Pontius Pilatus, Jeesus, Jerusalem

Pontius Pilatus pesi käsiään päivät pitkät

Vuonna 26 jaa. Pontius Pilatus sai tehtäväkseen johtaa vain parinsadan sotilaan avulla rutiköyhää provinssia, joka kuhisi fanaattisia lahkoja, kiivaita kapinallisia ja kailottavia saarnaajia.

Vuonna 26 jaa. Pontius Pilatus sai tehtäväkseen johtaa vain parinsadan sotilaan avulla rutiköyhää provinssia, joka kuhisi fanaattisia lahkoja, kiivaita kapinallisia ja kailottavia saarnaajia.

Alamy

Pontius Pilatus katseli kansanjoukkoa, joka oli kerääntynyt hänen palatsinsa eteen Jerusalemissa.

Juutalaiset oppineet, papit ja tavalliset kansalaiset huutelivat vihamielisesti maaherran edessä seisovalle mitäänsanomattoman näköiselle miehelle.

”Ristiinnaulitse hänet!” huusi väkijoukko.

Pilatuksen huoli kasvoi, ja hän kysyi huutelijoilta: ”Mitä pahaa hän on tehnyt?”

Toki tuo Jeesus-niminen mies kuvitteli olevansa joku kuningas, mutta muuten hän vaikutti harmittomalta. Ristiinnaulitseminen tuntui Pilatuksesta aivan liian ankaralta.

Lisäksi teloitus provosoisi takuulla Jeesuksen kintereillä kulkevia opetuslapsia. Pilatus tiesi, että päätös olisi tehtävä, mutta seitsemän pitkää vuotta vaativaisten juutalaisten keskuudessa olivat opettaneet hänet väistelemään vastuuta.

”Minä olen syytön tämän miehen vereen.” Pontius Pilatus tuomittuaan Jeesuksen kuolemaan

”Hänet on ristiinnaulittava!” huusi väkijoukko entistä kovempaa.

Pilatus luovutti. Kansa saakoon tahtonsa. Mutta varmuuden vuoksi hän haetutti kaikkien nähden vesivadin ja pesi kätensä.

”Minä olen syytön tämän miehen vereen”, hän julisti huokaisten.

Raamatun evankeliumeissa kerrotaan, kuinka Pontius Pilatus, Rooman Juudean-maaherra, tuomitsi Jeesuksen oikeudenkäynnin lopuksi kuolemaan noin vuonna 33.

Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja kristinuskon kasvuun maailmanuskonnoksi johtanut kuolemantuomio varmisti Pilatukselle ikuisen paikan historiassa.

Pontius Pilatus, Jeesus, oikeudenkäynti

Pontius Pilatus jäi tahtomattaan historiaan, kun hän myöntyi kansan tahtoon ja tuomitsi Jeesuksen kuolemaan.

© Shutterstock

Hänet mainitaan – ainoana Neitsyt Marian lisäksi – kristityissä kirkoissa ympäri maailmaa pappien ja seurakuntalaisten lausuessa uskontunnustusta: ”– – syntyi Neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin – –.”

Pilatus ei todellakaan ollut pyrkinyt jättämään jälkeään historiaan. Hän olisi vain halunnut hoitaa työnsä kaikessa rauhassa, ilman mitään ylimääräistä draamaa. Se oli kuitenkin mahdotonta levottomassa Juudeassa, joka oli jokaisen virkamiehen painajainen.

Rooma nujersi samnilaiset

Historioitsijat eivät tiedä kovinkaan paljon Pontius Pilatuksesta. Hän syntyi todennäköisesti pari vuosikymmentä ennen Jeesusta ja oli samnilaista Pontiusten sukua.

Samnilaiset olivat Italian eteläisiltä Apenniineilta kotoisin oleva kansa, ja he jos ketkä tunsivat roomalaisten julmuuden. Samnilaiset olivat sotineet useasti Roomaa vastaan, kunnes he olivat kokeneet lopullisen tappion vuonna 290 eaa.

