Juppiter - roomalainen jumala.

Rooman 12 merkittävintä jumalaa – ja muutama muu

Roomalaisessa mytologiassa oli pieniä ja suuria jumalia jokaiseen tarpeeseen. 12 niistä oli muita tärkeämpiä. Tässä katsaus pääjumalien tehtäviin ja symboleihin.

Roomalaisessa mytologiassa oli pieniä ja suuria jumalia jokaiseen tarpeeseen. 12 niistä oli muita tärkeämpiä. Tässä katsaus pääjumalien tehtäviin ja symboleihin.

Shutterstock

Roomalaisilla oli lukemattomia jumalia. Ylimpänä oli 12 olympolaista jumalaa, kärjessä Juppiter ja Juno.
Lisäksi roomalaisilla oli kotijumalia, luonnonjumalia ja muita pikkujumalia.

Jumalien määrä vielä kasvoi sitä mukaa kuin roomalaiset omaksuivat uusia jumalia valloittamiltaan alueilta.

Tutustumme seuraavaksi roomalaisiin jumaliin ja kunkin erityisominaisuuksiin.

Roomalaisten laaja jumalmaailma

Roomalaisia jumalia Rafaelin maalauksessa Jumalten neuvosto.

Rafaelin fresko ”Jumalten neuvosto” (1517–1518) Villa Farnesinassa Roomassa. Mukana ovat sekä roomalaisten 12 kreikkalaisilta lainattua jumalaa että joukko vanhempia ja muilta lainattuja jumalia.

© Wikimedia Commons

Roomalaisten uskontoon kuului paljon henkilökohtaisia jumaluuksia, jotka pitivät huolen yksittäisen roomalaisen hyvinvoinnista ja onnesta.

Perhejumalat, kotijumalat sekä maatalous- ja työjumalat kuuluivat roomalaisten arkeen, ja jumalia rukoiltiin ja niille suoritettiin rituaalisia uhrauksia päivittäin.

Ajan myötä roomalaiset sulauttivat kreikkalaisten 12 olympolaista jumalaa omaan uskontoonsa. Jumalat saivat uudet roomalaiset nimet, mutta niihin liittyvä mytologia sekä eri jumalten roolit lainattiin antiikin Kreikasta.

Niin sanotut ”julkiset” jumalat edustivat erilaisia tehtäviä, joiden tarkoitus oli ylläpitää ja turvata roomalaista yhteiskuntaa. Roomalaisten jumalten kunniaksi pystytettiin temppeleitä, ja 12:ta suurinta jumalaa kunnioitettiin monilla uskonnollisilla juhlilla.

Rooman valtakunnassa vallitsi suhteellisen suuri uskonnonvapaus. Lisäksi roomalaiset pitivät usein muilla mailla valloitusretkillään kohtaamiaan vieraita jumalia jonkinlaisina versioina omista tutuista, kotoisista jumalistaan.

Niinpä vieraat jumalat, kuten Mithra ja Kybele, sallittiin ja niiden kultti levisi myös roomalaisten keskuuteen Ikuisessa kaupungissa.

Juppiter – Rooman suojelija

Juppiter - roomalainen jumala.

Tämä roomalaisen taitelijan veistos ensimmäiseltä vuosisadalta jaa. kuvastaa hyvin kreikkalaisten ja roomalaisten jumalten läheisiä suhteita. Veistoksen piirteet ovat pitkälti lainaa Olympiassa sijainneelta kreikkalaisen Feidiaan Zeus-patsaalta. Tavallinen roomalainen kuitenkin todennäköisesti piti patsasta ilman muuta Juppiterin kuvana.

© Shutterstock

Ylijumala nai sisarensa

Roomalaiset palvoivat useita jumalia, joista ylin oli Juppiter, koko Rooman valtakunnan mahtavin jumala.

Juppiter oli myös ukkosen jumala, joka hallitsi säätä taivaalta ja viskoi salamoita kuten kreikkalainen esikuvansa Zeus.

Juppiterille sekä tämän vaimolle Junolle ja heidän tyttärelleen Minervalle pyhitetty temppeli sijaitsi Capitoliumin kukkulalla vanhassa Roomassa.

Siellä olleella Juppiterin patsaalla viljelijät rukoilivat sadetta pelloilleen ja virkamiehet antoivat poliittiset lupauksensa. Roomalaiset kenraalit ja sotilaat sotilaat anoivat Juppiterilta apua taisteluihin tuomalla tälle uhrilahjoja, kuten härkiä tai vuohia.

Rooman mahdin symboli

Roomalaiset uskoivat koko Rooman valtakunnan suuruuden olevan Juppiterin käsissä. Hän oli suurvallan sotilaallisen ja poliittisen mahdin symboli, ja jumalten jumalalle oli temppeleitä kaikkialla Rooman valtakunnassa.

