Public domain
”Juhannusaatto Skagenilla”, P. S. Krøyerin maalaus.

Juhannus meillä ja muualla

Suomi ei ole ainoa maa, jossa poltetaan juhannuksena kokkoja. Vanha perinne liittyy henkien ja noitien karkottamiseen. Juhannuksella on sekä kristilliset että pakanalliset juuret.

Juhannustraditiot vaihtelevat eri maissa; nykyjuhannuksen juuret ovat sekä pakanallisissa rituaaleissa että kristinuskossa.

Juhannuksena juhlitaan kesäpäivän tasausta sekä Johannes Kastajan syntymäpäivää, jonka kirkko on määritellyt olevan puoli vuotta ennen Jeesuksen syntymäpäivää.

Juhlintaan eri maissa liittyy niin tulien sytyttämistä noitien polttamiseksi tai pahojen henkien karkottamiseksi kuin tanssimista juhannussalon ympärillä.

Lue lisää siitä, miten Euroopassa vietetään juhannusta eli Johannes Kastajan päivää.

Kuka Johannes Kastaja oli?

Johannes Kastaja on keskeinen hahmo Uudessa testamentissa, ja hän liittyy läheisesti Jeesukseen.

Johannes Kastaja esitetään Raamatussa ja apokryfisissä teksteissä profeettana ja saarnaajana, joka ilmoitti juutalaisten Messiaan olevan tulossa.

Nimensä mukaan hän kastoi ihmisiä, ja hän kastoi myös Jeesuksen, kun heidän tiensä kohtasivat Jordanjoella Palestiinassa.

Johannes syntyi kertoman mukaan puoli vuotta ennen Jeesusta. Siksi Johannes Kastajan syntymäpäivänä pidetään kesäkuun 24. päivää (tai 23. päivää), koska Jeesuksen syntymäpäiväksi on päätetty 25. joulukuuta.

Johannes kastaa Jeesuksen – Piero delle Francescan maalaus.

Luukkaan evankeliumin mukaan Jeesus ja Johannes Kastaja olivat sukua keskenään. Teoksen on maalannut italialainen renessanssitaiteilija Piero della Francesca noin vuosina 1448¬–50.

© Wikimedia Commons

Johanneksen evankeliumissa muun muassa kerrotaan, miten Johannes Kastaja vertaa itseään Jeesukseen: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Johanneksen evankeliumi, 3:30). Tuo kappale osoittaa, että Johannes Kastaja piti Jeesusta itseään korkea-arvoisempana.

Sama symboliikka näkyy myös siinä, että päivät lyhenevät juhannuksen (Johannes Kastajan syntymä) jälkeen ja pitenevät joulun (Jeesuksen syntymä) jälkeen.

Juhannus ja kesäpäivänseisaus

Nikolai Astrupin teos ”Juhannuskokko” vuodelta 1912.

Nikolai Astrupin teos ”Juhannuskokko” vuodelta 1912.

© Public domain

Juhannus on jokavuotinen keskikesän juhla, jolloin juhlitaan myös kesäpäivänseisausta.

Päivänseisaukset ovat 21. kesäkuuta ja 21. joulukuuta, ja ne ovat vuoden pisin ja lyhin päivä.

Kesäpäivänseisauksesta 21. kesäkuuta päivät alkavat lyhentyä, ja talvipäivän seisauksesta 21. joulukuuta päivät alkavat pidentyä.

Kesäpäivänseisausta on juhlittu tuhansia vuosia, ja vaikka päivä on virallisesti 21. kesäkuuta, kristinuskossa Johanneksen Kastajan syntymäpäivän valitseminen kesäkuun 24. päiväksi liittyy ilmeisesti myös kesäpäivänseisauksen läheisyyteen.

Johannes Kastaja osoittaa Jeesuksen.

Johannes Kastaja kulkee Jeesuksen edellä ilmoittamassa Messiaan tulosta. Tätä kuvaa italialaisen taiteilijan Francesco Bartolozzin puukaiverros vuodelta 1765.

© Wikimedia Commons

Juhannus muissa maissa

Juhannuskokon taustaa

Naiset juhlivat juhannusta 1875.

Ranskalaisen Jules Bretonin maalauksessa vuodelta 1875 tanssitaan juhannuskokon ympärillä.

