Lyhyt versio pitkäperjantain tapahtumista: Jeesus tuodaan Rooman käskynhaltijan Pontius Pilatuksen eteen, hänet tuomitaan, hänet ristiinnaulitaan ja lopulta hän kuolee ristillä.
Kokonaisuudessaan tarina on kuitenkin paljon monipolvisempi.
Tässä artikkelissa käymme läpi pitkäperjantain keskeiset tapahtumat, joista puhutaan Uuden testamentin neljässä evankeliumissa.
Kerromme myös, miten pitkäperjantaita vietetään eri puolilla maailmaa ja millä nimellä päivää kutsutaan eri kielissä.
Päivät ennen pitkäperjantaita
Pääsiäisviikon aloittavana sunnuntaina Jeesus ratsastaa juhlittuna Jerusalemiin aasilla. Seuraavana perjantaina – pitkäperjantaina – hänet ristiinnaulitaan. Anthony van Dyckin maalaus Jeesuksen saapumisesta Jerusalemiin (1617).
Pitkäperjantai on pääsiäisen tapahtumien kulminaatiopiste. Jeesus saapui opetuslapsineen Jerusalemiin pitkäperjantaita edeltävänä sunnuntaina juhliakseen juutalaista pääsiäistä.
Jerusalemilaiset riemuitsivat, kun Jeesus Nasaretilainen ratsasti kaupunkiin. Päivä tunnetaan nimellä palmusunnuntai, koska ihmiset ottivat Jeesuksen vastaan kuninkaana ja vapauttajana palmunlehviä huiskuttaen.
Pääsiäisviikon alun iloinen tunnelma muuttui dramaattisesti viikon edetessä. Torstaina Jeesus kertoi opetuslapsilleen tulleensa Jerusalemiin kuolemaan.
Kiirastorstaina Jeesus söi viimeistä kertaa opetuslastensa kanssa eli nautti viimeisen ehtoollisen ja yksi hänen opetuslapsistaan, Juudas Iskariot, kavalsi hänet juutalaisille ylipapeille.
Miksi päivän nimitys on pitkäperjantai?
Paolo Venezianon maalaus ristiinnaulitsemisesta (noin 1340/1345).
Jeesuksen kuolinpäivällä on erilaisia nimityksiä eri puolilla maailmaa. Pohjoismaissa käytetty nimitys pitkäperjantai tulee siitä, että surullisten tapahtumien vuoksi päivä tuntuu erityisen pitkältä. Muissa maissa päivän nimitys viittaa yleensä suruun tai päivän pyhyyteen.
Pitkäperjantain vastainen yö
Pitkäperjantain vastaisen yön Jeesus oli vangittuna. Perjantaiaamuna hän tapasi ylipapit, joilla oli hänen osalleen selkeä suunnitelma: hänet piti tuomita jumalanpilkasta.
Juutalaispapit olivat raivoissaan nasaretilaiselle, joka oli väittänyt olevansa juutalaisten kuningas ja Jumalan poika. Pappien mielestä hänen piti maksaa rienaavista väitteistään hengellään.
Vain aluetta miehittävän Rooman hallinnolla oli oikeus tuomita ihmisiä kuolemaan, joten papit veivät Jeesuksen Juudean mahtavimman roomalaisen, maaherra Pontius Pilatuksen luo.
Edestakaisin roomalaisten välillä
Jeesus juutalaisen maaherran, Herodes Antipasin edessä. Saksalaisen Albrecht Dürerin puupiirros (1509).
Pilatus ei ilahtunut pappien saapuessa vankeineen ja vaatimuksineen hänen luoksensa, sillä se asetti hänet kiusalliseen tilanteeseen.
Hän ei halunnut julistaa tuomiota kahden pahasti keskenään erimielisen osapuolen välissä: asettuminen ylipappien kannalle ja Jeesuksen tuomitseminen voisi saada Jeesuksen tukijat nousemaan kapinaan ja Jeesuksen vapauttaminen taas saattaisi saada papit valittamaan aina keisarille Roomaan asti.
Kun Pilatukselle selvisi, että syytettynä ollut Jeesus oli kotoisin Galileasta, hän keksi keinon päästä pälkähästä ja lähettikin papit vankeineen juutalaisten paikallishallitsijan Herodes Antipasin puheille.
Herodes ei kuitenkaan halunnut ottaa asiaan kantaa yhtään sen enempää kuin Pilatuskaan.
Jeesus palautettiin Pilatuksen harmiksi hänen luokseen.
Jeesus Pontius Pilatuksen luona
Pitkäperjantain oikeudenkäynti huipentui.
