Historiallinen Muhammad: Kauppiaasta tuli islamin profeetta
Mekka oli rauhaton beduiinikaupunki, jossa vallitsi moraalinen rappiotila. Turhautunut köyhä kauppias nimeltä Muhammad vetäytyi yksin luolaan etsimään mielenrauhaa. Siellä ollessaan hän sai ilmestyksen, josta sai alkunsa uskonnollinen liike, joka muutti maailman.
Perimätiedon mukaan Muhammad sai vuorella ilmestyksen, josta syntyi uusi maailmanuskonto.
Kuka oli profeetta Muhammad, ja millaisessa maailmassa hän kasvoi?
Lue profeetan tarina ennen ensimmäistä ilmestystä ja sen jälkeen.
Muhammadin ensimmäinen ilmestys vuonna 610
Muhammad heräsi peloissaan. Hänet oli ympäröinyt sanoinkuvaamaton valtaisa voima, joka piti häntä otteessaan. Hän ennemmin tunsi kuin kuuli käskevän äänen: ”Lue!”
Muhammad ei ymmärtänyt. Hänhän oli vain yksinkertainen kauppias, joka ei osannut lukea eikä kirjoittaa.
Hän tunsi valtaisan otteen ympärillään yhä kovempana ja kovempana. Puristavan tunteen yltyessä hän kysyi, mitä hänen oikein pitäisi lukea.
”Lue, kautta Herrasi, joka on luonut, luonut ihmisen sikiöstä. Lue; onhan Herrasi jalomielinen, Herrasi, joka opetti kynällä, opetti ihmiselle sen, mitä tämä ei tiennyt”, kajahti ääni.
Silloin pakahtumaisillaan olevan Muhammadin suusta alkoi virrata sanoja, joita hän ei tiennyt ajatelleensa. Sitten kaikki oli ohi.
Muslimit uskovat, että Muhammad kävi yöllisellä matkallaan sekä taivaassa että helvetissä.
Buraq on siivekäs eläin, jolla Muhammad ratsasti Koraanissa kuvatulla matkallaan taivaaseen. Taiteessa ja kirjallisuudessa eläin esitetään usein naisenkasvoisena.
Enkelit ovat Koraanin mukaan Jumalan kuuliaisia palvelijoita vailla omaa tahtoa. Enkelit ovat valoa ja siksi ihmiselle näkymättömiä. Koraanin mukaan jokaista ihmistä valvoo kaksi enkeliä, jotka pitävät lukua hänen hyvistä ja pahoista teoistaan.
800-luvulla eläneen islamilaisen oppineen Bukharin mukaan edellä kuvattu tapahtui vuorenrinteen luolassa lähellä Mekkaa vuonna 610.
Muhammad tunsi itsensä hämmentyneeksi ja lopen uupuneeksi. Hän oli kauhuissaan, sillä hän oli joskus nähnyt henkien valtaan joutuneita, jotka kierivät tomussa sylkien säkeitä suustaan.
Nyt hän pelkäsi itse kokevansa saman kohtalon. Hädissään hän alkoi kiivetä vuoren huipulle. Ennemmin voisi heittäytyä kuolemaan kuin suistua hulluuteen, hän ajatteli.
40-vuotias Muhammad ei kuitenkaan päässyt huipulle asti. Puolivälissä hänet pysäytti ylhäältä kuuluva ääni.
Hän kohotti katseensa ja näki jotain yhtä aikaa sekä vaikuttavaa että pelottavaa.
Taivasta vasten piirtyi arkkienkeli Gabriel ”ihmisen hahmossa jalat maata koskettaen ja siivet levitettyinä”. Muhammad kertoi myöhemmin: ”Kun käänsin katseeni hänestä eri suuntiin, näin saman näyn, minne vain katsoinkin.”
Lainaus on peräisin Ibn Ishaqin teksteistä. Ibn Ishaq kokosi 700-luvulla suullisia kertomuksia Muhammadista ja kirjoitti näin ensimmäisen Muhammadin elämäkerran.
Muhammadin hoippuessa takaisin luolaan hän ymmärsi nähneensä Jumalan ilmestyksen.
Sitä hän ei sen sijaan ymmärtänyt, kuinka suuri merkitys tapahtuneella tulisi olemaan.
Seuraavien 23 vuoden kuluessa hän kokisi vielä useita muitakin ilmestyksiä, joista syntyisi Koraani, islamin pyhä kirja.
Mekasta kehittyi kaupan keskus
Muhammadin suku oli ollut arvostettu, sillä se oli käytännössä lähes luonut Mekan kaupungin.
Ennen kuin heidän quraish-niminen beduiiniheimonsa oli tullut Mekkaan vain muutama sukupolvi aiemmin paikka ei ollut millään tavoin poikennut ympäristöstään: se oli samanlaista hedelmätöntä ja autiota erämaata, jossa vallitsivat nälkä ja kurjuus.