Pontius Pilatus, samnilaiset, Rooma

Vuonna 321 eaa. samnilaiset voittivat roomalaiset ja pakottivat hengissä selvinneet kulkemaan ikeensä alta.

© Isadora/Bridgeman Images

Vuonna 83 eaa. Roomassa puhkesi sisällissota, jossa samnilaiset päätyivät kohtalokkaasti hävinneelle puolelle.

Sisällissodan voittanut diktaattori Sulla antoi rangaistukseksi teloittaa tuhansia samnilaisia, minkä jälkeen heimo ei enää koskaan toipunut. ”Heidän kaupunkinsa kuihtuivat kyliksi, ja osa niistä katosi täysin”, kirjoitti kirjailija Strabon 50 vuotta myöhemmin.

Samnilaisten rippeet eivät unohtaneet julmaa kansanmurhaa, mutta ajan mittaan he sulautuivat Rooman imperiumiin. Niin myös Pontiusten suku sopeutui elämään roomalaisena.

Raamatusta tutun Pontius Pilatuksen isä nousi yhteiskunnassa aina ritariluokkaan asti heti poliittisesti vaikutusvaltaisen senaattoriluokan alapuolelle.

Pontiusten suku palveli mitä ilmeisimmin Rooman armeijassa, sillä lisänimi ”Pilatus” viittaa todennäköisesti kantajansa taitoon heittää roomalaista pilum-keihästä, jossa oli pitkä rautainen kärki.

Pontius Pilatus, pilum

Pontius Pilatus sai ehkä lisänimen ”Pilatus”, koska oli taitava heittämään roomalaista pilum-keihästä.

© Shutterstock

Ei tiedetä, saiko nimityksen ensimmäisenä Raamatun Pilatus vai hänen isänsä, mutta nuori Pilatus palveli oletettavasti upseerina ja taisteli muun muassa germaaneja vastaan Reinin varrella hieman ennen Jeesuksen syntymää.

Pilatuksen sotilaspalveluksen pituutta ei tunneta, mutta vuonna 26 jaa. lähetti toi hänelle vahataulun itseltään keisari Tiberiukselta. Siinä tehtiin tiettäväksi, että Pilatus oli nimitetty Juudean provinssin prefektiksi eli maaherraksi.

Sitäkään ei tiedetä, oliko nimitys oikeasti palkkio vai rangaistus, mutta jos Pilatus olisi tiennyt, kuinka paljon harmia nimitys hänelle tuottaisi, hän olisi takuulla kieltäytynyt siitä.

Juudeassa ei ollut kultaa eikä muita rikkauksia, vaan alue oli päinvastoin poliittinen noidankattila, joka oli aiheuttanut lukuisille Rooman edustajille runsaasti harmaita hiuksia.

Pilatus päätyi pahimpaan provinssiin

Juudean provinssi kattoi Pilatuksen aikana Punaisenmeren ja Välimeren välisen alueen, eikä sillä ollut juuri mitään taloudellista annettavaa Roomalle.

Alueen merkitys piili siinä, että sen kautta kulkivat maa- ja vesireitit Egyptiin Rooman elintärkeille viljelysalueille. Lisäksi alue toimi puskurina idästä uhkaavia sotaisia parthialaisia vastaan.

Kun Pilatus saapui Juudeaan vuonna 26 jaa., alue oli ollut Rooman provinssina kaksikymmentä vuotta – ja sen lukuisat juutalaiset ryhmittymät olivat suhtautuneet miehittäjiin vihamielisesti koko tuon ajan.

Pontius Pilatus, keisariTiberius

Pontius Pilatus sai nimityksen maaherraksi keisari Tiberiukselta, jota pelkäsivät niin ystävät kuin vihollisetkin.

© The Metropolitan Museum of Art/The Bothmer Purchase Fund and Lila Acheson Wallace Gift

Jotkut niistä pelkäsivät Rooman pakottavan alueen monijumalaiseen uskontoonsa, toisia taas ärsytti, että roomalaiset sekaantuivat juutalaisten keskinäisiin kiistoihin.

