Rooman 12 merkittävintä jumalaa – ja muutama muu

Roomalaisten uskontoon kuului paljon henkilökohtaisia jumaluuksia, jotka pitivät huolen yksittäisen roomalaisen hyvinvoinnista ja onnesta.

Perhejumalat, kotijumalat sekä maatalous- ja työjumalat kuuluivat roomalaisten arkeen, ja jumalia rukoiltiin ja niille suoritettiin rituaalisia uhrauksia päivittäin.

Ajan myötä roomalaiset sulauttivat kreikkalaisten 12 olympolaista jumalaa omaan uskontoonsa. Jumalat saivat uudet roomalaiset nimet, mutta niihin liittyvä mytologia sekä eri jumalten roolit lainattiin antiikin Kreikasta.

Niin sanotut ”julkiset” jumalat edustivat erilaisia tehtäviä, joiden tarkoitus oli ylläpitää ja turvata roomalaista yhteiskuntaa. Roomalaisten jumalten kunniaksi pystytettiin temppeleitä, ja 12:ta suurinta jumalaa kunnioitettiin monilla uskonnollisilla juhlilla.

Rooman valtakunnassa vallitsi suhteellisen suuri uskonnonvapaus. Lisäksi roomalaiset pitivät usein muilla mailla valloitusretkillään kohtaamiaan vieraita jumalia jonkinlaisina versioina omista tutuista, kotoisista jumalistaan.

Niinpä vieraat jumalat, kuten Mithra ja Kybele, sallittiin ja niiden kultti levisi myös roomalaisten keskuuteen Ikuisessa kaupungissa.

Ylijumala nai sisarensa

Roomalaiset palvoivat useita jumalia, joista ylin oli Juppiter, koko Rooman valtakunnan mahtavin jumala.

Juppiter oli myös ukkosen jumala, joka hallitsi säätä taivaalta ja viskoi salamoita kuten kreikkalainen esikuvansa Zeus.

Juppiterille sekä tämän vaimolle Junolle ja heidän tyttärelleen Minervalle pyhitetty temppeli sijaitsi Capitoliumin kukkulalla vanhassa Roomassa.

Siellä olleella Juppiterin patsaalla viljelijät rukoilivat sadetta pelloilleen ja virkamiehet antoivat poliittiset lupauksensa. Roomalaiset kenraalit ja sotilaat sotilaat anoivat Juppiterilta apua taisteluihin tuomalla tälle uhrilahjoja, kuten härkiä tai vuohia.

Rooman mahdin symboli

Roomalaiset uskoivat koko Rooman valtakunnan suuruuden olevan Juppiterin käsissä. Hän oli suurvallan sotilaallisen ja poliittisen mahdin symboli, ja jumalten jumalalle oli temppeleitä kaikkialla Rooman valtakunnassa.

Roomalainen runoilija Ovidius kirjoitti: “Juppiter tarkkailee valtaistuimeltaan koko maailmaa, hänen katseensa näkee Rooman mahdin kaikkialla.”

Oli kuitenkin lähellä, ettei ylijumala olisi koskaan päässyt taivaalliselle valtaistuimelleen.

Juppiterin isä söi lapsensa

Roomalaisen mytologian mukaan Juppiterin isä Saturnus, maanviljelyksen jumala, pelkäsi, että hänen kuusi lastaan syrjäyttäisivät hänet ja ottaisivat vallan jumalten valtakunnassa.

Niinpä hän söi lapsensa – kaikki paitsi Juppiterin, jonka tämän äiti Rhea oli piilottanut.

Rhea syötti miehelleen kiven väittäen sen olevan Juppiter. Kivi sai Saturnuksen voimaan pahoin ja oksentamaan syömänsä lapset mahastaan.

Tämän jälkeen Juppiter ja hänen viisi sisarustaan Neptunus, Pluto, Vesta, Ceres ja Juno kukistivat isänsä ja jakoivat maailmankaikkeuden keskenään, ja Juppiterista tuli ylijumala.

