Pappi sai enemmän vastuuta
”Jokainen kastettu on sekä pappi, piispa että paavi”, Luther julisti. Sillä hän tarkoitti, että jokainen pystyi tulkitsemaan Raamattua ja luomaan henkilökohtaisen suhteen Jumalaan.
Reformaation myötä seurakunta valitsi itse pappinsa.
Pappi asui seurakunnassaan, hän sai avioitua ja perustaa perheen ja siinä osassa toimia esikuvana kaikille kristityille perheenisille.
Papin tehtävät lisääntyivät: jumalanpalveluksen lisäksi hänen tuli käydä sairaiden luona, sovitella aviopuolisoiden välisiä riitoja ja valvoa kouluja.
Kansa oppi osallistumalla
Reformaation seurauksena jumalanpalvelus muuttui.
Luterilaiset papit alkoivat saarnata kansan omalla kielellä latinan sijaan, ja kirkkokansa pääsi lähemmäksi Jumalaa, kun se sai osallistua entistä enemmän kirkollisiin toimituksiin.
Ehtoollinen oli Lutherin ja katolisen kirkon välisen kiistan keskeisiä kysymyksiä.
Johannes Gezelius nuorempi toimi Turun piispana vuosina 1690–1718.
Luterilaisuuden mukaan ehtoollinen kuului kokonaisuudessaan myös maallikoille, eikä Luther hyväksynyt katolisen kirkon käsitystä siitä, että leipä ja viini muuttuvat Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi ehtoollisella, vaan hänen mukaansa ne ovat Jeesuksen ruumis ja veri, koska Jeesus on niissä läsnä.
Virsiä veisaamalla seurakunta otti aktiivisesti osaa jumalanpalvelukseen ja oppi Jumalan sanaa.
Luther kirjoitti itse monia virsiä, joista Suomessa tunnettuja ovat esimerkiksi Enkeli taivaan ja Jumala ompi linnamme.
Tukholman verilöyly oli Kustaa Vaasalle viimeinen pisara.
Kuningas pani piispat viralta
Ruotsissa ja Suomessa uskonpuhdistus alkoi ripeästi, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa erotti Ruotsin katolisesta kirkosta vuonna 1527. Luterilaisuuden vakiintuminen otti kuitenkin aikansa.
Kalmarin unionin kuningas, Tanskan Kristian II, yritti panna niskoittelevan Ruotsin kuriin vuonna 1520 mestauttamalla Ruotsin ylimystöä niin sanotussa Tukholman verilöylyssä.
Ruotsin valtionhoitaja Kustaa Vaasa liittoutui Lyypekin kanssa ja onnistui irrottamaan Ruotsin unionista, ja hänet kruunattiin kuninkaaksi vuonna 1523.
Ruotsin talous oli heikoissa kantimissa, ja Kustaan asema oli epävarma. Kustaa näki vahvan kirkon uhkana, ja lisäksi hän havitteli kirkon suurta omaisuutta.
Ratkaisun hetki koitti vuonna 1527 Västeråsin valtiopäivillä. Tuolloin päätettiin, että Ruotsi irtautuisi katolilaisuudesta ja siitä tulisi luterilainen.
Samalla kuninkaasta tuli kirkon pää. Kruunu takavarikoi piispojen linnat ja määräsi kirkon ja piispat luovuttamaan omaisuuttaan kruunulle.
Uskonpuhdistuksen myötä luostarien toimintaa alettiin ajaa alas, ja kirkon tärkeisiin virkoihin alettiin nimittää kuninkaalle myötämielisiä henkilöitä.
Reformaation opin juurruttamiseksi lähetettiin opiskelijoita eurooppalaisiin reformaatiomyönteisiin yliopistoihin.
Esimerkiksi Mikael Agricola Suomesta lähti vuonna 1536 Saksaan Wittenbergin yliopistoon, jossa hän oli muun muassa itsensä Lutherin opissa.
Pinnan alla kuitenkin vielä kyti. Vuonna 1568 Ruotsin kuninkaaksi nousi Kustaa Vaasan poika Juhana III, joka oli naimisissa Puola-Liettuan prinsessan Katarina Jagellonican kanssa.