Asiat kuitenkin muuttuivat quraishien asetuttua alueelle.
Kaukonäköinen heimo alkoi lähettää karavaaneja vaihtamaan tavaroita suurten kauppakeskusten kanssa.
Maailman suurin kello on Mekassa. Pelkästään kellotaulu on läpimitaltaan 46 metriä, ja se on osa niin sanottua Makkah Royal Clock Toweria, joka on 601 metriä korkea.
Karavaanit olivat tuottoisia, sillä Mekka sijaitsi kaupan kannalta suotuisassa paikassa. Länteen päin tie vei Punaisenmeren satamakaupunkien kautta meritse Egyptiin, Intiaan ja Kiinaan.
Etelässä oli nykyinen Jemen, tuolloin rikas ja hedelmällinen kuningaskunta, jossa kasvavista puista sai arvokasta suitsuketta.
Koillisessa tiet kulkivat Irakin hedelmällisten viljelysmaiden halki Mesopotamian suurkaupunkeihin ja mahtavaan Persiaan. Pohjoisessa olivat Damaskoksen ja Bosran kukoistavat kauppakeskukset, joiden kautta kuljettiin kristittyjen suurvaltaan Bysanttiin.
Seudulla siis risteili karavaaneja, jotka kuljettivat suitsuketta, mirhaa, koruja, nahkaa, mausteita ja kuivattuja hedelmiä ja toivat vaurautta Muhammadin suvun johtamille Mekan kauppiaille.
Vaikutusvaltaisesta suvusta tuli kaupungin pyhän Kaaban temppelin suojelija.
Arabit palvoivat satoja niin suuria kuin vähäpätöisiäkin luonnonjumalia, ja pyhiinvaeltajia saapui ympäri vuoden Mekkaan rukoilemaan ja uhraamaan Kaaban temppelin luona.
Muhammadin suvun kauppiaat hyödynsivät tilaisuutta ja kävivät innolla kauppaa muualta tulleiden pyhiinvaeltajien kanssa.
Muhammadin isä kuoli hieman ennen Muhammadin syntymää vuonna 570, ja jonkin ajan kuluttua myös hänen äitinsä kuoli.
Heimoyhteiskunnan tavan mukaan poika joutui sukulaisten huostaan. Vaikka Muhammadin asema ei ollut kehuttava, hän sai oppia hänen asemassaan olevalle miehelle kuuluvia taitoja, kuten miekan käsittelyä, jousiammuntaa ja painia. Häntä autettiin myös alkuun kauppiaan urallaan.
25-vuotiaana Muhammad oli kiharatukkainen roteva nuori mies, jolla oli valoisa ilme ja avoimet kasvot. Joidenkin varhaisten lähteiden mukaan hänet tunnettiin rehellisyytensä ja toimiensa oikeudenmukaisuuden ansiosta yhteisössään lisänimellä Luotettava.
Muhammad jäi orvoksi 6-vuotiaana
Muhammad sai pian huomata, että pelkkä rehellisyys ei riittänyt Mekassa. Kaupungin vaurastuessa se myös raaistui. Aiemmin heimot olivat tunteneet yhteenkuuluvaisuutta ja pitäneet huolta heimon heikommista ankaran autiomaan keskellä.
Kaupungissa vaikeudet eivät kuitenkaan kummunneet luonnosta vaan niitä aiheuttivat kilpailijat. Kaupungissa jokainen toimi vain oman etunsa mukaisesti.
Se johti vieraantumiseen ja kiistoihin, joista kärsivät ennen kaikkea heikoimmassa asemassa olevat, kuten lesket, köyhät ja orvot.
Muhammad oli saanut tuntea tämän nahoissaan lapsuudestaan asti. Vaikka hänen sukunsa oli ollut varsin arvostettu, se ei ollut enää pysynyt kaupan kehityksessä mukana.
Kuollessaan Muhammadin isä jätti vaimolleen ja syntymättömälle lapselleen vain viisi kamelia ja orjatytön, mikä oli varsin vähän verrattuna kaupungin varakkaiden perheiden kamelilaumoihin.
Orvoksi jäätyään Muhammadilla ei siis ollut turvanaan suurta omaisuutta.
Muhammad seurasi katkerana, kuinka keskinäinen kilpailu mädätti Mekkaa sisältäpäin. Yhtenäisyys rapautui, ja kaupungista tuli haavoittuvainen.
Kauppiaat eivät enää yhdessä puolustaneet kaikkia karavaaneja, joten aavikon soturiheimot hyökkäsivät yhä useammin karavaanien kimppuun ryöstäen arvokkaat kauppatavarat ja usein surmaten kauppiaat julmasti.
Muhammad etsi totuutta
Pitkillä kauppamatkoillaan autiomaan halki Muhammad pohti tilannetta. Hän myös keskusteli innokkaasti kohtaamiensa ihmisten kanssa muista kulttuureista ja uskonnoista.
