Protestanttinen uskonpuhdistus käynnistyi, kun pappi Martti Luther naulasi 95 katolista kirkkoa arvostelevaa teesiään Wittenbergin linnan kirkon oveen vuonna 1517.
Hänen mielestään kirkko oli harhautunut Raamatussa kuvatuista kristillisistä ihanteista.
Pohjoismaiden kirkot irtautuivat paavin johtamasta roomalaiskatolisesta kirkosta 1500-luvun lopulla.
Kaikki protestantit eivät kuitenkaan noudattaneet Lutherin oppeja, sillä hän oli vain yksi monista uskonpuhdistajista, joilla kaikilla oli oma tulkintansa Raamatun opetuksista.
Luterilaisuuden lisäksi kannatusta saivat muun muassa kalvinismi ja anabaptismi sekä monet muut protestanttiset suuntaukset.
Oma lukunsa oli Englanti, jonka kuningas Henrik VIII riitaantui paavin kanssa ja perusti lopulta Englantiin protestanttisen anglikaanisen kirkon.
Protestanttisia kirkkoja yhdisti kiivas katolilaisuuden vastustus.
Ne kielsivät kirkon edustavan Jumalaa maan päällä ja korostivat ihmisen henkilökohtaista uskoa ja yhteyttä Jumalaan.