Alueella oli alati rauhatonta, joten Pilatuksen oli oltava varpaillaan. Toisaalta hänen piti myös miellyttää keisari Tiberiusta, joka tunnettiin julmuudestaan ja salaliittojen pelostaan.

Vainoharhainen keisari huvitteli palatsissaan Caprin saarella muun muassa heittämällä todellisia ja kuviteltuja vastustajiaan saaren satametrisiltä jyrkänteiltä mereen. Pilatuksen oli siis tasapainoiltava niin, että hän toisaalta säilyttäisi hyvät välit keisariin muttei toisaalta suututtaisi juutalaisia.

Maaherruus sai kuitenkin huonon alun. Kun Pilatus saapui Jerusalemiin, hän käski roomalaisen tavan mukaan joukkojaan kantamaan keisarin muotokuvia standaareissa edellään. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.

”He heittäytyivät maahan, paljastivat kaulansa ja julistivat mieluummin kuolevansa kuin rikkovansa lakia.” Kirjailija Josefus juutalaisten reaktiosta Pilatuksen uhkailuun

Juutalaiset pitivät tapaa epäjumalanpalvontana, ja kaupunkiin virtasi runsaasti mielenosoittajia. Pilatus kuitenkin tulkitsi protestoinnin keisarin pilkkaamiseksi.

Hän uhkaili mielenosoittajia, että jos nämä eivät hajaantuisi, hän usuttaisi sotilaansa heidän kimppuunsa. Se ei kuitenkaan tepsinyt. Sen sijaan, että juutalaiset olisivat alkaneet pyydellä armoa, he uhmasivat kuolemaa.

”He heittäytyivät maahan, paljastivat kaulansa ja julistivat mieluummin kuolevansa kuin rikkovansa lakia epäjumalankuvia vastaan”, kirjoitti aikalaiskirjailija Josefus.

Pilatus pelkäsi verenvuodatuksen seurauksia ja käski siksi joukkonsa vetäytymään. Lisäksi hän joutui nolona lähettämään standaarit pois kaupungista.

Lahja ei kelvannut juutalaisille

Tappio sai Pilatuksen kokeilemaan uutta taktiikkaa: hän tekisikin juutalaisille mieliksi. Niinpä hän määräsi rakennettavaksi 20 kilometriä pitkän akveduktin, joka toisi vettä rutikuivaan Jerusalemiin.

Suunnitelma epäonnistui. Rahat rakennustöihin otettiin juutalaisten temppeliverosta, ja vaikka se oli täysin laillista, se suututti paikalliset niin, että saapuessaan Jerusalemiin Pilatus kohtasi jälleen raivoavia juutalaisia.

”Monet kuolivat, jotkut saamiinsa iskuihin, jotkut taas tallautuivat kuoliaaksi pakenijoiden jalkojen alla.” Josefus Pilatuksen hyökkäyksestä juutalaisia mielenosoittajia vastaan

Pettynyt ja vihainen Pilatus lähetti miehiään kiittämättömien mielenosoittajien joukkoon juutalaisiksi pukeutuneena. Hänen merkistään sotilaat alkoivat hajottaa väkijoukkoa puisilla kepeillä, mutta tilanne kärjistyi.

”Monet kuolivat, jotkut saamiinsa iskuihin, jotkut taas tallautuivat kuoliaaksi pakenijoiden jalkojen alla”, kirjoitti Josefus.

Noin vuonna 32 jaa. Pilatukselle kävi jälleen huonosti. Tällä kertaa tapahtumiin puuttui jopa itse keisari.

Maaherralla oli asunto Caesarean kaupungissa Välimeren rannalla, mutta hänellä oli myös palatsi Jerusalemissa. Hän antoi ripustaa palatsin seinille kultaisia kilpiä, joissa oli keisarin nimikirjaimet. Juutalaiset pitivät kuitenkin myös sitä epäjumalanpalvontana.