600-luvun taitteessa Arabiassa vaikutti lukuisia uskontoja, ja erämaa-alueilla arabiyhteisöjen välissä asui juutalaisia sekä kristittyjä, jotka innokkaimmin tekivät lähetystyötä.
Muhammad oppi, että kristityt ja juutalaiset uskoivat vain yhteen jumalaan, jonka edessä jokainen ihminen, niin rikas kuin köyhäkin, oli arvokas.
Se oli aivan muuta kuin mihin Muhammad oli tottunut. Arabialaisessa heimoyhteisössä vain suvulla ja heimon miehillä oli merkitystä ja vastasyntyneitä tyttölapsia haudattiin hiekkaan, jos ruuasta oli pulaa.
Mekassa puolestaan sananvaltaa oli vain niillä, joilla oli rahaa.
Muhammad huomasi myös, että sekä juutalaisia että kristittyjä yhdisti heidän ainoalta ja kaikkivaltiaalta jumalaltaan saama pyhä kirja, kun taas arabien monijumalaisuus ja epäyhtenäinen suullinen tarinaperinne estivät heimoja lähentymästä toisiinsa.
Pian Muhammad lyöttäytyi yhteen neljän muun totuuden etsijän kanssa, ja he lupasivat toisilleen etsiä oikeaa uskoa.
Ibn Ishaqin mukaan kolmesta tuli kristittyjä ja neljäs, Zaid Ibn Amr, karkotettiin Mekasta ja tapettiin, sillä kaupungin johtohahmot olivat raivoissaan esi-isien uskon hylkäämisestä.
Muhammad jatkoi hiljaista etsintäänsä. Hän paastosi, rukoili ja mietiskeli saadakseen toivomansa yhteyden ainoaan oikeaan jumalaan.
Vain hänen lähimpänsä tiesivät, että hän kävi toisinaan luolassa Mekan ulkopuolella, missä hän yksin etsi ääntä, joka voisi viedä hänet oikealle tielle.
Islam kutsui köyhiä ja kurjia
Zaid Ibn Amrin kohtalo osoitti selvästi, kuinka vaarallista oli sanoa mitään vallitsevan uskonnon vastaista. Ensimmäisen ilmestyksensä jälkeen Muhammad olikin varovainen ja kertoi siitä vain lähipiirilleen.
Hänen vaimonsa, ottopoikansa ja 10-vuotias serkkunsa olivat ensimmäisiä, jotka kääntyivät uuteen uskoon.
”Älä siis sorra orpoa äläkä aja kerjäläistä pois vaan julista Herrasi armoa.” Muhammad
Vuonna 612 Muhammad sai uuden merkittävän ilmestyksen. Tällä kertaa ihmisiä kehotettiin pitämään huolta heikoista, ja Muhammadille ilmestyneet säkeet muistuttivat niin muotonsa kuin sisältönsä puolesta kristittyjen sanomaa:
”Tuonpuoleinen on sinulle parempi kuin tämä elämä. Olet oleva tyytyväinen siihen, mitä Herrasi sinulle antaa.”
Ilmestyksen säe päättyi sanoihin: ”Älä siis sorra orpoa äläkä aja kerjäläistä pois, vaan julista Herrasi armoa.”
Kun eräs kristitty Muhammadin sukulainen kuuli sanat, hän pelästyi. Hän varoitteli Muhammadia, että tätä varmasti pian syytettäisiin joko kristityn Bysantin vakoojaksi tai esi-isien jumalien pilkkaajaksi.
Muhammad kavahti, mutta hän tunsi, ettei hän voinut toimia toisin. Hän oli vakuuttunut siitä, että Jumala toimi hänen kauttaan.
Ilmestykset saivat hänet vapisemaan, mutta lopen uupuneenakin hän piti kiinni Jumalalta saamastaan tehtävästä.
Hän johti uskollisesti rukoushetkiä, joissa rukoilijat heittäytyivät maahan merkkinä alistumisesta Jumalalle.
Vähitellen yhä useampi ihminen alkoi seurata Muhammadia; ensisijaisesti käännynnäiset olivat köyhiä, leskiä, kerjäläisiä ja muita, jotka eivät kuuluneet Mekan kermaan.
Pako vuorille
Mekan ylimystö pudisteli päätään nähdessään Muhammadin, jonka suku oli sentään kuulunut Mekan arvostetuimpiin, heittäytyvän resuisten kerjäläisten ympäröimänä maahan kuin orja.
Asiat kuitenkin muuttuivat, kun Muhammadin sanoma alkoi levitä ja myös yhä useammat varakkaat mekkalaiset kääntyivät islamiin.
Yksi ensimmäisistä oli vauras kauppias Abu Bakr, josta tuli Muhammadin uskollisin liittolainen. Yhdessä he keräsivät laajalti uusia kannattajia.
Perinteiset suvut vihastuivat, kun Muhammad kielsi kaikki muut kuin yhden jumalan, Allahin.