Juppiter otti myöhemmin vaimokseen sisarensa Junon, ja he saivat useita lapsia, joista tuli merkittäviä jumalia, esimerkiksi Minervan (viisauden jumalatar) ja Marsin (sodan jumala).

Tutustu täällä kreikkalaisten 12 olympolaiseen jumalaan – plus yhteen. Yksi 12 kreikkalaisesta jumalasta nimittäin sai lähteä, kun Dionysos ilmestyi kuvaan

Ei solmuja vyössä

Kreikkalaisen esikuvansa Heran tavoin Juno oli naisten hedelmällisyyden jumala ja erityisesti raskaana olevien suojelija. Siinä roolissa hänestä käytettiin nimeä Lucina.

Kun raskaana olevat naiset rukoilivat Lucinalta helppoa synnytystä, heillä ei saanut olla rannerenkaita tai sormuksia eikä edes solmuja vyössä. Solmujen ja renkaiden uskottiin heikentävän rukouksen voimaa.

Juppiterin vaimona Juno oli roomalaisessa mytologiassa korkeimmalle arvostettu jumalatar. Juno olikin keskeisellä sijalla roomalaisten uskonnonharjoituksessa.

Junolla oli yhteinen temppeli Juppiterin ja Minervan kanssa Rooman Capitoliumilla. Lisäksi eri puolilla Rooman valtakuntaa oli useita yksinomaan Junolle omistettuja temppeleitä.

Juno ja hanhet karkoittivat gallialaiset

Capitoliumkukkulan koilliskulmaan rakennettiin Junon temppeli vuonna 344 eaa.

Siellä Junoa palvottiin lisänimellä Moneta, joka tarkoittaa ’kehottaja’ tai ’varoittaja’.

Vuonna 387 eaa. gallialaiset olivat yrittäneet valloittaa Capitoliumin yöllisellä hyökkäyksellä.

Gallialaiset olivat hiljentäneet roomalaisten vahtikoirat antamalla niille lihanpalasia, mutta he olivat unohtaneet yhden vartijajoukon. Kukkulan temppelin lähellä oli hanhiparvi, joka gallialaiset nähtyään puhkesi kaakattamaan ja herätti roomalaiset.

Roomalaiset pitivät hanhia Junon pyhinä lintuina. Niinpä Junon katsottiin pelastaneen Rooman käyttämällä hanhia välikappaleenaan.

Junolle omistettiin monia juhlia. Yksi tärkeimmistä oli äitiyden ja avioliiton juhla Matronalia, jota vietettiin maaliskuun ensimmäisenä päivänä.

Haluatko oppia lisää Kreikan olympolaisista jumalista. Niitä on 12 – tai oikeastaan 13. Yksi vanhoista jumalista sai lähteä, kun Dionysos tuli kuvioihin.

Minervaa juhlittiin taiteilijoiden naamiaisissa

Minerva, Juppiter ja Juno olivat roomalaisen mytologian kolme tärkeintä jumalaa, jotka muodostivat niin sanotun Capitoliumin kolminaisuuden.

Minervaa pidetiin tieteen, taiteen ja viisauden jumalana. Niinpä hän oli taiteilijoiden, opettajien, opiskelijoiden, lääkärien ja käsityöläisten suojelija.

Minervan vastine kreikkalaisessa jumaltarustossa oli Athene, mutta Minervaan ei liitetä kaikkia Athenen sotaisia ominaisuuksia.

Minervan kunniaksi pidettiin viisipäiväiset juhlat 18.–22. maaliskuuta. Tapoihin kuului, että Rooman taiteilijat ja muusikot sonnustautuivat naamareihin, joivat itsensä humalaan ja hoippuivat temppeliin rukoilemaan Minervaa.

Minervan pöllö

Taiteessa Minervalla on usein seuranaan pöllö. Minerva ja etenkin pöllö tunnetaan yhä viisauden symbolina.

