Missä ristiinnaulitseminen keksittiin?
Missä ja milloin sai alkunsa tapa teloittaa rikolliset tuskallisesti ristiinnaulitsemalla?

Roomalaiset mursivat joskus tuomittujen sääriluut jouduttaakseen näiden kuolemaa.
Ristiinnaulitseminen alkoi todennäköisesti Persiassa 500-luvulla eaa. Sieltä tapa levisi Välimeren ympäristöön, missä erityisesti roomalaiset innostuivat siitä.
Ristille päätyivät yleensä orjat, ryövärit ja petturit. Tuskallisen ja nöyryyttävän rangaistuksen toivottiin toimivan pelotteena muille.
Tuomittu kantoi itse ristinsä poikkipuun, joka painoi noin 50 kiloa, kun taas pystytolppa odotti jo valmiina teloituspaikalla. Hänet sidottiin tai naulittiin ristiin käsistään ja jalkateristään.
Jotkut kituivat ristillä jopa neljä päivää
Käytössä oli useita erilaisia ristejä: T:n muotoinen risti oli yleisin, mutta joskus käytettiin myös X:n muotoisia ristejä sekä meille tuttuja latinalaisia ristejä, jollaiseen naulittuna Jeesuskin yleensä kuvataan.
Onnekkaat uhrit kuolivat jo muutaman tunnin kuluessa, huono-onnisemmat saattoivat joutua kitumaan ristillä neljäkin päivää. Kuoleman aiheutti lopulta verenhukka, sydänmenpysähdys,
nestehukka tai tukehtuminen.
Sääriluut murskattiin
Joskus tuomitun sääriluut murskattiin. Kyseessä ei ollut ylimääräinen rangaistus vaan näin pyrittiin jouduttamaan kuolemaa ja lyhentämään kärsimyksiä: kun ruumis roikkui pelkästään käsivarsien varassa, hengitys vaikeutui ja tuomittu kuoli nopeasti. Ristiinnaulitseminen oli niin ankara rangaistus, että roomalainen valtiomies Cicerokin piti sitä ”pahimpana ja inhottavimpana kaikista”.
Vuonna 313 Konstantinus Suuri teki kristinuskosta Rooman valtionuskonnon ja kielsi samalla ristiinnaulitsemisen kunnioituksesta Jeesusta kohtaan.