Mekan kauppiailla oli vanhojen heimoyhteisöjen tapaan liuta erilaisia vähäisempiä jumalia, joilta kauppiaat rukoilivat onnea kaupanteossa, turvaa karavaaneille tai poikaa jatkamaan isänsä toimintaa.
Mekkaan paluun jälkeen Muhammad puhdisti Kaaban pakanallisista jumalankuvista.
Muhammad ei keksinyt Allahia
600-luvulla arabit palvoivat melkoista joukkoa jumalia, joista yksi oli ylitse muiden. Siitä tuli islamin jumala.
Sana ”Allah” yhdistetään nykyisin islamiin, mutta se oli olemassa jo kauan ennen kuin Muhammad sai ensimmäisen ilmestyksensä.
Pakanallista Allahia rukoiltiin Kaabassa, Mekan tärkeimmässä temppelissä, siinä missä monia muitakin jumalia ja pyhyyksiä ennen islamin syntyä.
Kaaba oli alun perin pyhitetty Lähi-idän kuunjumalalle Hubalille, joka edusti sadetta ja hedelmällisyyttä.
Muhammadin syntymän aikaan vuonna 570 Allahista oli kuitenkin tullut arabien ylin jumala. Allahia ja lukuisia muita jumalia – joista tärkeimpiä olivat kolme jumalatarta, ”Allahin tyttäret” – palvottiin Mekkaan suuntautuvilla pyhiinvaelluksilla.
Kun Muhammad vuonna 630 valloitti Mekan, hän poisti Kaabasta kaikki muiden jumalien pakanalliset maalaukset, amuletit ja patsaat.
Vain yksi neitsyt Marian ja Jeesuksen kuva sekä yksi Abrahamin kuva saivat jäädä osoituksena siitä, että Muhammad tunnusti juutalaisuuden ja kristinuskon aseman.
Kaabasta tehtiin islamin pyhin paikka, ja nimi ”Allah” alkoi tarkoittaa muslimien yhtä ja ainoaa kaikkivaltiasta jumalaa. Muslimiteologien mukaan Allah on sama kuin kristittyjen ja juutalaisten jumala.
He uskoivat, että jos ihmiset rikkoisivat sopimuksensa jumalien kanssa ja lakkaisivat rukoilemasta tai uhraamasta, jumalat rankaisisivat sekä yksilöä että koko yhteisöä.
Niinpä Muhammadin muiden jumalien kieltäminen uhkasi koko kaupunkia ja oli saatava loppumaan.
”Profeetta”, kuten Muhammadin seuraajat häntä kutsuivat, oli kuitenkin kaupungissa suurta arvostusta nauttivan setänsä suojeluksessa.
Kun setä kuoli, tilanne muuttui. Muhammad joutui pilkan ja häväistysten kohteeksi. Kun hän rukoili, hänen päälleen viskattiin haisevia jätteitä, ja kun hän kulki kadulla, hänen silmiinsä heitettiin hiekkaa.
Häntä alettiin pitää hylkiönä ja karttaa. Se oli silti vielä pientä verrattuna siihen, mitä hänen kannattajansa saivat kokea. Köyhiä ja orjia piinattiin suorastaan hengenvaarallisilla tavoilla.
Kun Muhammad ei kaikesta huolimatta suostunut vaikenemaan, Mekassa päätettiin kesällä 622, että hänet olisi saatava pois päiviltä.
Jokaisesta suvusta lähetettiin joku etsimään Muhammadia. Hän oli kuitenkin tuolloin jo lähtenyt kaupungista ystävänsä Abu Bakrin kanssa vuorille.
Profeetan päästä oli luvattu sadan kamelin palkkio, mutta hän pysyi luolassaan, kunnes vaara oli ohi ja hän saattoi lähteä etsimään turvallista paikkaa harjoittaa uskontoaan.
Medinan synty
Pian pakonsa jälkeen Muhammad ratsasti pienelle Yathribin keitaalle noin 350 kilometriä Mekasta pohjoiseen.
Keitaalle oli virrannut kuukausien ajan muslimipakolaisia Mekasta, joten joukko hänen kannattajiaan otti hänet vastaan riemuiten, ja yhteisön johtohahmot toivottivat hänet tervetulleeksi.
Viimeisinä aikoinaan Mekassa Muhammad oli saarnannut avoimesti pyhiinvaeltajille, ja hänen sanansa olivat langenneet otolliseen maahan juuri Yathribin asukkaiden keskuudessa.
Yathribi oli Mekan tavoin jakautunut, sillä keitaalla oli kaksi katkerasti kilpailevaa sukua.
Ihmiset kaipasivat vahvaa johtajaa, joka voisi luoda yhtenäisyyttä, ja näkivät nyt Muhammadissa sellaisen. Muhammad saattoi nyt tehdä Yathribista ensimmäisen muslimiyhteiskunnan.