Roomalainen runoilija Ovidius kirjoitti: “Juppiter tarkkailee valtaistuimeltaan koko maailmaa, hänen katseensa näkee Rooman mahdin kaikkialla.”

Oli kuitenkin lähellä, ettei ylijumala olisi koskaan päässyt taivaalliselle valtaistuimelleen.

Goya: Saturnus syö poikansa.

Espanjalaisen Francisco de Goyan “Saturno devorando a su hijo” (Saturnus syö poikansa) kuvaa antiikin roomalaista tarua Juppiterin isästä, Saturnuksesta, joka yritti surmata lapsensa. Maalaus on tehty vuosina 1818–1823.

© Wikimedia Commons

Juppiterin isä söi lapsensa

Roomalaisen mytologian mukaan Juppiterin isä Saturnus, maanviljelyksen jumala, pelkäsi, että hänen kuusi lastaan syrjäyttäisivät hänet ja ottaisivat vallan jumalten valtakunnassa.

Niinpä hän söi lapsensa – kaikki paitsi Juppiterin, jonka tämän äiti Rhea oli piilottanut.

Rhea syötti miehelleen kiven väittäen sen olevan Juppiter. Kivi sai Saturnuksen voimaan pahoin ja oksentamaan syömänsä lapset mahastaan.

Tämän jälkeen Juppiter ja hänen viisi sisarustaan Neptunus, Pluto, Vesta, Ceres ja Juno kukistivat isänsä ja jakoivat maailmankaikkeuden keskenään, ja Juppiterista tuli ylijumala.

Juppiter otti myöhemmin vaimokseen sisarensa Junon, ja he saivat useita lapsia, joista tuli merkittäviä jumalia, esimerkiksi Minervan (viisauden jumalatar) ja Marsin (sodan jumala).

Tutustu täällä kreikkalaisten 12 olympolaiseen jumalaan – plus yhteen. Yksi 12 kreikkalaisesta jumalasta nimittäin sai lähteä, kun Dionysos ilmestyi kuvaan

Juno – naisten jumalatar

Roomalainen jumalatar Juno

Juno renessanssiajan suihkulähteessä Roomassa. Quattro Fontanen suihkulähteen tekivät Domenico Fontane ja Pietro da Cortona vuonna 1588. Junon jaloissa on hänen suojelueläimensä hanhi.

© Shutterstock

Ei solmuja vyössä

Kreikkalaisen esikuvansa Heran tavoin Juno oli naisten hedelmällisyyden jumala ja erityisesti raskaana olevien suojelija. Siinä roolissa hänestä käytettiin nimeä Lucina.

Kun raskaana olevat naiset rukoilivat Lucinalta helppoa synnytystä, heillä ei saanut olla rannerenkaita tai sormuksia eikä edes solmuja vyössä. Solmujen ja renkaiden uskottiin heikentävän rukouksen voimaa.

Juppiterin vaimona Juno oli roomalaisessa mytologiassa korkeimmalle arvostettu jumalatar. Juno olikin keskeisellä sijalla roomalaisten uskonnonharjoituksessa.

Junolla oli yhteinen temppeli Juppiterin ja Minervan kanssa Rooman Capitoliumilla. Lisäksi eri puolilla Rooman valtakuntaa oli useita yksinomaan Junolle omistettuja temppeleitä.

Ludovisin Juno -veistos

Kuuluisa Ludovisin Juno -veistos ensimmäiseltä vuosisadalta eaa. on yhtä aikaa arvokas ja äidillinen. Veistos on kaksi kertaa luonnollisen kokoinen. Sen oletetaan kuvaavan Junoa tai Heraa, mutta varmaa tietoa siitä ei ole.

© Shutterstock

Juno ja hanhet karkoittivat gallialaiset

Capitoliumkukkulan koilliskulmaan rakennettiin Junon temppeli vuonna 344 eaa.

Siellä Junoa palvottiin lisänimellä Moneta, joka tarkoittaa ’kehottaja’ tai ’varoittaja’.

Vuonna 387 eaa. gallialaiset olivat yrittäneet valloittaa Capitoliumin yöllisellä hyökkäyksellä.

Gallialaiset olivat hiljentäneet roomalaisten vahtikoirat antamalla niille lihanpalasia, mutta he olivat unohtaneet yhden vartijajoukon. Kukkulan temppelin lähellä oli hanhiparvi, joka gallialaiset nähtyään puhkesi kaakattamaan ja herätti roomalaiset.