Saksalainen filosofi Georg Wilhelm Friedrich Hegel käytti Minervan pöllöä vertauskuvana pohtiessaan filosofian roolia nykyaikana. Hän kirjoitti:

”Minervan pöllö lähtee lentoon vasta hämärän laskeutuessa.”

Hegel tarkoitti vertauksella sitä, että historiallisten tapahtuminen merkitys selvää ihmiselle aina vasta jälkikäteen. Ihminen arvottaa historiaa aina oman aikansa käsitysten ja moraalin pohjalta.

Rooman sotilaat olivat Marsin poikia

Rooman valtakuntaa ei olisi syntynyt ilman sodan jumala Marsia. Näin ainakin kertoo tarina Rooman perustamisesta.

Tarinan mukaan Rooman perustivat kaksosveljekset Romulus ja Remus. Heidän äitinsä oli papitar Rhea, jonka Mars oli raiskannut.

Rhea pani lapsensa korissa Tiberjoen vietäväksi. Naarassusi löysi pojat ja ruokki heitä.

Vartuttuaan veljekset perustivat Rooman, mutta heidän välilleen syntyi riita, jonka seurauksena Romulus tappoi Remuksen. Näin hänestä tuli Rooman ensimmäinen kuningas.

Verinen syntyhistoria, joka yhdisti Rooman sodan jumalaan, oli roomalaisten mieleen. Marsia pidettiinkin Rooman ja sen sotajoukkojen suojelijana.

Ennen lähtöään taisteluun roomalaiset sotilaat kävivät usein rukoilemassa Marsin temppelissä Augustuksen foorumilla.

Myös armeijan harjoituskenttä Rooman kaupungin ulkopuolella oli omistettu Marsille. Alueen nimi on Campus Martius eli Marsin kenttä.

Campus Martiuksella sotilaiden huveihin kuuluivat hevoskilpailut. Niissä voittajahevosen palkinto oli surkea. Sen pää hakattiin irti ja uhrattiin Marsille.

Marsin perua on myös maaliskuun nimi monissa eurooppalaissa kielissä, kuten ranskan mars, englannin March ja espanjan marzo. Maaliskuu oli roomalaisen kalenterin ensimmäinen kuukausi.

Mars ei ollut vain sodan vaan myös kevään ja kasvillisuuden jumala. Maaliskuu oli roomalaisten kylvökuukausi.

Marsin esikuvana oli kreikkalaisen mytologian sodan jumala Ares. Tosin Ares kuvattiin yleensä väkivaltaisena ja epäoikeudenmukaisena. Roomalaisen käsitys Marsista oli myönteisempi.

Lue myös: Kaikki Colosseumista – Rooman verisimmästä viihdekeskuksesta

Merenkävijät pelkäsivät meren jumalaa.

Roomalaiset merenkävijät pelkäsivät ja kunnioittivat Neptunusta.

Neptunus oli merten valtias, ja jos hän suuttui, hän nostatti kolmipiikkisellä atraimella sellaiset aallot, että laivat kaatuivat.

Neptunus on roomalaisten vastine kreikkalaisten Poseidonille. Neptunusta alettiin palvoa Roomassa vuoden 399 eaa. tienoilla.

Neptunukselle rakennettiin temppeli Rooman Circus Flaminiukselle. Siellä merenkävijät uhrasivat hänelle härkiä siinä toivossa, että hän vastineeksi säästäisi heidät myrskyiltä merimatkoilla.

Toisin kuin kreikkalainen esikuvansa Poseidon, Neptunus hallitsi paitsi meriä myös makeaa vettä eli jokia, järviä ja lähteitä.

Neptunus oli Juppiterin ja Pluton veli. Hänet myös kuvattiin Juppiterin tavoin yleensä lihaksikkaana ja parrakkaana.

Maanviljelyksen jumalatar turvasi naisten oikeudet

Ennen kuin Roomasta kasvoi maailman suurin sotilasmahti, lähes roomalaisten vauraus perustuo lähes yksinomaan maanomistukseen ja viljelyyn. Siksi Ceres oli muinaisen Rooman tärkeimpiä jumalia.