Nyt Pilatuksen oli pakko ottaa kantaa kysymykseen Jeesuksen syyllisyydestä, ja hän antoi tuoda Jeesuksen kuulusteltavaksi. Pilatuksen mielestä tärkeintä oli selvittää, miksi juutalaiset ylipapit syyttivät häntä jumalanpilkasta.
”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Pilatus kysyi Jeesukselta.
”Sinä sen sanoit,” vastasi Jeesus.
Pilatus ihmetteli, miksi Jeesus ei puolustanut itseään, ja kehotti vastaamaan:
”Etkö lainkaan vastaa? Kuulethan, mistä kaikesta he sinua syyttävät!”
Jeesus ei vieläkään vastannut mitään. Pilatus päätti vielä kerran luovuttaa päätöksenteon pois omista käsistään. Hän antaisi kansan päättää.
Jeesus vai Barabbas?
Pontius Pilatus antoi Jeesuksen kansan tuomittavaksi pitkäperjantaina ja pesi itse asiasta kätensä. Hieronymus Boschin maalaus (1475–1485).
Pilatus astui väkijoukon eteen. Hänellä oli mukanaan Jeesus ja rikollinen nimeltä Barabbas.
”Minä en löydä hänestä syytä. Tapana on, että minä pääsiäisjuhlan aikana teidän mieliksenne päästän vapaaksi yhden vangin. Tahdotteko, että vapautan juutalaisten kuninkaan?”
Väkijoukko huusi vastaukseksi: ”Ei häntä vaan Barabbas!”
Niin Johanneksen evankeliumin mukaan rosvo Barabbas vapautettiin.
Pilatus kysyi kansalta vielä sitäkin, mitä Jeesukselle sitten pitäisi tehdä.
”Ristiinnaulitse hänet, ristiinnaulitse hänet!” huusi väkijoukko.
Lopulta Pilatus myöntyi kansan tahtoon – mutta hän halusi kuitenkin pestä kätensä kaikkien nähden.
”Minä olen syytön tämän miehen vereen. Tämä on teidän asianne”, Pilatus julisti turhautuneena.
Pilatus luovutti Jeesuksen sotilaille. Alkoi kuolemaantuomitun ruoskinta.
Monin paikoin kristityssä maailmassa liput ovat pitkäperjantaina puolitangossa.
Milloin pitkäperjantai on tulevina vuosina?
Kruunaus orjantappuralla
Yksi sotilaista puki kuolemantuomitulle ja pahoinpidellylle Jeesukselle purppuranvärisen viitan, ja muut solmivat hänen päähänsä kruunun orjantappuroista.
Sotilaat polvistuivat pilkallisesti Jeesuksen edessä huudellen: ”Paranna itsesi, juutalaisten kuningas!”
Via Dolorosa
Joka vuosi pitkäperjantaina uskovaiset kokoontuvat Jerusalemiin kulkemaan Jeesuksen jalanjäljissä Via Dolorosalla. Jotkut kantavat ristiä, jotkut ruoskivat itseään.
Jeesukselta riisuttiin purppuraviitta ja hänet pantiin itse kantamaan poikkipuuta, johon hänet ristiinnaulittaisiin, koko matka teloituspaikalle eli Golgatalle.
Jeesuksen kulkemaa reittiä Pilatuksen palatsilta Golgatalle kutsutaan nimellä Via Dolorosa eli kärsimysten tie. Se on Jerusalemin vanhankaupungin katu, jonka varrelle on nykyisin merkitty 14 pysähdyspaikkaa. Ortodoksikristityt vaeltavat tietä joka vuosi pääsiäisenä muistellen Jeesuksen kärsimyksiä.
Ristiinnaulitseminen
Historioitsijoiden mukaan Golgata sijaitsi Jerusalemissa paikalla, jossa on nykyisin Pyhän haudan kirkko. Jeesuksen aikaan alue oli kaupunginmuurin ulkopuolella.
Golgatalla roomalaiset sotilaat naulasivat Jeesuksen ristille.
Hänen kummallekin puolelleen ristiinnaulittiin ryöväri. Se lisäsi nöyryytystä entisestään, koska heidän keskellään Jeesus näyttäytyi yhtä lailla rikollisena.
Jeesuksen ristin yläosaan kiinnitettiin teksti I.N.R.I. lyhenteenä latinan sanoista, jotka merkitsevät ”Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas”.
Golgatalle ristiinnaulitsemista seuraamaan tulleet ihmiset huutelivat hänelle:
”Pelasta itsesi ja astu alas ristiltä!”