Roomalaiset pitivät hanhia Junon pyhinä lintuina. Niinpä Junon katsottiin pelastaneen Rooman käyttämällä hanhia välikappaleenaan.

Junolle omistettiin monia juhlia. Yksi tärkeimmistä oli äitiyden ja avioliiton juhla Matronalia, jota vietettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Haluatko oppia lisää Kreikan olympolaisista jumalista. Niitä on 12 – tai oikeastaan 13. Yksi vanhoista jumalista sai lähteä, kun Dionysos tuli kuvioihin.

Minerva - viisauden ja taiteen jumalatar

Minerva sammen med Jupiter og Juno.

I Romerriget var den såkaldte capitolinske treenighed øverst i gudernes hierarki. De tre romerske guder, der udgjorde triaden var: Jupiter, Juno og Minerva.

© Shutterstock

Minervaa juhlittiin taiteilijoiden naamiaisissa

Minerva, Juppiter ja Juno olivat roomalaisen mytologian kolme tärkeintä jumalaa, jotka muodostivat niin sanotun Capitoliumin kolminaisuuden.

Minervaa pidetiin tieteen, taiteen ja viisauden jumalana. Niinpä hän oli taiteilijoiden, opettajien, opiskelijoiden, lääkärien ja käsityöläisten suojelija.

Minervan vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa oli Athene, mutta Minervaan ei liitetä kaikkia Athenen sotaisia ominaisuuksia.

Minervan kunniaksi pidettiin viisipäiväiset juhlat 18.–22. maaliskuuta. Tapoihin kuului, että Rooman taiteilijat ja muusikot sonnustautuivat naamareihin, joivat itsensä humalaan ja hoippuivat temppeliin rukoilemaan Minervaa.

Minervan pöllö

Taiteessa Minervalla on usein seuranaan pöllö. Minerva ja etenkin pöllö tunnetaan yhä viisauden symbolina.

Saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel käytti Minervan pöllöä vertauskuvana pohtiessaan filosofian roolia nykyaikana. Hän kirjoitti:

”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa.”

Hegel tarkoitti vertauksella sitä, että historiallisten tapahtuminen merkitys selvää ihmiselle aina vasta jälkikäteen. Ihminen arvottaa historiaa aina oman aikansa käsitysten ja moraalin pohjalta.

Mars - sodan jumala

Roomalainen jumala Mars kahdessa veistoksessa.

Vasemmalla: Mars-veistos Pyrrhus, roomalainen veistos keisari Augustuksen kaudelta. Tehty todennäköisesti kreikkalaisen esikuvan mukaan. 3,6 metriä korkea. Oikealla: Roomalainen Marsin rintapatsas 2. vuosisadalta eaa. Molemmat edustavat käsitystä Marsista voimakasrakenteisena soturina, joka kuvataan usein taisteluvarusteissa.

© Wikipedia Commons ja Art Institue Chicago

Rooman sotilaat olivat Marsin poikia

Rooman valtakuntaa ei olisi syntynyt ilman sodan jumala Marsia. Näin ainakin kertoo tarina Rooman perustamisesta.

Tarinan mukaan Rooman perustivat kaksosveljekset Romulus ja Remus. Heidän äitinsä oli papitar Rhea, jonka Mars oli raiskannut.

Rhea pani lapsensa korissa Tiberjoen vietäväksi. Naarassusi löysi pojat ja ruokki heitä.

Vartuttuaan veljekset perustivat Rooman, mutta heidän välilleen syntyi riita, jonka seurauksena Romulus tappoi Remuksen. Näin hänestä tuli Rooman ensimmäinen kuningas.

Verinen syntyhistoria, joka yhdisti Rooman sodan jumalaan, oli roomalaisten mieleen. Marsia pidettiinkin Rooman ja sen sotajoukkojen suojelijana.

Ennen lähtöään taisteluun roomalaiset sotilaat kävivät usein rukoilemassa Marsin temppelissä Augustuksen foorumilla.

Myös armeijan harjoituskenttä Rooman kaupungin ulkopuolella oli omistettu Marsille. Alueen nimi on Campus Martius eli Marsin kenttä.

Campus Martiuksella sotilaiden huveihin kuuluivat hevoskilpailut. Niissä voittajahevosen palkinto oli surkea. Sen pää hakattiin irti ja uhrattiin Marsille.

Marsin perua on myös maaliskuun nimi monissa eurooppalaissa kielissä, kuten ranskan mars, englannin March ja espanjan marzo. Maaliskuu oli roomalaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi.

Mars ei ollut vain sodan vaan myös kevään ja kasvillisuuden jumala. Maaliskuu oli roomalaisten kylvökuukausi.