© Public domain

Juhannuskokkoja poltetaan muuallakin kuin Suomessa, ja niiden polttamisen taustalla on taikausko. Jo muinoin juhannusyön uskottiin olevan täynnä taikaa ja yliluonnollisia voimia, ja alkujaan kokon polttamisella on pyritty karkottamaan pahoja henkiä ja noitia.

Suomessa kokkoperinne liittyy ilmeisesti alun perin sääjumala Ukkoon, jonka juhlaa vietettiin vuoden valoisimpana aikana. Silloin muun muassa poltettiin tulia pahan torjumiseksi ja viljelykasvien ja hedelmällisyyden edistämiseksi.

Noitien polttaminen – kiistelty perinne

Noidan poltto juhannuksena.
© Shutterstock

Joissakin maissa on ollut 1900-luvun alusta lähtien tapana polttaa juhannuksena kokoissa noitahahmoja symbolina pahan karkottamiselle.

Koska juhannuksen aikoihin uskottiin liikkeellä olevan pahoja, yliluonnollisia voimia – ja noitia – joissakin maissa muodostui perinteeksi polttaa juhannuskokossa noitia esittäviä nukkeja.

Nykyään monet pitävät noitanukkien polttamista kyseenalaisena ja barbaarisena toimintana, sillä se vie ajatukset etenkin Euroopassa noin vuosina 1450–1700 toteutettuihin laajoihin ja järjestelmällisiin noitavainoihin.

Tuolloin tuhansia naisia, ja myös miehiä, kidutettiin ja poltettiin rovioilla Euroopassa noituudesta epäiltyinä ja tuomittuina.

Mitä tekemistä vapulla on juhannuksen kanssa?

Luis Ricardo Falero teos Valpurin yöstä vuodelta 1878.

Vanhan tavan mukaan valpurinyönä kokon sai sytyttää vain hieromalla kahta puuta vastakkain. Luis Ricardo Faleron maalaus vuodelta 1878.

© Wikimedia Commons/Kunsthalle München

Suuret kokot ja pahojen henkien karkottaminen eivät kuulu vain juhannukseen.

Jo kauan ennen kuin alettiin viettää Johannes Kastajan syntymäpäivää, monin paikoin Keski- ja Pohjois-Euroopassa on ollut tapana sytyttää nuotioita noitien karkottamiseksi.

Näin tehtiin – ja tehdään edelleen monissa maissa – huhtikuun 30. päivänä vappuyönä eli valpurinyönä.

Nimi tulee pyhästä Valburgista tai Walburgasta, saksalaisesta prinsessasta, joka eli ja toimi abbedissana Saksassa 700-luvulla. Hän kuoli vuonna 779, ja hänet julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta 870.

Joissakin maissa noidat juhlivat perimätiedon mukaan vappuaaton 30 huhtikuuta ja vappupäivän 1. toukokuuta välisenä yönä, ja Suomen lisäksi etenkin Saksassa ja Ruotsissa vappuaattoa vietetään koko kansan voimin lähtemällä ulos juhlimaan.

Millainen juhannus on eri maissa?

San Juan (juhannus) Espanjassa.

Myös Espanjassa on monin paikoin perinteenä kokoontua juhannuksena rannalle kokon ympärille.

© Shutterstock

Kokot syttyvät suuressa osassa Eurooppaa juhannuksena – tai Pyhän Johanneksen päivänä.

Baltian maissa juhannuksen viettoon kuuluvat esimerkiksi kukat ja seppeleet, ja Virossa tehdään juhannustaikoja kuten Suomessakin.

Ennen 1900-lukua muun muassa Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa maaseudulla oli tapana juhlistaa päivää juhannuslehmillä. Lehmät koristeltiin kuismankukilla, mikä vanhan uskomuksen mukaan esti noitia varastamasta lehmien maitoa.

Etelä-Euroopan maissa, kuten Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa, juhannusta vietetään kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä. Silloin juhlitaan kesäpäivänseisausta ja Johannes Kastajan syntymää suurilla juhlilla ja kokoilla.

Myös Britanniassa, Irlannissa ja Venäjällä sytytetään kokkoja 23. kesäkuuta.