Ceres oli maanviljelyn, viljan ja leivän jumalatar. Niinpä hänet kuvattiin usein viljaseppele päässään tai viljalyhde kädessään. Monesti hän myös kantoi soihtua.

Myöhemmin Cerestä alettiin palvoa myös hedelmällisyyden jumalattarena, jota etenkin naiset palvoivat. Hänen kunniakseen järjestettiin toukokuussa Ambarvalia-juhla.

200-luvulla eaa. roomalaiset perustivat Ceresin kunniaksi toisenkin juhlan, Cerelian. Sitä vietettiin 12.–19. huhtikuuta.

Ceresiä palvoivat etenkin plebeijit eli alimmat yhteiskuntaluokat, joiden elämässä viljakaupalla oli tärkeä asema.

Hedelmällisyyden jumalattarena Ceres oli myös naimisissa olevien roomalaisnaisten oikeuksien puolustaja.

Rooman lain mukaan aviomies saattoi erota vaimostaan vain siinä tapauksessa, jos vaimo oli tehnyt aviorikoksen tai yrittänyt myrkyttää miehensä.

Jos vaimo oli syytön näihin rikkeisiin, mutta aviomies silti karkotti hänet kodistaan tai teki hänestä orjan, miehen piti rangaistukseksi luovuttaa puolet omaisuudestaan Ceresin temppeliin.

Ceresin palvonta loppui Rooman valtakunnan mukana, mutta hänen nimensä elää edelleen. Esimerkiksi englannin sana ’cereals’, joka tarkoittaa viljoja tai aamiaismuroja, juontuu Ceresistä. Tanskassa on myös Ceres-niminen panimo.

Kaupan jumalan koristi ensimmäisiä kolikoita

Vuonna 495 eaa. rakennettu Mercuriuksen temppeli oli yksi Rooman vanhimmista pyhätöistä. Kreikkalaisen esikuvansa Hermeksen tavoin Mercurius oli kaupanteon ja liikevoiton jumala.

Mercuriuksen temppelissä myytiin ja ostettiin tavaroita. Todennäköisesti se toimi myös eräänlaisena pankkina tai pörssinä.

Temppeli oli Rooman kaupungin rajojen ulkopuolella, ja siellä kävi myös ulkomaisia kauppiaita. Kaupankäynti tapahtui kaupungin portin edessä olleella torilla.

Kun Roomassa otettiin käyttöön kolikot maksuvälineenä 300-luvulla eaa., niiden koristeeksi lyötiin Mercuriuksen kuva.

Mercuriuksen vastuulla ei ollut vain kaupankäynti, vaan hän oli myös jumalten lähetti. Siinä roolissa hän myös vei vainajat tuonpuoleiseen kuolleiden meren poikki.

Mercurius oli myös nopeuden jumala. Sitä symboloivat siivet hänen jaloissaan ja kypärässään. Merkurius-planeetta sai nimensä, koska se liikkuu radallaan poikkeuksellisen nopeasti.

Myös englannin elohopeaa tarkoittava sana ’mercury’ juontuu Mercuriuksesta. Muinoin luultiin, että elohopea voidaan muuttaa kaupanteon välineeksi eli kullaksi. Epäonnistuneita yrityksiä tehtiin 400-luvulta eaa. aina keskiajalle asti.

Kuun jumalattarelta rukoiltiin lapsia

Aricciassa Rooman ulkopuolella on Nemijärvi. Se sijaitsee vanhan tulivuoren kraatterin pohjalla, ja sitä ympäröivät antiikin aikaiset rauniot. Sinne Rooman köyhälistö tuli vuosisatojen ajan rukoilemaan Dianaa.

Diana tarkoittaa loistavaa, ja hän olikin paitsi metsästyksen ja villieläinten myös Kuun jumalatar. Dianaa pidettiin äärettömän kauniina, ja hänet kuvattiin usein jousi, nuolikotelo ja metsästysveitsi kädessään. Hänen esikuvanaan oli kreikkalainen Artemis.