Marsin esikuvana oli kreikkalaisen mytologian sodan jumala Ares. Tosin Ares kuvattiin yleensä väkivaltaisena ja epäoikeudenmukaisena. Roomalaisen käsitys Marsista oli myönteisempi.

Lue myös: Kaikki Colosseumista – Rooman verisimmästä viihdekeskuksesta

Roomalaisilla oli jumala joka lähtöön

Niilin jumala hellenistiseltä ajalta

Antiikin jumalat tuottivat itse lisää jumalia, joita kaikkia piti palvoa tarkkojen sääntöjen mukaan. Tämä todennäköisesti Rooman hellenistiseltä ajalta peräisin oleva veistosa esittää Niilin jumalaa, joka on siunannut maailmaa lapsilla.

© Shutterstock

Rusina, Jagatinus, Vallonia, Kybele ja kaikki muut

Ennen kuin roomalaiset omaksuivat kreikkalaistyyppisen mytologian, heidän jumalillaan ei ollut ihmishahmoa, vaan ne olivat näkymättömiä voimia, jotka ohjasivat luontoa ja elämää.

Näitä korkeampia voimia palvoi viljelijäkansa, joka asui Italiassa ennen Rooman valtakunnan perustamista. Sen uskonnossa jumalat liittyivät vuodenaikoihin, luonnonilmiöihin, kaikkiin töihin ja ammatteihin ja ennen kaikkea maanviljelyyn.

Roomalaiset pitivät itsestään selvänä, että luontoon, vuodenaikoihin, kylvötöihin tai sadonkorjuuseen liittyi jokin jumalallinen voima.

Vanharoomalaisella uskonnolla ei ollut selkeää opillista pohjaa. Sen perustana oli pikemminkin määrittelemätön voima, numen, jonka uskottiin turvaavan italialaisten viljelijöiden jokapäiväinen elämä.

Ihmisten toimeentulo riippui sadosta, ja siksi viljelyn osa-alueisiin liittyi iso joukko jumalia.

Rusina-jumala huolehti maasta, Jagatinus hallitsi vuoria ja Vallonia laaksoja. Seia piti huolta viljasta, kun se kasvoi vielä maan alla. Kun korsi oli maan päällä, se siirtyi Segetian hoiviin. Viljan ensimmäisiä oraita suojeli Proserpinsa. Volutina oli lehtien jumala, Hostilina tähkän. Flora oli kukannuppujen ja Lacturtia kukkien jumala.

Kun Rooma kasvoi suurvallaksi, roomalaiset alkoivat omaksua etenkin kreikkalaisten jumalia. Moni vanha roomalainen jumala saikin väistyä Olympoksen jumalten tieltä.

Roomalaiset omivat jumalia hanakasti myös muilta valloittamiltaan kansoilta. Tässä muutama korkeampi voima, jotka roomalaiset omaksuivat naapureiltaan.

Jumalten koko kirjo oli hyvin laaja. Ainakin lähes täydellisen luettelon roomalaisten palvomista jumalista löydät täältä.

Kybele

Kybele oli fryygialainen jumalatar, joka palvonta levisi myös Kreikkaan ja Roomaan. Roomalaiset omaksuivat hänet 200-luvulla eaa. nimellä Magna Mater eli Suuri äiti. Fryygialaiset elivät Anatoliassa nykyisen Turkin alueella. Roomassa Kybelestä tuli muun muassa äitiyden jumalatar. Hänen palvontamenonsa saattoivat saada orgiamaisia muotoja. Ajoittain rituaalit olivat niin hurjia, että Kybelen palvontaa yritettiin hillitä.

Isis

Egyptiläisjumalar Isiksen palvonta yleistyi Roomassa ensimmäisellä vuosisadalla eaa. Isiksen kultti oli mysteeriuskonto, jonka palvontamenot olivat osin salaisia. Isis liitettiin matkustamiseen, mereen ja onneen.

Mithra

Mithra oli iranilainen auringon ja valon jumala, jota 200- ja 300-luvulla alettiin palvoa myös Roomassa. Kultti levisi Britanniaan ja Espanjaan asti.

Neptunus – meren ja hevosten jumala

Neptunus, roomalainen jumala.

Carl Christian Petersin Neptunus-veistos vuodelta 1870 Kööpenhaminan Churchill-puistossa.

Merenkävijät pelkäsivät meren jumalaa.

Roomalaiset merenkävijät pelkäsivät ja kunnioittivat Neptunusta.

Neptunus oli merten valtias, ja jos hän suuttui, hän nostatti kolmipiikkisellä atraimella sellaiset aallot, että laivat kaatuivat.

Neptunus on roomalaisten vastine kreikkalaisten Poseidonille. Neptunusta alettiin palvoa Roomassa vuoden 399 eaa. tienoilla.