Muhammad kävi työhön innolla ja osoitti alusta asti suurta diplomaattista taitavuutta. Hän yöpyi alkuun vuoroöinä kilpailevien sukujen päämiesten luona.
Kun hänen tuli aika hankkia oma pysyvä asuinsija, hän päästi kamelin tutkimaan keidasta itsekseen nähdäkseen, mihin se lopulta asettui.
Paikka oli umpeenkasvanut takapiha, jossa oli romahtamaisillaan oleva vanha vaja ja näkymä hautausmaalle. Sinne profeetta rakensi asumuksensa auringossa kuivatuista savitiilistä.
Muhammad saapui vuonna 622 Yathribin keitaalle, jonne nousi ensimmäinen moskeija.
Rakennus toimi sekä Muhammadin asuntona että rukous- ja kokoontumispaikkana – ensimmäisenä moskeijana –, ja siitä tuli paikkakunnan keskipiste.
Keitaan nimi Yathrib jäi historiaan, kun nimeksi vakiintui Medina, joka on lyhenne sanoista Medina al-Nabi, profeetan kaupunki. Ihmiset tulivat Muhammadin luo rukoilemaan tai pyytämään ruokaa.
Keltaisissa sandaaleissaan ja turbaanissaan kaupunkia kiertelevästä Muhammadista tuli pian kaikille tuttu näky.
Hän rohkaisi masentuneita ja lohdutti sairaita, ja jos joku oli kuollut yöllä, Muhammad auttoi omaisia valmistelemaan vainajan hautajaisia varten.
Muslimit kutsuttiin viisi kertaa päivässä rukoilemaan. Jotta heidän rukouskutsunsa erottuisi keitaan kristittyjen kellonsoitosta ja juutalaisten torventoitotuksesta, Muhammad päätti kutsua muslimit koolle ihmisäänellä.
Hän lähetti uskollisen orjan kaupungille esittämään rukouskutsua huutaen.
Mekassa tuo orja oli saanut kärsiä uuden uskontonsa tähden ja hän oli joutunut ulvomaan tuskissaan paahtavan auringon alla, mutta nyt hänen äänensä raikui Medinan kaduilla voitonriemuisena:
”Jumala on suurin. Todistan, ettei ole muuta jumalaa kuin Jumala (Allah)!”
Perimysriita jakoi islamin: sunni- ja šiiamuslimit
Yksi Muhammadin tärkeimmistä tavoitteista oli muslimien yhtenäisyys. Elinaikanaan profeetta oli yhdistävä hahmo, mutta tuskin hänestä oli aika jättänyt, kun kiistat alkoivat.
Muhammadin lähipiiri julisti profeetan ystävän Abu Bakrin kalifiksi eli profeetan seuraajaksi, mutta Muhammadin serkku Ali piti itseään luonnollisena seuraajana.
Riidat jatkuivat vuosikymmeniä, kunnes Alista vihdoin vuonna 656 tuli kalifi. Kun hänet pian tämän jälkeen murhattiin, hänen poikansa Husain katsoi olevansa seuraava oikea islamin johtaja.
Vuonna 680 Husain iski istuvan kalifin joukkoja vastaan Karbalassa Irakissa mutta kärsi murskatappion. Perimätiedon mukaan Husain kaatui syleillen poikaansa, Muhammadin viimeistä miespuolista jälkeläistä.
Taistelu jakoi muslimit kahtia, ja Husainin kuolemasta tuli šiiamuslimeille käännekohta. Vaikka erimielisyydet alun perin syntyivät valtapyrkimyksistä, ryhmien välille on ilmaantunut myös teologisia eroja.
Šiiamuslimit juhlistavat vuosittain Karbalan taistelun muistoa muun muassa lyömällä itseään ketjuilla Husainin kärsimysten kunniaksi.
Sunni-islam ja šiia-islam: mikä on niiden ero?
Kiista islamin johtajan asemasta ja henkilöllisyydestä jakoi varhaiset muslimit kahteen leiriin: šiia- ja sunnimuslimeihin.
Sunnimuslimit
- Muhammad ei nimennyt seuraajaa. Kenestä tahansa soveliaasta voi tulla islamin johtohahmo eli kalifi.
- Kertomukset Muhammadin teoista (hadíthit) toimivat sunneille arkipäivän ohjenuorana.
- Sunnien islamissa on viisi peruspilaria: uskontunnustus, päivittäiset rukoukset, paasto, almut ja pyhiinvaellus.
Šiiamuslimit
- Muhammadin serkku Ali oli hänen oikea sijaisensa, joten Alin suvun miehet ovat islamin oikeita johtajia.
- Šiiat kieltävät osan hadítheista, ja heillä on omia kertomuksiaan Muhammadin teoista.
- Šiioilla on viiden peruspilarin lisäksi muitakin pyhiä asioita, kuten sota Jumalan kunniaksi (jihad).
Kosto antoi voimia voittoon
Muutaman Medinassa vietetyn kuukauden aikana Muhammad sai luotua eräänlaisen muslimien malliyhteisön.
