Israelin ja Palestiinan konflikti sai alkunsa juutalaisvaltion perustamisesta vuonna 1948. Lue lisää taustaa alta:
Brittien upseerikerho Goldschmidt House Jerusalemissa oli tupaten täynnä. Kun päivä alkoi muuttua illaksi juutalaisten sapattina maaliskuisena lauantaina 1947, britit rentoutuivat mielellään rankan viikon päälle rupatellen ja kylmiä juomia siemaillen.
Kumea jysähdys rikkoi rauhan. Rakennus tärisi, ikkunalasit hajosivat säpäleiksi ja pullot putoilivat hyllyiltä lattialle.
Seinät huojuivat ennen kuin ne lakosivat laastipölyn ja tiilenkappaleiden sekamelskana maahan. Sireenit alkoivat soida, ja ihmiset yrittivät paeta tuhoutuvasta rakennuksesta.
Iso-Britannia järkyttyi, kun kuolonuhrien määrä selvisi: 20 kuollutta. Brittijoukot olivat kahden kuukauden Jerusalemissa oleskelunsa ajan saaneet tuntea olevansa lähes piiritetyn asemassa.
He olivat linnoittautuneet ”turva-alueille”, joissa kokonaisia kortteleita oli suljettu ulkomaailmasta aseistettujen vartioiden, aitojen ja piikkilankojen taakse.
Upseerikerho sijaitsi yhdellä parhaiten vartioiduista alueista. Juutalaisterroristit olivat kuitenkin onnistuneet ohittamaan vartijat ja tunkeutumaan rakennukseen, jonne he olivat tuoneet kolmessa repussa kussakin 30 kiloa räjähteitä.
Sunday Express ilmaisi sanoin monien brittien ajatukset: ”Tehkää rauha tai lähtekää maasta.”
Britit lupasivat juutalaisvaltion
Alku oli ollut lupaava. Kansainliitto oli vuonna 1920 ottomaanien kukistumisen jälkeen antanut Palestiinan Britannialle mandaattialueeksi.
Palestiinassa asui vain muutamia juutalaisia, joista useimmat olivat muuttaneet alueelle sen 1800-luvun juutalaisvainojen synnyttämän haaveen perässä, että paikalle perustettaisiin itsenäinen juutalaisvaltio.
Koska juutalaiset olivat aina tunteneet henkistä yhteyttä Palestiinaan, jossa juutalaisten koti Vanhan testamentin mukaan oli, useimmat toivoivat saavansa siitä uuden kotimaan.
1882–1914 Palestiinaan muutti noin 37 000 juutalaista. Vuoden 1917 Venäjän vallankumouksen jälkeen muuttajien määrä kasvoi, ja 1920 jo 80 000 juutalaista oli asettunut ”Pyhälle maalle”.
Kolme vuotta aiemmin britit olivat niin sanotussa Balfourin julistuksessa tukeneet juutalaisten aikeita perustaa itsenäinen valtio Palestiinaan kiittääkseen näitä tuesta ensimmäisessä maailmansodassa.
Säilyttääkseen hyvät suhteet myös arabeihin brittien oli kuitenkin rajoitettava muuttoliikettä.