Seitsemää kuolemansyntiä ei mainita nykyisessä Raamatussa, joskin galatalaiskirjeessä luetellaan joukko paheita, joita kunnon kristityn on kartettava. Niitä ovat muun muassa itsekkyys, kiivaus ja kateus.
Teologit asettivat synnit järjestykseen
Jeesuksen kuoleman jälkeisinä vuosisatoina ensimmäiset kristityt teologit pyrkivät kuvaamaan näitä paheita ja asettamaan niitä järjestykseen opettaakseen muille kristityille, miten vaarallisia synnit olivat ja miten ne saattoivat vieraannuttaa ihmisen Jumalasta.
Esimerkiksi munkki Evagrios Pontoslainen listasi 300-luvulla kahdeksan ”pahaa ajatusta”.
Paavi laati syntilistan
Parisataa vuotta myöhemmin paavi Gregorius I innostui laatimaan oman syntilistansa, josta teologit sittemmin muokkasivat luettelon nykyisin tunnetuista seitsemästä kuolemansynnistä.
Keskiajalla kuolemansynnit olivat suosittu aihe muun muassa maalaustaiteessa ja näytelmissä.
Seitsemän kuolemansyntiä
Varhaiset kristityt oppineet valistivat kuolemansyntien avulla uskonveljiään pahoista tavoista.