Dianaa palvottiin laajasti sekä Roomassa että kaupungin ulkopuolella. Suurin Dianan temppeli oli Nemijärven rannalla.

Nemijärven temppelissä oli terasseja monessa eri kerroksessa ja jopa hotelli ja kylpylä pyhiinvaeltajia varten.

Temppelikompleksin varsinainen Dianan temppeli sijaitsi isolla alaterassilla.

Temppelialueelta tehdyt löydöt viittaavat siihen, että vähitellen Dianaa alettiin palvoa myös hedelmällisyyden jumalattarena.

Alueelta on löydetty muun muassa äitejä ja lapsia esittäviä terrakottaveistoksia sekä kuvia miesten ja naisten sukupuolielimistä.

Vanhimmat esineet ovat vuoden 600 eaa. tienoilta. Usein niissä on tekstejä, joissa naiset pyytävät Dianalta apua saadakseen pojan.

Myöhemmin Diana sai temppelin Rooman Aventinus-kukkulalle. Siellä hänelle uhrattiin isoja eläimiä, kuten härkiä.

Keisari Augustuksen suojelija

Apollo oli kreikkalainen jumala, jonka roomalaiset omaksuivat 400-luvulla eaa. Hän oli musiikin ja kuvataiteen, ennustamisen ja lääketieteen jumala.

Homeroksen Ilias-runoelmassa Apollo on ruton jumala, joka sekä rankaisee ihmisiä rutolla että suojelee siltä.

Juuri ruttoepidemian laantuminen sai roomalaiset rakentamaan temppelin Apollolle vuonna 431 eaa. Roomalaiset antoivat Apollolle myös lisänimen Medicus eli ”lääkitsevä”.

Vuonna 212 eaa. roomalaiset perustivat Apollon kunniaksi uuden juhlan, Ludi Apollinaresin. Sitä vietettiin 5.–13. heinäkuuta.

Suurimman merkityksensä Apollo sai kuitenkin vasta keisari Augustuksen valtakaudella Jeesuksen syntymän aikoihin.

Ennen keisariksi tuloaan Augustus käytti nimeä Octavianus. Octavianus voitti meritaistelussa Marcus Antoniuksen, joka hänen laillaan oli pyrkimässä Rooman itsevaltiaaksi sen jälkeen, kun Julius Caesarin oli murhattu.

Voitto antoi vauhtia Octavianuksen valtaannousulle, ja vuonna 27 eaa. hän sai senaatilta lisänimen Augustus eli ”kunnianarvoisa”.

Augustus piti Apolloa suojelijanaan, ja Rooman keisariksi noustuaan hän rakennutti ensitöikseen Rooman Palatiumkukkulalle Apollon temppelin.

Temppeli rakennettiin keisarin yksityiselle maalle. Historioitsijoiden mukaan Apolloa palvoikin lähinnä Rooman yläluokka.

Juomingeista uhkasi kuolemantuomio

Bacchus oli roomalaisten viinin ja viinin juomisesta seuraavan humalan jumala. Hänen esikuvansa oli kreikkalainen Dionysos.

Tarinan mukaan Dionysos syntyi Zeuksen reidestä ja hänet kasvattivat nymfit ja satyyrit. Vartuttuaan hän opetti ihmiset kasvattamaan ja juomaan viiniä.

Antiikin Kreikassa Dionysosta palvoivat suljetuissa piireissä naiset, joita kutsuttiin mainadeiksi. Mainadit kokoontuivat palvomaan Dionysosta öisin metsiin. Palvontamenoihin kuului humaltumista, karjumista, hurmoksellista musiikkia ja tanssia.

Kun roomalaiset omaksuivat Dionysoksen nimellä Bacchus 100-luvulla eaa., myös miehet saivat luvan palvoa häntä.

Roomalaismiehet palvoivat Bacchusta antaumuksella. He joivat itsensä viinistä humalaan ja suorittivat eriskummallisia rituaaleja. Niihin kuului muun muassa upottaa palava soihtu Tiberiin ja vetää se pois vedestä niin nopeasti, että se ei ehtinyt sammua.