Hän ymmärsi kuitenkin, ettei yhteisöstä tulisi pitkäikäistä, jos mahtava Mekka yhä olisi häntä vastaan. Hän toivoikin alusta asti saavansa myös synnyinkaupunkinsa kääntymään islamiin.
Entisenä kauppiaana Muhammad tiesi, miten hän voisi haavoittaa Mekkaa pahimmin. Niinpä hän alkoi lähettää sotureita hyökkäämään karavaanien kimppuun.
Vuonna 623 näytti siltä, että Muhammad onnistuisi tehtävässään ja saisi Mekan nöyrtymään.
Muhammad sai näet selville, että Syyriasta Mekkaan matkalla oleva suuri karavaani pysähtyisi Badrin lähellä sijaitsevilla lähteillä 130 kilometriä Medinasta lounaaseen.
Muhammad lähti ratsastamaan kohti Badria 350 miehen kärjessä.
Hän ei kuitenkaan ollut ottanut suunnitelmissaan huomioon Mekan vakoojia.
He olivat nähneet Muhammadin kamelilauman ulosteita ja niissä olevista taatelinkivistä päätelleet eläinten tulleen taateleistaan kuuluisasta Medinasta.
Pian Muhammadin joukot piirittivät ”karavaanin”, mutta viattomien kauppiaiden sijaan heitä vastassa olikin tuhat aseistautunutta miestä.
Vaikka ylivoima oli suuri, Muhammadin kannattajilla oli henkinen yliote: he näkivät edessään ihmisiä, jotka olivat aiemmin vainonneet käännynnäisiä näiden uuden uskonnon takia.
Viha ja kostonhimo antoivat Muhammadin muslimeille voimia lyödä Mekan ylimysten kolme kertaa suuremman armeijan.
Juutalaisten teurastus
Voitto Badrissa oli Muhammadille ja hänen uskonveljilleen suuri asia, mutta Mekka ei vieläkään ollut valmis tunnustamaan islamia. Mekka ja Medina sotivat keskenään kuusi vuotta.
Kun Mekka piiritti Medinan ylivoimaisella armeijallaan vuonna 627, Muhammadin tilanne näytti tukalalta.
Muhammadin kasvot jätetään yleensä kuvaamatta. Koraani ei suorasanaisesti sano asiasta mitään, mutta jotkin muut islamin tekstit kieltävät hänen kuvaamisensa kaikissa muodoissa, jottei tapa johtaisi kuvainpalvontaan.
Vain kaupungin ympärille urakalla kaivettu vallihauta ja linnoitusvarustukset pelastivat Medinan.
Muhammad oli toivonut, että myös Medinassa asuvat juutalaisheimot kääntyisivät islamiin, mutta juutalaiset alkoivatkin päinvastoin eristäytyä omiin oloihinsa.
Pahinta oli, ettei Muhammad voinut olla varma heidän uskollisuudestaan, sillä he liittoutuivat usein Muhammadin vihollisten kanssa.
Kaksi heimoista oli jo lähtenyt kaupungista, ja kun kaupungin viimeinen juutalaisheimo oli vuoden 627 piirityksessä auttanut vihollista, Muhammad päätti hankkiutua heistä lopullisesti eroon.
Heimon kaikilta miehiltä katkaistiin kaula ja heidän ruumiinsa heitettiin suureen joukkohautaan kaupungin vanhalle torille.
Ibn Ishaqin kertoi, että naiset ja lapset vangittiin ja heidän itkunsa ja vaikerruksensa tapettujen miesten, isien ja veljien vuoksi kaikui Medinassa yökausia.
Häviö kääntyi voitoksi
Juutalaisten joukkomurha vakiinnutti Muhammadin maineen sekä Mekassa että sen ulkopuolella.
Nyt kukaan ei enää haastanut hänen asemaansa Medinan kiistattomana henkisenä ja poliittisena johtajana.
Sarja onnistuneita iskuja Syyriasta tulevien karavaanien kimppuun toi Muhammadille kannatusta myös lähiseudun beduiiniheimoilta.
Voimainsa tunnossa Muhammad päätti keväällä 628 johtaa seuraajansa näyttävästi Mekkaan ja Kaabaan rukoilemaan.
Miljoonat muslimit tekevät vuosittain pyhiinvaelluksen Mekkaan ja Kaabaan.
Vain miekoin aseistettuna noin tuhat muslimia lähti liikkeelle, ja heidän edellään kuljetettiin 70:tä uhrausta varten valmisteltua kamelia.
Jos Muhammad oli luullut voivansa marssia esteettä Mekkaan, hän oli erehtynyt.
Mekasta tulleet sotilaat tukkivat hänen tiensä, ja Muhammadin oli vetäydyttävä laaksoon kaupungin ulkopuolella. Illan pimetessä mitään ei ollut tehtävissä.