Juhana oli luvannut kasvattaa poikansa katoliseen uskoon, jotta tällä olisi mahdollisuus päästä myös Puola-Liettuan hallitsijaksi.
Kuninkaana Juhana pyrki palauttamaan kirkkoon katolisia elementtejä.
Juhanan kuoltua hallitsijaksi tuli hänen katolinen poikansa Sigismund. Ennen hänen saapumistaan Ruotsiin vuonna 1593 Juhanan veli Kaarle kuitenkin kutsui kokoon Upsalan kokouksen, jossa Ruotsin ja Suomen valtakunnanuskonnoksi vahvistettiin luterilaisuus.
Kun Kaarle nousi valtataistelun jälkeen Ruotsin kuninkaaksi vuonna 1607, hän alkoi kitkeä katolisuutta valtakunnastaan toden teolla.
Vaikutukset Suomessa
Suomi siirtyi luterilaisuuteen Ruotsin rinnalla, ja Ruotsissa tehdyt päätökset koskivat myös Suomea.
Uudistusmieliset, Wittenbergissä opiskelleet papit ja suomenkielisen hengellisen ja uskonnollisen kirjallisuuden syntyminen olivat olennaisia muutoksessa.
Suomenkielisyys jumalanpalveluksissa ja seurakuntaelämässä lisäsi Suomen kirkon itsenäisyyttä, ja kansankielisen kirjallisuuden saaminen oli tärkeää kansanopetuksen kehittymiselle.
Työnteko oli tapa kunnioittaa Jumalaa
Luterilaisen opin mukaan kristitty pelastuu vain Jumalan armosta, ei teoilla.
Kristitty saattoi kuitenkin elämällään kunnioittaa Jumalaa.
Teoilla ei pääse taivaaseen, mutta kristityn piti olla vaatimaton ja ahkera.
Tärkeää oli muun muassa ahkeruus, vaatimattomuus ja kurillinen elämä – hyveitä, jotka olivat täysi vastakohta Lutherin teeseissään kritisoimalle katolisten pappien elostelulle.
Etenkin kalvinistit omaksuivat ankaran työmoraalin, ja jotkut sosiologit väittävän kalvinismin olleen edellytys kapitalismin synnylle.
Myös kirkkotilat muuttuivat
Reformaation aikaan monin paikoin Euroopassa esiintyi ikonoklasmia eli kuvakieltoa, ja kirkoista poistettiin ja tuhottiin pyhimysveistoksia ja maalauksia.
Suomessa ja Ruotsissa ilmiö ei esiintynyt yhtä vahvana.
Suomessa ilmeisesti poistettiin joitakin alttarikaappeja ja pyhimysten patsaita, ja kruunu vei niiden kultaiset koristeet.
Pyhimysveistoksia saatettiin myös muuntaa apostolien patsaiksi. Myös reliikit eli pyhäinjäännökset menettivät merkityksensä.
Koska kansankielisestä saarnasta tuli reformaation myötä tärkeä osa jumalanpalvelusta, saarnatuoli sai keskeisen paikan kirkoissa.
Se rakennettiin korkeaksi, jotta koko seurakunta kuulisi papin saarnan.
Lisäksi kirkkoihin ruvettiin hankkimaan penkkejä seurakuntalaisille.
Katoliset perinteet elävät yhä
Laskiainen
Laskiainen liittyi katolisessa kirkossa paastoon, jota ennen vietettiin karnevaaleja ja syötiin tuhdisti.
Suomen sanan ”laskiainen” onkin arveltu tarkoittavan ”paastoon laskeutumista”.
Martinpäivä
Martinpäivää vietettiin alun perin marttyyri Martinus Toursilaisen eli Pyhän Martin kunniaksi.
Luterilaisessa perinteessä päivä liittyy Martti Lutherin syntymäpäivään 10. marraskuuta. Perinteisiin kuuluu muun muassa hanhen syöminen.
Lucia-kulkue
300-luvun alussa Lucia vei ruokaa vainotuille kristityille Sisilian katakombeihin, mistä hyvästä hänet poltettiin roviolla.
