Islamilainen ajanlasku alkaa päivämäärästä 16. heinäkuuta 622, jolloin profeetta Muhammad lähti seuraajineen Mekasta pakoon uskonnollista vainoa.
Ennen sitä Muhammad oli noin vuosikymmenen saanut lukuisia uskonnollisia ilmestyksiä, ja hän oli kerännyt ympärilleen pienen joukon seuraajia.
Muhammed ja uusi uskonto herättivät kuitenkin vihaa Mekan valtaa pitävien klaanien keskuudessa, joten Muhammad pakeni Medinaan, asettui sinne ja perusti ensimmäisen islamilaisen yhteisön.
Uusi kalenteri alkoi paosta
Islamilaisen kalenterin otti vuonna 638 käyttöön kalifi Umar, joka oli Muhammadin appi ja josta tuli muslimien johtaja profeetan kuoltua.
Perimätiedon mukaan yksi kalifin virkamiehistä valitti, että hänen oli hankala seurata kalifin määräyksiä järjestyksessä, koska niihin ei ollut merkitty vuotta.
Siihen asti arabit olivat nimenneet kunkin vuoden merkittävien tapahtumien mukaan – esimerkiksi ”maanjäristyksen vuosi”. Neuvonantajiensa ohjeesta kalifi päätti kuitenkin aloittaa kalenterin, jossa vuodet numeroitiin ja joka alkoi Muhammadin pakenemisesta Mekkaan.
Islamilainen kalenteri seuraa kuun vaiheita, minkä vuoksi vuosi on siinä 353–355 päivän pituinen.
Islamin vuosi on lyhyempi
Kalifin uusi kalenteri oli niin sanottu kuukalenteri, jossa vuoden 12 kuukautta määräytyvät Kuun vaiheiden mukaan. Lännessä käytetyssä gregoriaanisessa kalenterissa kalenteri noudattaa sen sijaan Maan kiertoa Auringon ympäri.
Islamilaisessa kalenterissa on siksi kuukaudessa 29–30 päivää ja vuodessa vain 353–355 päivää.
Samasta syystä vuodenajat eivät aina osu juuri samaan kohtaan kalenterivuodessa. Monet muslimimaat käyttävät islamilaista kalenteria vain uskonnollisten juhlien määrittämiseen ja virallisesti käytössä on gregoriaaninen kalenteri.
LUE MYÖS: Mikä ramadan on? Kaikki muslimien paastokuukaudesta