Jos mekkalaiset hyökkäisivät, Muhammad miehineen olisi kuin tarjottimella. Hänen ainoa mahdollisuutensa oli neuvotella aselepo, mutta kompromissin tekeminen voisi heikentää hänen asemaansa johtajana.
Muhammad päätti kysyä seuraajiensa kantaa vaikeassa tilanteessa. Nämä kannattivat epäröimättä johtajansa ehdottamaa aselepoa.
Historioitsija al-Waqidin mukaan Muhammad otti jokaiselta vastaan kädenpuristuksella vahvistetun valan: ”Oi Jumalan lähettiläs, vannon sinulle kuuliaisuuttani sen nimessä, mitä sielussasi on.”
Valojen vahvistamana Muhammad allekirjoitti kymmenvuotisen aselevon. Sen ehdot olivat selvästi suosiollisemmat Mekalle kuin medinalaisille, mutta alkujärkytyksen jälkeen kaikki olivat yhä valmiita tukemaan profeettaansa.
Painostava tunnelma hälveni lopullisesti kotimatkalla, kun Muhammad sai uuden ilmestyksen: siinä hänen toimintansa Mekassa sai hyväksynnän ja sopimus esitettiin osana suurempaa kokonaisuutta.
”Me olemme antaneet sinulle selvän voiton, jotta tietäisit, että Jumala antaa sinulle sinun aiemmat ja myöhemmät syntisi anteeksi”, toisti Muhammad ilmestyksen sanoja tukijoukoilleen.
Helpotus levisi miesten keskuudessa. Ahdistava nöyryytys oli käännetty jumalalliseksi voitoksi, sillä oikeamielisen sodankäynnin tavoitteena tuli aina olla rauhan luominen ihmisten välille.
Koraanin mukaan Jeesus ei kuollut ristillä vaan nousi taivaaseen odottamaan tuomiopäivää.
Raamatun ja Koraanin eroja
Aadam ja eeva (Adem ja Hawwa)
- Koraanissa Aadam ja Eeva päättävät yhdessä kielletyn hedelmän syömisestä – Raamatussa aloitteen tekee vain Eeva. Toisin kuin Raamatussa, Koraanissa Jumala antaa katuvaisille syntisille anteeksi ja lähettää heidät maailmaan edustajinaan.
ABRAHAM (Ibrahim)
- Kun Jumala käski Abrahamia uhraamaan poikansa, Raamatun mukaan poika oli Iisak, mutta Koraanin mukaan kyseessä oli Abrahamin vanhin poika Ismael, jota pidetään arabien kantaisänä.
MOOSES (Musa)
- Koraanissa Mooses vapauttaa israelilaiset orjuudesta ja saa Jumalalta pyhän kirjan, Tooran. Mooses on Koraanissa useimmiten mainittu profeetta, ja islamin mukaan hän on yksi historian merkittävimmistä ihmisistä.
MARIA (Mariam)
- Koraanin mukaan Maria oli tavallinen nainen, joka synnytti pojan neitseellisesti Jumalan tahdosta. Maria on Koraanin merkittävin nainen, ja hänet mainitaan Koraanissa useammin kuin Uudessa testamentissa. Yksi Koraanin suurista on jopa nimetty Marian mukaan.
JEESUS (Isa)
- Koraanissa Jeesusta ei ristiinnaulita vaan hän nousee taivaaseen, josta hän palaa Messiaana tuomiopäivänä. Koraani ei pidä Jeesusta Jumalan poikana vaan kuolevaisena ihmisenä, joka valittiin levittämään Jumalan sanaa. Samasta syystä hän sai pyhän kirjan, Raamatun, jonka alkuperäinen viesti on kuitenkin vääristynyt ajan myötä.
Islam levisi nopeasti
Aselepo antoi Muhammadille aikaa keksiä keinoja voittaa Mekka puolelleen. Monet olivat kuulleet Muhammadin menestyksestä ja olivat alkaneet kunnioittaa häntä suuresti.
Muhammad hyödynsi asemaansa järjestämällä avioliittoja muslimien ja monien Mekan silmäätekevien välillä.
”Hän on nyt täyttänyt lupauksensa ja auttanut palvelijaansa ja Hän yksin on lyönyt liittoutuneet pakoon.” Muhammad palattuaan Mekkaan
Vuonna 629 Muhammad arveli, että oli tullut aika lähteä uudestaan kohti Mekkaa. Kahdentuhannen pyhiinvaeltajan seuraamana hän asteli kaupunkiin ja Kaabaan rukoilemaan, ja tällä kertaa tie oli heille avoinna.
Seuraavana vuonna hän tunsi valtansa vahvistuneen niin, että antoi armeijansa marssia kaupunkiin. Sotilaat kohtasivat vain vähäistä vastarintaa, ja Muhammad saattoi nyt pyhittää Kaaban vain Jumalalle (Allahille).