Pilatuksen palatsiin saapui korkea-arvoisten juutalaisten lähetystö, joka vaati kilpien poistamista seiniltä. Aikalaiskirjailija Filon Aleksandrialaisen mukaan lähetystön viesti oli: ”Älä käytä Tiberiusta tekosyynä kansamme loukkaamiseen.”

Pontius Pilatus, Jeesus, synedrium, seurakunta

Jerusalemin synedrium sai tuomita pikkurikollisia mutta ei antaa kuolemantuomiota.

© Bridgeman Images

Pilatus oli puun ja kuoren välissä

Juudean maaherrana Pontius Pilatuksen oli jatkuvasti tasapainoiltava keisarin ja juutalaisten vaatimusten kanssa. Virheet voisivat koitua kalliiksi niin Roomalle kuin Pilatukselle itselleen.

Juudean juutalaisilla oli laaja itsehallinto. Jokaisessa kaupungissa oli oma synedrium, kaupungin neuvosto, johon kuului ylipappi ja 22 kunnioitettua miestä, muun muassa pappeja, vaikutusvaltaisten sukujen edustajia, kirjureita ja lainoppineita.

Neuvosto antoi tuomioita niin uskonnollisissa kuin maallisissakin asioissa. Myös Jerusalemissa toimi 71 miehen neuvosto, joka oli myös eräänlainen korkein oikeus.

Neuvosto sai rangaista varkaita, mutta kuolemantuomion kaltaisia vakavia päätöksiä se ei saanut tehdä yksin. Pilatus olikin usein hankaluuksissa, kun juutalaisten ja Rooman edut eivät aina käyneet yksiin.

Vielä pahempaa oli, että Juudea oli keisarin alainen provinssi, kun taas monet muut olivat senaatin alaisia. Pilatus oli lisäksi vastuussa naapuriprovinssi Syyrian roomalaiselle kuvernöörille.

Vallan jakautuminen monelle taholle tarkoitti, että Juudean maaherra joutui aina ottamaan huomioon juutalaisten tunteet, syyrialaisen kuvernöörin määräykset ja keisarin oikut. Pelissä ei ollut vain Juudean ja Rooman kohtalo vaan myös Pilatuksen oma ura.

Kun Pilatus kieltäytyi poistamasta kilpiä, juutalaiset lähettivät viestin keisari Tiberiukselle, jonka kanssa he olivat hyvissä väleissä.

Keisarin vastaus lienee pelästyttänyt Pilatuksen suunniltaan. ”Keisari ojensi ja nuhteli Pilatusta kovin sanoin kirjeessään”, kertoi Filon Aleksandrialainen.

Pilatuksella ei ollut vaihtoehtoja, ja niin kilvet otettiin pois seiniltä. Tiberius voisi murskata hänet, kuten Sulla oli aikoinaan nujertanut Pontius-suvun heimon.

Pilatuksen onneksi keisari ei sitä tehnyt – mutta uusiin virheisiin ei ollut enää varaa.

Pilatus yritti välttää oikeudenkäyntiä

Levottomuus lisääntyi. Juudeassa kuhisi uskonnollisia lahkoja ja jumalan valtakunnan tulemista julistavia saarnaajia. Monet olivat harmittomia, mutta katkerat kokemukset olivat opettaneet Pilatukselle, että juutalaisten vähäinenkin tyytymättömyys voisi paisua suuriin mittoihin.

Lahkot haastoivat myös juutalaisten omia johtajia. Juutalaisten synedrium-neuvosto ratkoi sisäisiä kiistoja, mutta sekään ei voinut mitään fanaatikoille, jotka eivät tunnustaneet sen auktoriteettia.
Kaikki kulminoitui juutalaisten pääsiäisviikolla vuonna 33 jaa., kun Pilatus oli Jerusalemissa.

