Nuori oikeustieteen opiskelija Martti Luther oli vuonna 1505 maantiellä matkalla kohti Keski-Saksassa sijaitsevaa Erfurtin yliopistokaupunkia, kun odottamatta puhkesi rajuilma.
Synkät pilvet pimensivät taivaan, ja salamat leiskuivat. Avoimessa maastossa täysin suojattomana ollut Luther joutui pelon valtaan.
Kuului korviahuumaava pamahdus ja näkyi häikäisevä välähdys, kun salama iski aivan lähelle, ja Luther kaatui mutaan. Hän alkoi hädissään rukoilla: ”Pyhä Anna, auta! Anna minun elää! Pyydän: auta minua! Jos vastaat rukoukseeni, niin lupaan ryhtyä munkiksi.”
Martti Luther selvisi ukkosmyrskystä hengissä, ja 15 päivää myöhemmin hän ilmoittautui augustiinilaisluostariin Erfurtissa lunastaakseen lupauksensa. Hän oli 22-vuotias ja valmis omistamaan elämänsä Jumalalle, joka oli suojellut häntä.
Kuolema liipaisi Martti Lutheria läheltä
Lutherin perheellä oli hänen varalleen aivan muita suunnitelmia kuin luostarielämä. Martti Luther syntyi Eislebenin kaupungissa vuonna 1483 yhdeksän lapsen katraaseen.
Hänen vanhempansa Hans ja Hanna Luther eivät olleet kovin varakkaita, mutta isä oli osaomistajana kaivoksessa ja ansaitsi riittävästi tarjotakseen perheelleen suhteellisen mukavan elämän.
Perheellä oli riittävästi varaa lähettää lahjakas poika yliopistoon Erfurtiin, jossa hän tutustui railakkaaseen opiskelijaelämään. Myöhemmin hän kuvaili yliopistoa ”ilotaloksi ja oluttuvaksi”.
Erfurtin yliopisto oli akateemisesti yksi maan tunnustetuimpia, erityisesti oikeustieteessä, jota Luther isänsä suureksi ylpeydeksi alkoi opiskella vuonna 1505.
Lutheria muut asiat kiinnostivat kuitenkin lakitieteen opiskeluja enemmän. Hieman ennen ukkosmyrskyyn joutumistaan Luther oli vahingossa iskenyt itseään miekalla jalkaan ja oli lähes kuollut verenhukkaan. Hieman myöhemmin eräs hänen ikätoverinsa kuoli äkillisesti.
Kuoleman liipaistua kahdesti niin läheltä Luther alkoi miettiä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuisi. Jos pappeja oli uskominen, syntistä odottaisivat ikuinen kadotus ja kaikki helvetin tuskat. Parhaassa tapauksessa syntinen joutuisi väliaikaisesti kiirastuleen, mutta ”väliaikaisesti” saattoi tarkoittaa miten pitkää aikaa tahansa.
Kiirastuli oli taivaan ja helvetin välinen tila, jossa ihminen puhdistui synneistään tuskien ja joidenkin uskon mukaan kirjaimellisesti tulen avulla.
Uskova ei voinut muuta kuin luottaa kirkkoon ja pappeihin, joilla oli erityinen yhteys Jumalaan. Kristittyjen piti pelastuakseen tehdä hyviä tekoja, joihin kuului muun muassa rahan lahjoittaminen kirkolle ja luostarilaitokselle.
Kiirastulen pelko ja halu päästä lähemmäs Jumalaa saivat Lutherin lopulta harkitsemaan luostariin menemistä.
Kesken vakavia pohdintojaan nuori opiskelija kuuli isältään ravistuttavia uutisia, kun hän vieraili Esilebenissä kesäkuussa 1505. Isä oli löytänyt pojalleen morsiamen, paikallisen tytön hyvästä ja vauraasta suvusta, johon liittyminen pönkittäisi perheen asemaa.
Lutherin oli valittava suostuako isänsä tahtoon ja ryhtyä elämään elämää, joka hänestä itsestään tuntui tarkoituksettomalta, vai seuratako omaa sydäntään ja tuottaa isälleen pettymys.
Muun muassa tällaiset asioita nuori Martti Luther pohti matkatessaan kohti Erfurtia ja joutuessaan myskyyn, joka muutti hänen elämänsä.