Juutalaispapit yhtyivät Jeesuksen pilkkaan ja irvailivat:
”Muita hän on kyllä auttanut, mutta itseään hän ei voi auttaa.”
Caravaggion maalaus epäilevästä Tuomaasta (noin 1601–1602).
Näin ristiinnaulitseminen tapahtui
Ristiinnaulitseminen oli niin barbaarinen rangaistus, että sitä ei lain mukaan saanut langettaa lainkaan Rooman kansalaisille. Roomalaiset kuitenkin ristiinnaulitsivat ahkerasti kansalaisoikeudettomia orjia ja poliittisia kiihkoilijoita.
Ristiinnaulitseminen ei ollut ainoastaan teloitustapa, vaan sitä käytettiin myös keinona kiduttaa ja nöyryyttää uhria äärimmilleen.
Pitkäperjantaista kertovissa evankeliumeissa ei mainita, miten Jeesus kiinnitettiin ristille. Tutkijat ovat erimielisiä siitä, naulattiinko hänet siihen kirjaimellisesti vai sidottiinko hänet siihen narulla.
Johanneksen evankeliumin epäilevästä Tuomaasta kertova kohta viittaa siihen, että Jeesus todella olisi naulattu ristille, ja monet taiteilijat ovat ikuistaneet juuri tämän näkemyksen tapahtumista.
Tuomas sanoi muille opetuslapsille haluavansa nähdä naulojen jäljet Jeesuksen ruumiissa ennen kuin uskoisi tämän nousseen kuolleista. Ylösnoussut Jeesus tuli kahdeksan päivää myöhemmin Tuomaan luokse ja sanoi:
”Ojenna sormesi, tässä ovat käteni. Ojenna kätesi ja pistä se kylkeeni.”
Tuomas teki työtä käskettyä ja sai todeta omin käsin, että ylösnousseella Jeesuksella oli avoimia haavoja todisteena ristiinnaulitsemisestaan.
Evankeliumien mukaan Jeesus kuoli kuusi tuntia sen jälkeen, kun hänet oli nostettu ristille. Se kuulostaa ehkä nykyihmisestä pitkältä ajalta, mutta yleensä ristiinnaulitsemisteloituksissa kuolema tuli huomattavan paljon hitaammin.
Pahimmillaan tuomitut saattoivat roikkua henkitoreissaan ristillä jopa useita vuorokausia.
Hautaaminen
Jeesuksen hautaaminen. Mosaiikki Jerusalemin Pyhän haudan kirkossa.
Salome, Magdalan Maria ja Jaakobin ja Joosefin äiti Maria olivat todistamassa ristiinnaulitsemista. Naiset kuulivat kauempaa Jeesuksen huutavan juuri ennen kuolemaansa.
Jeesuksen kuoltua rikas Joosef Arimatialainen meni Pilatuksen luo pyytämään Jeesuksen ruumista, jotta se voitaisiin haudata.
Pilatus hämmästyi kuullessaan, että Jeesus olisi kuollut niin nopeasti, ja hän halusi vielä varmistua asiasta.
Kun hänelle vahvistettiin, että Jeesus tosiaan oli kuollut, Pilatus antoi luvan luovuttaa ruumis Joosefille. Joosef osti pellavakankaan, johon hän kääri Jeesuksen.
Läheisessä kalliossa oli valmiiksi hakattu luola, ja sinne Joosef hautasi Jeesuksen.
Sekä Madgalan Maria että Joosefin äiti Maria seurasivat Jeesuksen hautaamista luolaan. Lopuksi Joosef vielä pyöritti suuren kiven luolan suulle.
Se oli dramaattisen pitkäperjantain viimeinen merkittävä tapahtuma. Suru levisi läheisten, opetuslasten ja ystävien keskuudessa.
Seuraava merkkipaalu pääsiäisen tapahtumissa on Jeesuksen ylösnouseminen pääsiäissunnuntaina.
Mutta se onkin jo toinen tarina.
Jeesuksen viimeiset sanat
Kärsivä Jeesus
”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?” (Matteuksen ja Markuksen evankeliumi)
Krusifiksi Vindelevin kirkossa Tanskan Jellingissä.
Seesteinen Jeesus
”Se on täytetty.” (Johanneksen evankeliumi)
Krusifiksi Åbyn kirkossa Tanskan Aarhusissa.
Pitkäperjantaihin liittyy Filippiineillä tuskallinen perinne, jota maan katolinen kirkko ei hyväksy jos ei kielläkään: monet antavat ristiinnaulita itsensä vuosittain pitkäperjantaina muistutuksena Jeesuksen kärsimyksistä ristillä.