Adventti merkitsee uuden kirkkovuoden ja joulunajan alkua. Perinteen alkujuuret ovat kuitenkin jääneet historian hämäriin, eivätkä tutkijat osaa varmuudella sanoa, milloin joulua edeltävät neljä sunnuntaita alkoivat merkitä adventtia.
Kristityn historioitsijan ja piispan Gregorius Toursilaisen (noin 539–594) mukaan perinne juontuu 400-luvulta, jolloin kirkko kehotti jäseniään paastoamaan ja katumaan syntejään marraskuun puolivälistä alkaen. Tavoitteena oli puhdistaa mieli ja valmistautua henkisesti ”adventus Dominiin” eli Herran saapumiseen.
Aloitteen takana oli Toursin piispa Perpetuus, joka määräsi Martinpäivän 11. marraskuuta adventin alkamisajaksi.
Adventin aikaa symboloiva adventtikranssi tuli Pohjolaan Saksasta 1800-luvun puolivälissä.
Kuusi sunnuntaita typistyi neljään
Seuraavina vuosisatoina adventtiperinnettä noudatettiin pääasiassa Ranskassa Toursin kaupungin ympäristössä.
Vuoden 581 synodissa eli kirkolliskokouksessa, jossa käsiteltiin teologisia ja kirkollisia kysymyksiä, adventtia määrättiin vietettäväksi koko Ranskassa, ja muu Eurooppa seurasi pian perässä. Samoihin aikoihin ensimmäisissä kirkollisissa teksteissä mainittiin erityiset adventtijumalanpalvelukset.
Keskiajalle asti adventti kattoi tyypillisesti viisi tai kuusi sunnuntaita mutta lyheni myöhemmin nykymuotoonsa neljäksi adventtisunnuntaiksi.