Neptunukselle rakennettiin temppeli Rooman Circus Flaminiukselle. Siellä merenkävijät uhrasivat hänelle härkiä siinä toivossa, että hän vastineeksi säästäisi heidät myrskyiltä merimatkoilla.

Neptunus suihkulähteessä Bolognassa.

Neptunus on yleisimpiä suihkulähteiden koristeaiheita Italiassa ja muuallakin maailmassa. Tässä Tomasso Lauretin veistämä merenjumala vuodelta 1565 Piazza Maggioren suihkulähteessä Bolognassa.

© Shutterstock

Toisin kuin kreikkalainen esikuvansa Poseidon, Neptunus hallitsi paitsi meriä myös makeaa vettä eli jokia, järviä ja lähteitä.

Neptunus oli Juppiterin ja Pluton veli. Hänet myös kuvattiin Juppiterin tavoin yleensä lihaksikkaana ja parrakkaana.

Ceres – hedelmällisyyden jumalatar

Roomalainen Ceres-jumalatar.

Roomalaisen maanviljelyksen ja hedelmällisyyden jumalattaren Ceresin patsas ukrainalaisessa puistossa.

Maanviljelyksen jumalatar turvasi naisten oikeudet

Ennen kuin Roomasta kasvoi maailman suurin sotilasmahti, lähes roomalaisten vauraus perustuo lähes yksinomaan maanomistukseen ja viljelyyn. Siksi Ceres oli muinaisen Rooman tärkeimpiä jumalia.

Ceres oli maanviljelyn, viljan ja leivän jumalatar. Niinpä hänet kuvattiin usein viljaseppele päässään tai viljalyhde kädessään. Monesti hän myös kantoi soihtua.

Myöhemmin Cerestä alettiin palvoa myös hedelmällisyyden jumalattarena, jota etenkin naiset palvoivat. Hänen kunniakseen järjestettiin toukokuussa Ambarvalia-juhla.

200-luvulla eaa. roomalaiset perustivat Ceresin kunniaksi toisenkin juhlan, Cerelian. Sitä vietettiin 12.–19. huhtikuuta.

Ceresiä palvoivat etenkin plebeijit eli alimmat yhteiskuntaluokat, joiden elämässä viljakaupalla oli tärkeä asema.

Ceres-jumalattaren patsas.

Roomalaisen Ceres-jumalattaren patsas Aranjuezin kaupungissa Espanjassa. Veistos on peräisin 1800-luvulta.

© Shutterstock

Hedelmällisyyden jumalattarena Ceres oli myös naimisissa olevien roomalaisnaisten oikeuksien puolustaja.

Rooman lain mukaan aviomies saattoi erota vaimostaan vain siinä tapauksessa, jos vaimo oli tehnyt aviorikoksen tai yrittänyt myrkyttää miehensä.

Jos vaimo oli syytön näihin rikkeisiin, mutta aviomies silti karkotti hänet kodistaan tai teki hänestä orjan, miehen piti rangaistukseksi luovuttaa puolet omaisuudestaan Ceresin temppeliin.

Ceresin palvonta loppui Rooman valtakunnan mukana, mutta hänen nimensä elää edelleen. Esimerkiksi englannin sana ’cereals’, joka tarkoittaa viljoja tai aamiaismuroja, juontuu Ceresistä. Tanskassa on myös Ceres-niminen panimo.

Mercurius – kaupan ja vauhdin jumala

Mercurius - roomalainen jumala.

Mercuriuksella on usein veistoksissa siivet kengissään ja kypärässään.

© Shutterstock

Kaupan jumalan koristi ensimmäisiä kolikoita

Vuonna 495 eaa. rakennettu Mercuriuksen temppeli oli yksi Rooman vanhimmista pyhätöistä. Kreikkalaisen esikuvansa Hermeksen tavoin Mercurius oli kaupanteon ja liikevoiton jumala.

Mercuriuksen temppelissä myytiin ja ostettiin tavaroita. Todennäköisesti se toimi myös eräänlaisena pankkina tai pörssinä.

Temppeli oli Rooman kaupungin rajojen ulkopuolella, ja siellä kävi myös ulkomaisia kauppiaita. Kaupankäynti tapahtui kaupungin portin edessä olleella torilla.

Kun Roomassa otettiin käyttöön kolikot maksuvälineenä 300-luvulla eaa., niiden koristeeksi lyötiin Mercuriuksen kuva.

Mercuriuksen vastuulla ei ollut vain kaupankäynti, vaan hän oli myös jumalten lähetti. Siinä roolissa hän myös vei vainajat tuonpuoleiseen kuolleiden meren poikki.

