katastrofien ennustus.
Raamatuntutkija, tohtori Michael Hölscherin johtamassa tutkimuksessa verrattiin Ilmestyskirjan alkuperäistä kreikkalaista tekstiä antiikin ajan roomalaisiin kiroustauluihin, joilla roomalaiset uskoivat voivansa tuottaa epäonnea heidät pettäneille tai uhaksi kokemilleen ihmisille. Kirjoituksista löytyi silmiinpistäviä yhtäläisyyksiä
”Ja väkevä enkeli otti kiven, niin kuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ’Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä’.” Johanneksen ilmestys 18:21 ja ehkä roomalainen kirous
Hölscherin mukaan vaikuttaa siltä, että tietyt Ilmestyskirjan sanat ja lauseet olivat varhaiskristittyjen yrityksiä manata epäonnea Rooman viranomaisille. Uusi testamentti kirjoitettiin ensimmäisellä vuosisadalla, jolloin roomalaiset vainosivat ja sortivat kristittyjä ja teloittivat heitä kaikkialla valtakunnassa.
Roomalaiset langettivat kirouksia sinne tänne
Kiroustauluja pidettiin mustana magiana ja ne olivat kiellettyjä Rooman valtakunnassa, mutta niitä on silti löytynyt kaikkialta valtakunnan alueelta Egyptistä Englantiin. Arkeologit ovat tähän mennessä löytäneet noin 1 700 kiroustaulua ja voineet niiden perusteella päätellä, että kaikenlaiset asiat rakkaushuolista meluisia juhlia järjestäviin naapureihin saattoivat saada roomalaiset turvautumaan kiroukseen.
Tauluilla yritettiin yleensä saada tietyn jumalan suosio, jotta tämä toteuttaisi kirouksen. Taulut asetettiin usein hautojen tai pyhien paikkojen yhteyteen, ja yhteyttä jumalaan vahvistettiin uhrauksilla.
Englannista löytynyt roomalainen kiroustaulu, jossa lukee: ”Muuttukoon hän, joka on vienyt minulta Vilbian [luultavasti orja], nestemäiseksi kuin vesi.”
Saattaa tuntua ristiriitaiselta, että varhaiset kristityt turvautuivat pakanallisiin menetelmiin roomalaisten pään menoksi, mutta tiedetään, että kaikki kristityksi kääntyneet eivät suinkaan täysin hylänneet vanhoja jumaliaan ja perinteitään.
Babylon tarkoitti Roomaa
Esimerkki kirouksen kaltaisista lauseista on Ilmestyskirjan luvun 18 jakeessa 21, jossa enkeli heittää suuren kiven mereen karkottaakseen vihollisen:
Ja väkevä enkeli otti kiven, niin kuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ”Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä.”
Hölscherin mukaan alkuperäinen kreikankielinen teksti muistuttaa sanoiltaan ja muodoltaan pitkälti kiroustauluja.
Monet tutkijat uskovat myös, että Ilmestyskirjan kuvauksissa Babylonin tuhosta Babylonilla tarkoitetaan itse asiassa vihattua Rooman valtakuntaa. Pitkät kuvaukset Babylonin pahuudesta ja tuomiopäivästä olivat siis ohuesti verhottu viittaus Roomaan – ja siihen, mitä sille on toivottu tapahtuvan.
”On mahdollista, että ne, jotka alun perin lukivat tai kuulivat Ilmestyskirjan kuvauksia tuomiopäivästä, ovat pitäneet monia lauseita ja käsitteitä kirouksina”, Hölscher toteaa.
Jos Hölscher on oikeassa, Ilmestyskirjalla oli varhaiskristityille hyvin erityinen merkitys – merkitys, jota myöhemmät lukijat eivät ole aiemmin ymmärtäneet.