Tapahtumat etenivät nopeasti. Jeesus-niminen saarnaaja oli saapunut pääsiäiseksi kaupunkiin, ja todistajien mukaan hän oli yllyttänyt juutalaisia kieltäytymään maksamasta veroa roomalaisille.

Lisäksi hän kutsui itseään kuninkaaksi ja saattoi siis uhata Rooman yliherruutta. Kun Jeesus raivostui temppelin rahanvaihtajille ja kaatoi näiden pöytiä, juutalaisjohtajien mitta täyttyi.

He vangitsivat Jeesuksen jumalanpilkasta syytettynä ja veivät ylipappi Kaifaksen luo. Koska jumalanpilkasta saattoi saada kuolemantuomion, Kaifas lähetti tapauksen edelleen Pilatukselle.

Pääsiäisviikon perjantaiaamuna Jeesus raahattiin Pilatuksen palatsille, ja Pilatus oli taas tiukan paikan edessä. Hän ilahtui kuullessaan Jeesuksen olevan Galileasta, koska voisi sen ansiosta välttyä tuomitsemasta tätä.

Galileaa hallitsi juutalainen ruhtinas Herodes Antipas, ja Pilatus lähetti Jeesuksen hänen luokseen. Herodes kieltäytyi kuitenkin ottamasta asiaan kantaa.

Pilatuksen suureksi harmiksi Jeesus siis palautettiin hänen palatsiinsa, eikä hän päässytkään tästä eroon.

”Juutalaisten kuningas” huoletti Pilatusta

Pilatus meni ulos väkijoukon ja juutalaisjohtajien eteen.

”Mistä te syytätte tätä miestä?” hän kysyi Johanneksen evankeliumin mukaan. Raamatun neljä evankeliumia ovat pääasialliset oikeudenkäyntiä kuvaavat lähteet.

Johtajat vastasivat Jeesuksen olevan rikollinen ja tulleensa Pilatuksen luo, koska vain Rooman viranomaiset voivat antaa kuolemantuomion.

Pilatus kuulusteli Jeesusta palatsissa ja kysyi: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?”

Juutalaisille moinen väite olisi jumalanpilkkaa ja Pilatukselle mahdollinen kapinan laukaisija, mutta Jeesus ei hänen harmikseen vastannutkaan kieltävästi.

”Haluatteko te, että minä vapautan juutalaisten kuninkaan?” Pontius Pilatus juutalaisille ennen Jeesuksen ristiinnaulitsemista

”Itsekö sinä niin ajattelet, vai ovatko muut sanoneet minusta niin?” vastasi Jeesus.

”Oma kansasi ja ylipapit sinut ovat minulle luovuttaneet. Mitä sinä olet tehnyt?” Pilatus jatkoi kuulustelua.

”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta”, Jeesus vastasi tyynesti.

”Sinä siis kuitenkin olet kuningas?” Pilatus yritti johdatella mutta jäi vaille vastausta.

Pilatus oli epätoivoinen. Jos hän teloituttaisi Jeesuksen, tämän kannattajat voisivat käynnistää kapinan, mutta jos hän vapauttaisi tämän, riskinä oli, että juutalaiset valittaisivat jälleen keisarille.

Vastuu olisi joka tapauksessa Pilatuksella. Silloin hän sai idean, ja hän lähti toiveikkaana takaisin kansanjoukon eteen.

”Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana päästän vapaaksi yhden vangin”, hän sanoi. ”Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?”

Väkijoukko ei tarttunut syöttiin vaan huusikin: ”Ei häntä! Päästä Barabbas!” Barabbas oli vankilassa istuva tuomittu ryöväri.

Pilatus pakotettiin kuolemantuomioon

Pilatus antoi sotilaidensa ruoskia Jeesusta, ja hänen katsellessaan nämä punoivat ja asettivat Jeesuksen päähän orjantappurakruunun. Sitten Pilatus antoi viedä Jeesuksen palatsin pihalle.

”Katso: ihminen”, hän julisti väkijoukolle, kun pahoinpidelty Jeesus astui esiin kasvot verta vuotaen.

