Jo varhaisimmissa kristillisissä yhteisöissä oli naisia, jotka pyhittivät elämänsä Jeesukselle. Heitä kutsuttiin ”Jeesuksen morsiamiksi”, ja heidän elämänsä oli rukouksen ja kovan työn täyteistä.
Ensimmäiset munkkiluostarit perustettiin 300-luvulla, mutta nunnaluostareita ei silloin vielä ollut, vaan hartaimmatkin kristityt naiset harjoittivat uskontoaan kotona perheensä luona.
Harva kuitenkaan sai jäädä lapsuuskotiinsa asumaan omistaen elämänsä vain Jeesukselle, sillä perhelle oli edullisempaa naittaa nainen asumaan muualle.
400-luvulla syntyivät ensimmäiset nunnaluostarit. Jotkut tutkijat olettavat, että naiset liittyivät näihin varhaisiin sääntökuntiin välttääkseen itselleen epämieluisan avioliiton.
Toisaalta on myös arveltu, että perheet lähettivät mielellään naimattomia tyttäriään luostariin, koska silloin heidän ei tarvinnut maksaa suuria myötäjäisiä.