Juhannus pohjoismaissa

Sankt Hans Nyhavn, Kööpenhamina.
© Shutterstock

Tanska

Tanskassa juhannus on nimeltään Sankt Hans, ja sen perinteisiin kuuluu laulaa Holger Drachmannin vuonna 1887 sanoittamaa laulua Midsommervisen.

Juhannuslaulu on sävelletty Holger Drachmannin näytelmään Der var en gang. Siinä kerrotaan niin joulusta, juhannuksesta kuin isänmaanrakkaudestakin, ja sen kertosäkeessä ylistetään juhannusta.

Laulua lauletaan juhannuskokon ääressä, ja perinteeseen kuuluu, että sen yhteydessä joku pitää myös kokkopuheen.

Juhannusaatto oli Tanskassa pyhäpäivä vuoteen 1770 asti.

Suomessa juhannus on liputuspäivä ja Suomen lipun päivä.
© Shutterstock

Suomi

Juhannus eli mittumaari on Suomessa keskikesän ja valon juhla. Se on myös Suomen lipun juhla ja virallinen liputuspäivä, jolloin liputetaan läpi yön juhannusaatosta kello 18:sta juhannuspäivään kello 21:een.

Keskikesän juhla on alun perin liittynyt Suomessa muinaisuskontoon, mutta kristinuskon myötä kirkko siirsi sen Johannes Kastajan syntymäpäivään 24. päivään kesäkuuta ja sen nimeksi vakiintui juhannus. Vuodesta 1955 lähtien juhannuspäivä on ollut 20. ja 26. kesäkuuta väliin sattuvana lauantaina.

Juhannukseen kuuluu kokon poltto veden äärellä esimerkiksi järven rannalla; tapa periytyy myös varhaisesta keskikesän juhlasta ja pahojen henkien karkottamisesta. Myös juhannustaiat kuuluvat suomalaisiin juhannusperinteisiin.

Jonsok (juhannus) Norjassa.
© Shutterstock

Norja

Norjassa juhannusta kutsutaan nimellä jonsok tai sankthans. Juhannuspäivä on 24. kesäkuuta, mutta juhlat aloitetaan jo 23. kesäkuuta illalla.

Silloin sytytetään kokkoja rannalla tai luonnossa ja kokoonnutaan yhteen laulun, tanssin ja yhdessäolon merkeissä.

Joissain paikoissa Norjassa ollaan edelleen polttavinaan kokoissa noitia, mikä symboloi monien muiden maiden kokkoperinteen tapaan pahojen henkien karkottamista.

Norjassakin juhannus oli pyhäpäivä vuoteen 1770 asti.

Midsommar – ruotsalainen keskikesän juhla

Juhannussalko juhannuksena Ruotsissa.

Ruotsissa juhannussalko on tärkeä juhannusperinne.

© Shutterstock

Jos juhannus on Suomessa yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, sitä se on myös Ruotsissa.

Ruotsin juhannus eli midsommar muistuttaa muiden pohjoismaiden juhannusta mutta myös eroaa niistä. Eniten sillä on ehkä yhtäläisyyksiä suomalaisten juhlintaan.

Myös Ruotsissa juhannusta on vietetty vuodesta 1952 lähtien lähimpänä 21. kesäkuuta osuvina perjantaina ja lauantaina. Juhlan sijoittuminen aina viikonloppuun takaa sen, että juhlia voidaan monta päivää.

Muista pohjoismaista Ruotsin juhannus eroaa esimerkiksi siinä, että siihen ei liity juhannuskokkoa eikä pahojen henkien tai noitien karkottamista.

Sen sijaan tanssitaan juhannussalon ympärillä. Se on pitkä salko, joka koristellaan tuoreilla oksilla, vihreillä lehdillä ja värikkäillä kukilla. Tapa kuuluu myös Suomen ruotsinkielisten rannikkoseutujen perinteisiin.

Lisäksi lauletaan ja leikitään – esimerkiksi laulua Pienet sammakot eli Små grödarna, jossa hypitään kuin sammakot juhannussalon ympärillä.

Tärkeä osa myös perinteisillä juhannusruuilla, joihin kuuluvat muun muassa silli ja varhaisperunat – vähän samaan tapaan kuin Suomessa. Lisäksi juodaan snapseja, olutta ja muita alkoholijuomia.