Mercurius oli myös nopeuden jumala. Sitä symboloivat siivet hänen jaloissaan ja kypärässään. Merkurius-planeetta sai nimensä, koska se liikkuu radallaan poikkeuksellisen nopeasti.

Myös englannin elohopeaa tarkoittava sana ’mercury’ juontuu Mercuriuksesta. Muinoin luultiin, että elohopea voidaan muuttaa kaupanteon välineeksi eli kullaksi. Epäonnistuneita yrityksiä tehtiin 400-luvulta eaa. aina keskiajalle asti.

Saturnus syö lapsensa.

Saturnus syö lapsensa. Italialaisen kuvanveistäjän Francesco Penson (1665–1737) marmoriveistos Pietarin kesäpuutarhassa.

© Shutterstock

Roomalainen jumala toi joulun

Ennen kuin Juppiterista tuli roomalaisten ylijumala, jumalien joukossa piti ohjia Saturnus.

Saturnuksen esikuva oli kreikkalaisten Koronos. Roomalaisessa kirjallisuudessa Saturnus kuvataan menneen onnen, niin sanotun kulta-ajan, hallitsijana. Saturnuksen aikana ihminen eli sovussa luonnon kanssa eikä kenenkään tarvinnut raataa tai vanheta.

Roomalainen runoilija Ovidius kuvasi myyttistä kulta-aikaa näin: ”Ensin on kulta-aika, jolloin kaikki hyvä, tosi ja oikea syntyi itsestään ilman lakeja ja valtiovaltaa.”

Saturnuksen kunniaksi vietettiin Saturnalia-juhlaa 17. joulukuuta. Myöhemmin se laajeni seitsemänpäiväiseksi karnevaaliksi.

Saturnaliassa yhteiskunnan arvojärjestys kumottiin hetkeksi. Juhla alkoi kulkueella, jota johti ”kuninkaaksi” nostettu orja tai alemman yhteiskuntaluokan edustaja.

Kulkueen jälkeen juhlinta levisi Rooman kaduille ja kaupunkilaiset toivottivat tutuille ja tuntemattomille “lo Saturnalia” eli “hyvää Saturnaliaa”.

Saturnalian aikana kaupat ja koulut olivat kiinni. Tapana oli myös antaa lahjoja, kuten hopeaa, kynttilöitä ja lapsille nukkeja.

Keskeinen osa Saturnaliaa oli käänteisillä rooleilla hassuttelu. Isännät pukeutuivat orjien vaatteisiin, ja orjat puettiin ylhäisiksi.

Roolileikkiin kuului, että isännät ja emännät palvelivat orjiaan, jotka puolestaan komentelivat estottomasti omistajiaan.

Arvojärjestyksellä hulluttelu on voinut toimia venttiilinä orjien tyytymättömyydelle roomalaisessa yhteiskunnassa, joka muutoin oli hyvin hierarkkinen ja tarkkaan säädelty.

Kun kristinuskosta tuli Rooman valtionuskonto 200-luvun puolivälissä, moni vanha juhla sai kristillisen merkityksen. Tutkijoiden mukaan monet joulunvieton piirteet ovat lainaa Saturnalia-menoista.

Lue myös: 12 seikkaa, joita et tiennyt gladiaattoreista

Diana – Metsästyksen ja kuun jumalatar

Diana. Kopio roomalaisesta patsaasta.

Versailles’n Diana. Kopio roomalaisesta veistoksesta, jonka esikuvana on ollut kreikkalainen Artemista esittävä patsas.

© Shutterstock

Kuun jumalattarelta rukoiltiin lapsia

Aricciassa Rooman ulkopuolella on Nemijärvi. Se sijaitsee vanhan tulivuoren kraatterin pohjalla, ja sitä ympäröivät antiikin aikaiset rauniot. Sinne Rooman köyhälistö tuli vuosisatojen ajan rukoilemaan Dianaa.

Diana tarkoittaa loistavaa, ja hän olikin paitsi metsästyksen ja villieläinten myös Kuun jumalatar. Dianaa pidettiin äärettömän kauniina, ja hänet kuvattiin usein jousi, nuolikotelo ja metsästysveitsi kädessään. Hänen esikuvanaan oli kreikkalainen Artemis.

Dianaa palvottiin laajasti sekä Roomassa että kaupungin ulkopuolella. Suurin Dianan temppeli oli Nemijärven rannalla.

Nemijärven temppelissä oli terasseja monessa eri kerroksessa ja jopa hotelli ja kylpylä pyhiinvaeltajia varten.

Temppelikompleksin varsinainen Dianan temppeli sijaitsi isolla alaterassilla.

