Jules Mazarin (1602–1661) oli italialaista syntyperää oleva kardinaali ja valtiomies, joka nosti Ranskan sotimalla ja diplomatialla yhdeksi Euroopan mahtavimmista valtioista 1600-luvulla.
Mazarin pääsi nuorena diplomaattina paavin palveluksen ja teki niin suuren vaikutuksen, että paavi nimitti hänet lähettilääkseen Ranskaan.
Siellä Mazarin kiinnitti vaikutusvaltaisen kardinaali Richelieun huomion, ja tämä suostutteli Mazarinin Ranskan kuninkaan Ludvig XIII:n palvelukseen. Palkkioksi siitä Mazarin nimitettiin kardinaaliksi.
Läheinen suhde leskikuningattareen teki Mazarinista Ranskan kruunaamattoman kuninkaan.
Jätti valtavan omaisuuden
Richelieun ja Ludvig XIII:n kuoltua Mazarinista tuli vuonna 1643 Ranskan pääministeri. Leskikuningatar Anna toimi alaikäisen Ludvig XIV:n sijaishallitsijana. Mazarinista ja Annasta tuli rakastavaisia, ja Mazarin hallitsi käytännössä Ranskaa kaksikymmentä vuotta. Hänen aikanaan maa kävi useita sotia, jotka aiheuttivat myös taloudellista ja poliittista epävakautta.
Ranskan aatelisto ei pitänyt Mazarinista, ja hänet yritettiin murhata monta kertaa. Mazarin onnistui kuitenkin voittamaan Ranskan periviholliset Espanjan ja Saksan sodissa. Hän myös keräsi suuren omaisuuden ja jätti jälkeensä runsaasti taidetta, joka on nyt esillä Louvressa.
Mazarinin nimi on jäänyt elämään myös masariinileivoksissa, tosin ei tiedetä, miksi leivokset kantavat hänen nimeään.