Muinaisen Mesopotamian asukkaat ovat kaikesta päätellen harjoittaneet eksorkismia eli manausta – pahojen henkien tai demonien karkottamista – ensimmäisten joukossa jo noin viisituhatta vuotta sitten.
Mesopotamialaiset olivat hyvin taikauskoisia ja vakuuttuneita siitä, että erilaiset yliluonnolliset olennot saattoivat niin vahingoittaa ihmisiä kuin olla heille hyödyksikin.
Manaaminen olikin arkipäivää, ja sairauksia ja onnettomuuksia yritettiin torjua rituaalien, loitsujen ja amulettien avulla.
Manauksen suoritti yleensä pappi, joka lausui erityisen pahoja henkiä karkottavan loitsun. Joissain tapauksissa loitsuja voitiin myös kirjata savitauluihin, jotka haudattiin tai sijoitettiin pahan hengen riivaamaksi epäillyn henkilön kotiin.