Jos omistaa jotakin pyhälle henkilölle, esimerkiksi pyhimykselle, kuulunutta, tämän pyhyys tarttuu omistajaankin – jotakuinkin näin ajateltiin keskiajan Euroopassa, missä kristityt etsivät kiihkeästi uskonnollisia pyhäinjäännöksiä.
Pyhimysten ruumiinosien ja heille kuuluneiden esineiden tiedettiin tekevän ihmeitä, ja niiden avulla saattoi myös ansaita omaisuuksia. Kysytyimpiä olivat Jeesus Kristukseen liittyneet pyhäinjäännökset, ja ne olivat tästä syystä yleensä varattuja hallitsijoille ja muille Euroopan mahtimiehille.
”Jos kaikki palaset kerättäisiin yhteen, niitä olisi suuri laivalastillinen.” Ranskalainen teologi ja uskonpuhdistaja Jean Calvin pyhän ristin osiksi väitetyistä kappaleista
Joka kirkolla oli kappale pyhää ristiä
Tärkeimpiä Jeesukseen liittyviä pyhäinjäännöksiä olivat palaset rististä, johon Jeesus oli ristiinnaulittu. Monien kirkkohistorioitsijoiden mukaan ristin löysi 300-luvulla Rooman keisarin Konstantinus Suuren äiti Pyhä Helena.
Löydön jälkeen pyhiä puunpalasia alkoi pulpahdella esiin ympäri Eurooppaa, ja nykyisin sadat kirkot väittävät, että niiden hallussa on ristin paloja.
Palasten aitoutta ei ole pystytty todentamaan, ja uskonpuhdistaja ja teologi Jean Calvin totesikin 1500-luvulla kuivasti, että ”jos kaikki palaset kerättäisiin yhteen, niitä olisi suuri laivalastillinen”.
Pyhän ristin palasia kerrotaan olevan tallessa useissa paikoissa eri puolilla maailmaa – tämä pala on Wienin keisarillisesta aarrekammiosta.
Kirkko kielsi pyhän esinahan
Muita merkittäviä Jeesukseen liitettyjä reliikkejä ovat orjantappurakruunu Pariisin Louvressa, käärinliina Torinon tuomiokirkossa, kasapäin nauloja Jeesuksen rististä sekä keihäs, jolla Jeesusta pistettiin.
Yhteistä kaikille esineille on se, että tutkijat eivät ole toistaiseksi voineet yksiselitteisesti todistaa niiden yhteyttä Jeesukseen.
Sama koskee reliikeistä erikoisinta – Jeesuksen esinahkaa, joka oli niin suosittu, että niitä tunnettiin keskiajalla peräti kahdeksantoista kappaletta. Asian arkaluontoisuuden vuoksi Vatikaani kuitenkin kielsi maininnat esinahkareliikistä vuonna 1900.