Juhannus meillä ja muualla

Johannes Kastaja on keskeinen hahmo Uudessa testamentissa, ja hän liittyy läheisesti Jeesukseen.

Johannes Kastaja esitetään Raamatussa ja apokryfisissä teksteissä profeettana ja saarnaajana, joka ilmoitti juutalaisten Messiaan olevan tulossa.

Nimensä mukaan hän kastoi ihmisiä, ja hän kastoi myös Jeesuksen, kun heidän tiensä kohtasivat Jordanjoella Palestiinassa.

Johannes syntyi kertoman mukaan puoli vuotta ennen Jeesusta. Siksi Johannes Kastajan syntymäpäivänä pidetään kesäkuun 24. päivää (tai 23. päivää), koska Jeesuksen syntymäpäiväksi on päätetty 25. joulukuuta.

Johanneksen evankeliumissa muun muassa kerrotaan, miten Johannes Kastaja vertaa itseään Jeesukseen: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi.” (Johanneksen evankeliumi, 3:30). Tuo kappale osoittaa, että Johannes Kastaja piti Jeesusta itseään korkea-arvoisempana.

Sama symboliikka näkyy myös siinä, että päivät lyhenevät juhannuksen (Johannes Kastajan syntymä) jälkeen ja pitenevät joulun (Jeesuksen syntymä) jälkeen.

Juhannus on jokavuotinen keskikesän juhla, jolloin juhlitaan myös kesäpäivänseisausta.

Päivänseisaukset ovat 21. kesäkuuta ja 21. joulukuuta, ja ne ovat vuoden pisin ja lyhin päivä.

Kesäpäivänseisauksesta 21. kesäkuuta päivät alkavat lyhentyä, ja talvipäivän seisauksesta 21. joulukuuta päivät alkavat pidentyä.

Kesäpäivänseisausta on juhlittu tuhansia vuosia, ja vaikka päivä on virallisesti 21. kesäkuuta, kristinuskossa Johanneksen Kastajan syntymäpäivän valitseminen kesäkuun 24. päiväksi liittyy ilmeisesti myös kesäpäivänseisauksen läheisyyteen.

Juhannuskokkoja poltetaan muuallakin kuin Suomessa, ja niiden polttamisen taustalla on taikausko. Jo muinoin juhannusyön uskottiin olevan täynnä taikaa ja yliluonnollisia voimia, ja alkujaan kokon polttamisella on pyritty karkottamaan pahoja henkiä ja noitia.

Suomessa kokkoperinne liittyy ilmeisesti alun perin sääjumala Ukkoon, jonka juhlaa vietettiin vuoden valoisimpana aikana. Silloin muun muassa poltettiin tulia pahan torjumiseksi ja viljelykasvien ja hedelmällisyyden edistämiseksi.

Joissakin maissa on ollut 1900-luvun alusta lähtien tapana polttaa juhannuksena kokoissa noitahahmoja symbolina pahan karkottamiselle.

Koska juhannuksen aikoihin uskottiin liikkeellä olevan pahoja, yliluonnollisia voimia – ja noitia – joissakin maissa muodostui perinteeksi polttaa juhannuskokossa noitia esittäviä nukkeja.

Nykyään monet pitävät noitanukkien polttamista kyseenalaisena ja barbaarisena toimintana, sillä se vie ajatukset etenkin Euroopassa noin vuosina 1450–1700 toteutettuihin laajoihin ja järjestelmällisiin noitavainoihin.

Tuolloin tuhansia naisia, ja myös miehiä, kidutettiin ja poltettiin rovioilla Euroopassa noituudesta epäiltyinä ja tuomittuina.

Suuret kokot ja pahojen henkien karkottaminen eivät kuulu vain juhannukseen.

Jo kauan ennen kuin alettiin viettää Johannes Kastajan syntymäpäivää, monin paikoin Keski- ja Pohjois-Euroopassa on ollut tapana sytyttää nuotioita noitien karkottamiseksi.

Näin tehtiin – ja tehdään edelleen monissa maissa – huhtikuun 30. päivänä vappuyönä eli valpurinyönä.

Nimi tulee pyhästä Valburgista tai Walburgasta, saksalaisesta prinsessasta, joka eli ja toimi abbedissana Saksassa 700-luvulla. Hän kuoli vuonna 779, ja hänet julistettiin pyhimykseksi 1. toukokuuta 870.

Joissakin maissa noidat juhlivat perimätiedon mukaan vappuaaton 30 huhtikuuta ja vappupäivän 1. toukokuuta välisenä yönä, ja Suomen lisäksi etenkin Saksassa ja Ruotsissa vappuaattoa vietetään koko kansan voimin lähtemällä ulos juhlimaan.

Kokot syttyvät suuressa osassa Eurooppaa juhannuksena – tai Pyhän Johanneksen päivänä.

Baltian maissa juhannuksen viettoon kuuluvat esimerkiksi kukat ja seppeleet, ja Virossa tehdään juhannustaikoja kuten Suomessakin.

Ennen 1900-lukua muun muassa Tanskassa, Saksassa, Hollannissa ja Ranskassa maaseudulla oli tapana juhlistaa päivää juhannuslehmillä. Lehmät koristeltiin kuismankukilla, mikä vanhan uskomuksen mukaan esti noitia varastamasta lehmien maitoa.

Etelä-Euroopan maissa, kuten Espanjassa, Portugalissa ja Italiassa, juhannusta vietetään kesäkuun 23. ja 24. päivän välisenä yönä. Silloin juhlitaan kesäpäivänseisausta ja Johannes Kastajan syntymää suurilla juhlilla ja kokoilla.

Myös Britanniassa, Irlannissa ja Venäjällä sytytetään kokkoja 23. kesäkuuta.

Jos juhannus on Suomessa yksi vuoden tärkeimmistä juhlista, sitä se on myös Ruotsissa.

Ruotsin juhannus eli midsommar muistuttaa muiden pohjoismaiden juhannusta mutta myös eroaa niistä. Eniten sillä on ehkä yhtäläisyyksiä suomalaisten juhlintaan.

Myös Ruotsissa juhannusta on vietetty vuodesta 1952 lähtien lähimpänä 21. kesäkuuta osuvina perjantaina ja lauantaina. Juhlan sijoittuminen aina viikonloppuun takaa sen, että juhlia voidaan monta päivää.

Muista pohjoismaista Ruotsin juhannus eroaa esimerkiksi siinä, että siihen ei liity juhannuskokkoa eikä pahojen henkien tai noitien karkottamista.

Sen sijaan tanssitaan juhannussalon ympärillä. Se on pitkä salko, joka koristellaan tuoreilla oksilla, vihreillä lehdillä ja värikkäillä kukilla. Tapa kuuluu myös Suomen ruotsinkielisten rannikkoseutujen perinteisiin.

Lisäksi lauletaan ja leikitään – esimerkiksi laulua Pienet sammakot eli Små grödarna, jossa hypitään kuin sammakot juhannussalon ympärillä.

Tärkeä osa myös perinteisillä juhannusruuilla, joihin kuuluvat muun muassa silli ja varhaisperunat – vähän samaan tapaan kuin Suomessa. Lisäksi juodaan snapseja, olutta ja muita alkoholijuomia.