Soihturituaalia ympäröi musiikki ja hurmoksellinen juhlahumu. Usein palvojien käytös oli myös seksuaalisesti kaikilla tavoin hyvin vapautunutta.

Kaikki roomalaiset eivät katsoneet Bacchuksen palvontamenoja hyvällä.

Bacchuksen palvojien hillitön käytös säikäytti muut roomalaiset ja Rooman senaatin niin, että vuonna 186 eaa. senaatti kielsi Bacchuksen palvonnan koko Italiassa. Kiellon rikkomisesta saatettiin rangaista jopa kuolemalla.

“Kukaan Rooman kansalainen, latinalaisliiton jäsen tai Rooman liittolainen ei saa osallistua Bacchuksen juhliin, ellei siihen ole saatu lupaa senaatilta. (...) Tämän määräyksen rikkomisesta voi seurata kuolemanrangaistus”, senaatti totesi.

Caesar väitti olevansa Venuksen sukua

Alun perin roomalaiset liittivät Venuksen hedelmällisyyteen ja vanhan Rooman puutarhoihin. Myöhemmin hän sai kreikkalaisen Afroditen roolin rakkauden ja kauneuden jumalattarena.

Venus oli sekä miehisen että naisellisen seksuaalisuuden jumalatar. Tarun mukaan hän oli niin kaunis, että jopa hänen isänsä Juppiter yritti vietellä hänet.

Kun Venus torjui Juppiterin lähentelyt, tämä pakotti hänet naimisiin ruman tulivuorten jumalan Vulkanuksen kanssa.

Venus ei jakanut vuodettaan vain inhoamansa aviomiehen kanssa, vaan hänellä oli iso joukko rakastajia – sekä kuolevaisia että jumalia.

Yksi Venuksen rakastajista oli kaunis mies nimeltä Adonis. Jumalista Venus viihtyi muun muassa Marsin kanssa. Heille syntyi poika Amor.

Amor oli roomalaisessa mytologiassa rakkauden jumala, joka sai nuolillaan ihmiset rakastumaan toisiinsa.

Ensimmäinen Venuksen temppeli rakennettiin Rooman Aventinuskukkulalle vuoden 295 eaa. tienoilla. Tarinan mukaan se rahoitettiin sakoilla, joita roomalaisille naisille tuomittiin avioliiton ulkopuolisesta seksistä.

Julius Caesar uskoi, että hänen esivanhempiaan olivat Venus ja Astyanaks. Astyanaksen isä oli troijalainen sotasankari Aineias, joka taas oli Rooman perustajan Romuluksen esi-isä.

Tällainen sukupuu antoi Caesarille jumalallisen oikeuden hallita Roomaa.

Jumala antoi nimen tulivuorille

Vulkanus oli kaiken tulen valtias ja edusti tulen voimaa.

Tarinan mukaan Vulkanus asui Vulcanon saaren alla Sisilian pohjoispuolella. Siellä hän takoi jumalille aseita ja koristeita. Siksi Vulkanuksesta tuli myös sepän taitojen jumala.

Aina kun Vulkanus ryhtyi takomaan, Vulcanon tulivuori purkautui. Vulkanus vieraili myös muissa tulivuorissa. Purkaus oli merkki siitä, että Vulkanus oli käymässä.

Monissa Euroopan kielissä tulivuori on Vulkanuksen mukaan ’vulkan’ tai ’volcano’.

Vulkanuksen temppelit rakennettiin kaupunkien ulkopuolelle. Hänen tuhoavan voimansa hillitsemiseksi temppeleistä tehtiin vaatimattomia.

Vulkanuksen kunniaksi järjestettiin Vulcanalia-juhlia, joissa uhrattiin eläviä kaloja heittämällä ne tuleen. Ajatuksena oli ilmeisesti kumota tulen voima ruokkimalla sitä sen vastavoiman eli veden edustajalla.