Hindulaisuus eroaa muista maailmanuskonnoista siinä, että sillä ei ole perustajaa tai selkeää syntyajankohtaa.
Se kehittyi joukosta intialaisia kulttuureita, perinteitä ja uskonsuuntia, kun ne sulautuivat yhteen 2 000–2 500 vuotta sitten.
Joidenkin hindulaisuuteen sulautuneiden uskontojen juuret ulottuvat pitkälle esihistoriaan, minkä vuoksi hindulaisuutta pidetään yhtenä vanhimmista uskonnoista.
Hindulaisuuden monet muodot
Hindulaisuudella ei ole ”keskusjohtoa” eikä varsinaista johtajaa tai pyhää kirjaa, joka sanelisi sen opinkappaleita.
Sen sijaan uskonto koostuu joukosta hengellisiä periaatteita ja ohjeita, jotka eivät ole yksiselitteisiä. Siksi hindulaisuudessa on tilaa monille erilaisille – ja toisinaan ristiriitaisille – tulkinnoille.
Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru määritteli asian näin: ”Hindulaisuus on uskontona häilyvä, muodoton ja monitahoinen. Se on kaikkea kaikille.”
Intialaisista 80 prosenttia eli noin miljardi on hinduja.