Jo varhaisimmissa kristillisissä yhteisöissä oli naisia, jotka pyhittivät elämänsä Jeesukselle. Heitä kutsuttiin ”Jeesuksen morsiamiksi”, ja heidän elämänsä oli rukouksen ja kovan työn täyteistä.
Ensimmäiset munkkiluostarit perustettiin 300-luvulla, mutta nunnaluostareita ei silloin vielä ollut, vaan hartaimmatkin kristityt naiset harjoittivat uskontoaan kotona perheensä luona.
Harva kuitenkaan sai jäädä lapsuuskotiinsa asumaan omistaen elämänsä vain Jeesukselle, sillä perhelle oli edullisempaa naittaa nainen asumaan muualle.
400-luvulla syntyivät ensimmäiset nunnaluostarit. Jotkut tutkijat olettavat, että naiset liittyivät näihin varhaisiin sääntökuntiin välttääkseen itselleen epämieluisan avioliiton.
Toisaalta on myös arveltu, että perheet lähettivät mielellään naimattomia tyttäriään luostariin, koska silloin heidän ei tarvinnut maksaa suuria myötäjäisiä.
Scholastica perusti ensimmäisen tunnetun nunnakunnan 500-luvulla.
Veli ja sisko johtivat kumpikin omaa yhteisöään
Ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, jotka kertoisivat, minkä nimisiä varhaiset luostarilaitokset ovat olleet, vaan varmaa tietoa alkaa olla vasta benediktiinien perustamisesta noin vuodesta 529 alkaen.
Benedictus Nursialainen perusti silloin luostarin Napoliin, ja pian hän pyysi luostariinsa myös sisarensa Scholastican.
Näin syntyi naisten benediktiiniläisyhteisö, jossa eli muutamia naisia ja jota pidetään ensimmäisenä tunnettuna nunnakuntana.