Yksi toisensa jälkeen hän siirsi pois pakanallisten pikkujumalien patsaat, jotka ympäröivät Kaabaa, minkä jälkeen patsaat tuhottiin.
Sitten Muhammad asettui Kaaban portaille ja saarnasi voitonriemuisena: ”Ei ole muuta jumalaa kuin yksin Jumala; Hänellä ei ole vertaista. Hän on nyt täyttänyt lupauksensa ja auttanut palvelijaansa ja Hän yksin on lyönyt liittoutuneet pakoon!”
Muhammadilla oli syytä iloita, olihan hän lopulta nähnyt toiveensa täyttyvän: Mekka oli jälleen yhtenäinen ja saattoi kukoistaa niin henkisesti kuin aineellisestikin ja arabit olivat saaneet oman uskonnon.
Joidenkin tutkijoiden mukaan Muhammadin sanat kirjoitettiin muistiin jo hänen elinaikanaan.
Koraanin tehtävänä oli varjella arabikulttuuria
Muhammadin kuoleman jälkeen levisi lukuisia kertomuksia hänen ilmestyksistään. Koraani koottiin yhtenäiseksi versioksi profeetan sanoista.
Muhammadin kerrotaan saaneen ilmestyksiä 23 vuoden ajan. Ilmestyksissä annettiin vastauksia niin pieniin kuin suuriinkin kysymyksiin muun muassa kaupankäynnistä, avioliitosta, riitojen ratkaisusta, hygieniasta ja orjien kohtelusta.
Useimpien aikalaistensa tapaan Muhammad oli ilmeisesti luku- ja kirjoitustaidoton eikä siis pystynyt kirjoittamaan muistiin ilmestysten viestejä.
Siksi hän lausui niitä lähimmilleen, jotka opettelivat ne ulkoa.
Ajan myötä Muhammadin kannattajat alkoivat kirjata hänen lausumiaan muistiin, jotta ne eivät katoaisi profeetan ja hänen lähipiirinsä kuoltua.
Tekstit kulkeutuivat nopeasti leviävän islamin mukana laajalle Egyptiin lännessä ja idässä aina Intiaan asti, ja Muhammadin sanoja alettiin toistella monenlaisten kansojen keskuudessa ja lukuisilla kielillä.
Vaikka useimmat muslimit uskoivat Muhammadin sanojen säilyvän suullisena perintönä, monet muslimioppineet pelkäsivät, että ajan hammas sekä kieli- ja kulttuurierot voisivat pian vääristää pyhiä sanoja.
Pelko vahvistui, kun ilmestyksistä alkoi kiertää lukuisia toisistaan poikkeavia suullisia ja kirjallisia versioita.
Tilanne oli huolestuttava erityisesti siksi, että Muhammadin sanojen uskottiin olevan sellaisenaan suoraan Jumalan sanaa.
Lähes yhtä huolestuttavaa oli se, että osa versioista oli etääntynyt jo varsin kauas arabialaisesta kulttuuriperimästä, jota Muhammad oli pitänyt tärkeänä.
Uthman, joka oli kolmas kalifi eli muslimien kolmas johtaja Muhammadin jälkeen, päätti ratkaista ongelmat lopullisesti.
Vuosina 644–656 hän haali käsiinsä kaikki Muhammadin ilmestyksiä kuvanneet niin suulliset kuin kirjallisetkin versiot ja perusti komitean kokoamaan niistä yhden arabian kirjakielisen kokoelman.
Sen jälkeen tästä lopullisesta versiosta lähetettiin kopioita islamin tärkeisiin kaupunkeihin, kuten Damaskokseen, Mekkaan ja Basraan, ja kaikki aiemmat versiot käskettiin tuhota.
Uthmanin työn myötä syntyi Koraani sellaisena kuin se nykyisin tunnetaan.
Se tarjoaa muslimeille neuvoja ja opastusta samaan tapaan kuin ilmestykset Muhammadin elinaikana.
Islam levisi kulovalkean tavoin, ja vuonna 632 koko Arabian niemimaa oli kääntynyt islamiin.
Bukharin mukaan Muhammad piti viimeisen suuren puheensa uskonveljilleen vuoden 632 lopulla.
Silloin hän kertoi seuraajilleen Mekan ulkopuolella, ettei hän ehkä enää kohtaisi näitä. Hän pyysi seuraajiaan muistamaan hänen opetuksensa ja tekonsa ja viemään hänen viestiään eteenpäin.
”Minä olen jättänyt teille selkeän asian, Jumalan Kirjan ja Hänen profeettansa sunnan; jos te tukeudutte niihin, te ette koskaan kulje eksyksiin”, hän ohjeisti seuraajiaan.
Muutaman kuukauden kuluttua Muhammad alkoi kärsiä ankarasta päänsärystä, ja parin päivän jälkeen hän veti viimeisen hengenvetonsa Medinassa.
Vaikka Muhammadin aika oli päättynyt, islamin aika oli vasta alkanut.
