Pappiskuningas Johannes oli fiktiivinen hahmo, joka esiintyi useissa keskiajan Euroopassa suosituissa kertomuksissa.
Hänen kerrottiin olevan vahva kristitty kuningas, joka hallitsi mahtavaa ja hurskasta valtakuntaa idässä.
Sitä ympäröivät vihamieliset, pakanalliset naapurivaltiot, joten hän joutui alati puolustamaan kristinuskoa.
Legenda pappiskuninkaasta voimistui erityisesti 1100-luvulla, jolloin Bysantin keisarin Manuel I Komnenosin kerrottiin saaneen kirjeen Johannekselta.
Joissain tarinoissa Johanneksen väitettiin olevan Raamatun kolmen itämaan tietäjän jälkeläinen, joissain puolestaan kerrottiin hänen vartioivan sekä nuoruudenlähdettä että Eedenin puutarhan porttia.
Hänen valtakunnassaan myös uskottiin elävän muun muassa jättiläisiä, satyyreja ja feenikslintu.
Johanneksen valtakunnan sijaintia ei tunnettu. Se sijoitettiin vuoroin Intiaan, Keski-Aasiaan ja Etiopiaan, ja moni sitä etsimään lähtenyt retkikunta jäi sille tielleen.
Kertomukset Johanneksesta hiipuivat 1600-luvulla, kun tutkimusmatkailijat kartoittivat suurimman osan maailmaa löytämättä hänestä jälkeäkään.