Suomessa etenkin ruotsinkieliset viettävät Lucian päivää valon juhlana.
Reformaatio synnytti suomen kirjakielen
Lutherin ajatus siitä, että jokaisen kristityn tuli voida itse tutustua Jumalan sanaan, edellytti kansankielistä uskonnollista kirjallisuutta.
Suomessa ei ollut tuolloin yleistä suomen kirjakieltä eikä painettuja suomenkielisiä kirjoja. Kirjakieli oli siis luotava.
Tästä työstä tunnetaan etenkin pappi Mikael Agricola, jonka Abckiria julkaistiin vuonna 1543.
Se oli ensimmäinen suomenkielinen painettu kirja ja sisälsi muun muassa katekismuksen ja aapisen.
Vähitellen myös kansan päähän alettiin takoa lukutaitoa.
Agricolan Rucouskiria ilmestyi vuonna 1544 ja hänen kääntämänsä Uusi testamentti (Se Wsi Testamenti) vuonna 1548.
Agricolan ja muiden kääntäjien ja kirjoittajien ansiosta Suomeen syntyi ensimmäistä kertaa kaikille yhteinen yleiskieli, joka sisälsi aineksia eri murteista sekä paljon uudissanoja.
Kirjakieli mahdollisti kansanopetuksen ja yhdisti Suomen kansaa.
Martti Lutherin avioituminen karanneen nunnan kanssa herätti pahennusta ja pilkkaa.
Selibaatti ei ole Jumalasta
Kun Luther tutki Raamatun kirjoituksia tarkasti, hän ei löytänyt siitä perusteita nunnien ja munkkien selibaatille.
”Nainen ei pysty hallitsemaan itseään täydellisesti. Jumala loi hänen ruumiinsa, jotta hän voisi yhtyä mieheen ja perustaa perheen.”
Näin munkki Martti Luther kirjoitti kolmelle vakaumustaan epäilevälle nunnalle vuonna 1524.
Lutherilla ei itsellään tuolloin ollut avioaikeita.
Hän pelkäsi, että avioliitto häiritsisi hänen suurta tehtäväänsä ja voisi saattaa hänet huonoon valoon.
Katolinen kirkko nimittäin suhtautui erittäin vihamielisesti siihen, että entiset nunnat ja munkit rikkoivat siveysvalansa.
Lopulta Luther noudatti kuitenkin omia opetuksiaan ja otti vaimokseen Katharina von Boran, luostarista paenneen entisen nunnan.
Pariskunta sai kuusi lasta, joista neljä jäi eloon.
Reformaatio korosti vakaata perhe-elämä ja avioliittoon rajoittuvaa sukupuolielämää.
Ihmisen tehtävä oli perustaa perhe, jossa mies oli talon pää ja perheen elättäjä ja nainen huolehti kodista.
Vaikka avioero oli periaatteessa sallittu, se ei ollut suotavaa, vaan kiistat pyrittiin ratkaisemaan ja sovittelemaan esimerkiksi papin avulla.
Luther, Calvin ja Henrik VIII rikkoivat paavin valtakunnan
1500-luku oli ankaraa aikaa katoliselle kirkolle.
Saksassa ja pohjoismaissa monet valtaapitävät kuuntelivat Martti Lutherin oppeja, ja Englannin kuningas Henrik VIII irrotti henkilökohtaisista syistä Englannin kirkon paavin alaisuudesta vuonna 1534 ja ryhtyi itse sen johtajaksi.
Sveitsissä Genevessä saarnaaja Jean Calvin teki omaa uskonpuhdistustaan.
Hänen kalvinismiksi kutsuttu tiukka tulkintansa Lutherin opetuksista valtasi alaa suuressa osassa Sveitsiä ja sai kannattajia myös Alankomaissa ja Skotlannissa.
Myös Ranskassa Calvinin ajatukset levisivät laajalti, mutta siellä hänen hugenoteiksi kutsuttuja seuraajiaan vainottiin ja heitä pakeni maasta satojatuhansia.