Pilatus, Jeesus, vankila

Kerrotaan, että Jeesus vangittiin tähän selliin Jerusalemissa ennen ristiinnaulitsemista.

© Shutterstock

Jos Pilatus oli toivonut, että Jeesus olisi väkijoukon mielestä jo kärsinyt tarpeeksi, hän oli jälleen väärässä. ”Ristiinnaulitse! Ristiinnaulitse!” kaikui palatsin pihalla.

Pilatus yritti vielä kerran epätoivoisesti saada Jeesuksen kieltämään kuninkuutensa. ”Etkö tiedä, että minulla on valta päästää sinut vapaaksi ja valta ristiinnaulita sinut?” hän tivasi.

Mutta Jeesus pysyi vaiti. Silloin väkijoukko alkoi huutaa:

”Jos päästät hänet vapaaksi, et ole keisarin ystävä! Joka korottaa itsensä kuninkaaksi, nousee keisaria vastaan.”

Keisarin mainitseminen ratkaisi asian. Pilatus nousi ja totesi: ”Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne.” Niin sanoen hän pesi kätensä kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.

Pilatus, kädet, pesu

Pilatus yritti loppuun asti epätoivoisesti pestä kätensä asiasta.

© Alamy

Pilatus luovutti ristiinnaulitsemisen jälkeen Jeesuksen ruumiin tämän opetuslapselle Joosef Arimatialaiselle haudattavaksi.

Evankeliumien kertoman mukaan joukko naisia löysi seuraavana päivänä haudan tyhjänä ja ylösnoussut Jeesus näyttäytyi sittemmin opetuslapsilleen.

Lähteet eivät kerro, kuuliko Pilatus koskaan väitetyistä tapahtumista, mutta ainakaan hänen ei enää tarvinnut pelätä kapinaa tai keisarin vihaa.

Jeesuksen opit ravisuttivat Rooman valtakunnan perustaa vasta kaksisataa vuotta myöhemmin – ja varmistivat kätensä pesseen maaherran paikan maailmanhistoriassa.

Pilatus, juutalaiset, kapina

Vuonna 36 Pilatus lähti Juudeasta häväistynä. 30 vuotta myöhemmin juutalaiset nousivat kapinaan, jonka Rooman legioonat tukahduttivat.

© Alamy

Fanaattiset juutalaiset päättivät Pilatuksen uran

Pilatuksen aika Juudean maaherrana oli ristiriitainen loppuun asti. Kolme vuotta Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen Pilatuksen esimiehet kyllästyivät häneen ja hänet lähetettiin häpeällisesti takaisin Roomaan.

Vuonna 36 Juudeassa kehittyi jälleen uskonnollinen kiista. Yhtäkkiä Pilatus sai tiedon, että suuri väkijoukko oli matkalla Gerizimvuorelle provinssin pohjoisosassa.

Paikalliset juutalaiset olivat keksineet, että vuorelta löytyisi kymmenen käskyä sisältävä pyhä liitonarkki, ja nyt he päättivät lähteä sitä noutamaan.

Kyse oli selvästi juutalaisten uskonnollisesta asiasta, mutta Pilatus pelkäsi kapinaa ja lähti sotilaineen ajamaan juutalaisia pois. Seuranneessa yhteenotossa kuoli useita kansanjoukon johtajia.

Juutalaiset valittivat asiasta Syyrian kuvernöörille, joka oli Pilatuksen esimies. Kuvernööri muisti Pilatuksen toimineen aiemminkin tökerösti ja lähetti hänet Roomaan keisarin nuhdeltavaksi.

Keisari Tiberius kuitenkin kuoli, ennen kuin Pilatus pääsi perille. Pilatus saattoi joutua eläkkeelle, mutta asiasta ei ole tietoa. Joka tapauksessa Pilatus, yksi historian tunnetuimpia henkilöitä, lähti tästä maailmasta unohdettuna.