Temppelialueelta tehdyt löydöt viittaavat siihen, että vähitellen Dianaa alettiin palvoa myös hedelmällisyyden jumalattarena.

Alueelta on löydetty muun muassa äitejä ja lapsia esittäviä terrakottaveistoksia sekä kuvia miesten ja naisten sukupuolielimistä.

Vanhimmat esineet ovat vuoden 600 eaa. tienoilta. Usein niissä on tekstejä, joissa naiset pyytävät Dianalta apua saadakseen pojan.

Myöhemmin Diana sai temppelin Rooman Aventinus-kukkulalle. Siellä hänelle uhrattiin isoja eläimiä, kuten härkiä.

Apollo – musiikin, taiteen ja lääketieteen jumala

Belvederen Apollo – roomalainen ja kreikkalainen jumala

Belvederen Apollo. Tehty 120–140 jaa. Mahdollisesti kopio kreikkalaisesta veistoksesta. Tosin sandaalien tyylien perusteella on esitetty, että kyseessä voisi olla roomalainen alkuperäisteos.

© Shutterstock

Keisari Augustuksen suojelija

Apollo oli kreikkalainen jumala, jonka roomalaiset omaksuivat 400-luvulla eaa. Hän oli musiikin ja kuvataiteen, ennustamisen ja lääketieteen jumala.

Homeroksen Ilias-runoelmassa Apollo on ruton jumala, joka sekä rankaisee ihmisiä rutolla että suojelee siltä.

Juuri ruttoepidemian laantuminen sai roomalaiset rakentamaan temppelin Apollolle vuonna 431 eaa. Roomalaiset antoivat Apollolle myös lisänimen Medicus eli ”lääkitsevä”.

Vuonna 212 eaa. roomalaiset perustivat Apollon kunniaksi uuden juhlan, Ludi Apollinaresin. Sitä vietettiin 5.–13. heinäkuuta.

Suurimman merkityksensä Apollo sai kuitenkin vasta keisari Augustuksen valtakaudella Jeesuksen syntymän aikoihin.

Ennen keisariksi tuloaan Augustus käytti nimeä Octavianus. Octavianus voitti meritaistelussa Marcus Antoniuksen, joka hänen laillaan oli pyrkimässä Rooman itsevaltiaaksi sen jälkeen, kun Julius Caesarin oli murhattu.

Voitto antoi vauhtia Octavianuksen valtaannousulle, ja vuonna 27 eaa. hän sai senaatilta lisänimen Augustus eli ”kunnianarvoisa”.

Augustus piti Apolloa suojelijanaan, ja Rooman keisariksi noustuaan hän rakennutti ensitöikseen Rooman Palatiumkukkulalle Apollon temppelin.

Temppeli rakennettiin keisarin yksityiselle maalle. Historioitsijoiden mukaan Apolloa palvoikin lähinnä Rooman yläluokka.

Bacchus – viinin ja humalan jumala

Eksekiaan Dionysos ja Michelangelon Bacchus.

Kaksi kuvaa viinin ja humalan jumalasta. Kreikkalaisen ruukuntekijän Eksekiaan kuva Dionysoksesta on tehty vuoden 530 eaa. tienoilla. Michelangelon umpihumalainen Bacchus tai Dionysos on vuodelta 1496 tai 1497.

© WIkimedia Commons ja Shutterstock.

Juomingeista uhkasi kuolemantuomio

Bacchus oli roomalaisten viinin ja viinin juomisesta seuraavan humalan jumala. Hänen esikuvansa oli kreikkalainen Dionysos.

Tarinan mukaan Dionysos syntyi Zeuksen reidestä ja hänet kasvattivat nymfit ja satyyrit. Vartuttuaan hän opetti ihmiset kasvattamaan ja juomaan viiniä.

Antiikin Kreikassa Dionysosta palvoivat suljetuissa piireissä naiset, joita kutsuttiin mainadeiksi. Mainadit kokoontuivat palvomaan Dionysosta öisin metsiin. Palvontamenoihin kuului humaltumista, karjumista, hurmoksellista musiikkia ja tanssia.

Kun roomalaiset omaksuivat Dionysoksen nimellä Bacchus 100-luvulla eaa., myös miehet saivat luvan palvoa häntä.

Roomalaismiehet palvoivat Bacchusta antaumuksella. He joivat itsensä viinistä humalaan ja suorittivat eriskummallisia rituaaleja. Niihin kuului muun muassa upottaa palava soihtu Tiberiin ja vetää se pois vedestä niin nopeasti, että se ei ehtinyt sammua.

Soihturituaalia ympäröi musiikki ja hurmoksellinen juhlahumu. Usein palvojien käytös oli myös seksuaalisesti kaikilla tavoin hyvin vapautunutta.

Kaikki roomalaiset eivät katsoneet Bacchuksen palvontamenoja hyvällä.

Bacchuksen palvojien hillitön käytös säikäytti muut roomalaiset ja Rooman senaatin niin, että vuonna 186 eaa. senaatti kielsi Bacchuksen palvonnan koko Italiassa. Kiellon rikkomisesta saatettiin rangaista jopa kuolemalla.

“Kukaan Rooman kansalainen, latinalaisliiton jäsen tai Rooman liittolainen ei saa osallistua Bacchuksen juhliin, ellei siihen ole saatu lupaa senaatilta. (...) Tämän määräyksen rikkomisesta voi seurata kuolemanrangaistus”, senaatti totesi.

Venus – rakkauden ja kauneuden jumalatar

Kolme versiota Venuksesta

Kolme versiota Venuksesta tai Afroditesta. 1. Ludovisin Afrodite tai Venus. Roomalainen marmorikopio kreikkalaisesta veistoksesta. Torso on alkuperäinen. Muut osat on lisätty myöhemmin. 2. Lelyn Venus hellenistiseltä ajalta. Kyykistyvä asento kuvastaa sitä, että Venus yllätettiin hänen kylpiessään. 3. Milon Venus eli Miloksen Afrodite. Kreikkalainen veistos hellenistiseltä ajalta 150–100 eaa.

© Wikimedia Commons

Caesar väitti olevansa Venuksen sukua

Alun perin roomalaiset liittivät Venuksen hedelmällisyyteen ja vanhan Rooman puutarhoihin. Myöhemmin hän sai kreikkalaisen Afroditen roolin rakkauden ja kauneuden jumalattarena.

Venus oli sekä miehisen että naisellisen seksuaalisuuden jumalatar. Tarun mukaan hän oli niin kaunis, että jopa hänen isänsä Juppiter yritti vietellä hänet.

Kun Venus torjui Juppiterin lähentelyt, tämä pakotti hänet naimisiin ruman tulivuorten jumalan Vulkanuksen kanssa.

Venus ei jakanut vuodettaan vain inhoamansa aviomiehen kanssa, vaan hänellä oli iso joukko rakastajia – sekä kuolevaisia että jumalia.

Yksi Venuksen rakastajista oli kaunis mies nimeltä Adonis. Jumalista Venus viihtyi muun muassa Marsin kanssa. Heille syntyi poika Amor.

Amor oli roomalaisessa mytologiassa rakkauden jumala, joka sai nuolillaan ihmiset rakastumaan toisiinsa.

Ensimmäinen Venuksen temppeli rakennettiin Rooman Aventinuskukkulalle vuoden 295 eaa. tienoilla. Tarinan mukaan se rahoitettiin sakoilla, joita roomalaisille naisille tuomittiin avioliiton ulkopuolisesta seksistä.

Julius Caesar uskoi, että hänen esivanhempiaan olivat Venus ja Astyanaks. Astyanaksen isä oli troijalainen sotasankari Aineias, joka taas oli Rooman perustajan Romuluksen esi-isä.

Tällainen sukupuu antoi Caesarille jumalallisen oikeuden hallita Roomaa.

Vulkanus – Seppien ja tulivuorten jumala

Vulkanus – roomalainen jumala.

Tanskalaisen kuvanveistäjän Bertel Thorvaldsenin (1770–1844) näkemys Vulkanuksesta on todennäköisesti vuodelta 1828.

© Shutterstock

Jumala antoi nimen tulivuorille

Vulkanus oli kaiken tulen valtias ja edusti tulen voimaa.

Tarinan mukaan Vulkanus asui Vulcanon saaren alla Sisilian pohjoispuolella. Siellä hän takoi jumalille aseita ja koristeita. Siksi Vulkanuksesta tuli myös sepän taitojen jumala.

Aina kun Vulkanus ryhtyi takomaan, Vulcanon tulivuori purkautui. Vulkanus vieraili myös muissa tulivuorissa. Purkaus oli merkki siitä, että Vulkanus oli käymässä.

Monissa Euroopan kielissä tulivuori on Vulkanuksen mukaan ’vulkan’ tai ’volcano’.

Vulkanuksen temppelit rakennettiin kaupunkien ulkopuolelle. Hänen tuhoavan voimansa hillitsemiseksi temppeleistä tehtiin vaatimattomia.

Vulkanuksen kunniaksi järjestettiin Vulcanalia-juhlia, joissa uhrattiin eläviä kaloja heittämällä ne tuleen. Ajatuksena oli ilmeisesti kumota tulen voima ruokkimalla sitä sen vastavoiman eli veden edustajalla.