Hindulaisuus: karma, dharma ja Intian 330 miljoonaa jumalaa

Hindulaisuus on seuraajamäärältään maailman kolmanneksi suurin uskonto islamin ja kristinuskon jälkeen.

Hindulaisuus lasketaankin yhdeksi maailman viidestä maailmanuskonnosta islamin, juutalaisuuden, kristinuskon ja buddhalaisuuden lisäksi.

Muuten hindulaisuudella ei ole juuri mitään yhteistä muiden maailmanuskontojen kanssa.

Lue täältä lisää hindulaisuuden uskonnollisista käytännöistä ja kahdeksasta tärkeimmästä hindujumalasta.

Siinä missä kristityt ja muslimit kaikkialla maailmassa palvelevat yhtä jumalaa, lukevat yhtä pyhää kirjaa ja suorittavat samanlaisia rituaaleja, hindulaisuus on pikemminkin etninen kuin niin sanottu universaalinen uskonto.

Hindulaisuudessa ei ole universaaleja rituaaleja ja opinkappaleita. Siinä ei myöskään ole yhtä jumalaa, eikä sillä ole yhtä perustajaa.

Hindulaisuus on monenkirjava uskonto. Siihen kuuluu monia jumalia, rituaaleja ja uskomuksia, jotka kaikki perustuvat vanhoihin vedalaisiin kirjoituksiin.

Niistä erityisen tärkeitä ovat vedat ja upanisadit.

Vedoissa ja upanisadeissa esitellään hindulaisuuden keskeiset elementit kertomuksina maailman alusta ja lopusta, jumalten vihasta ja rangaistuksesta ja ihmisen roolista siinä kaaoksessa, johon he ovat syntyneet.

Samsara ja karma ovat keskeisimpiä hindulaisia käsitteitä.

Hindulaisuudessa uskotaan jälleensyntymiseen ja elämän kiertokulkuun osana samsaraksi kutsuttua elämänpyörää. Samsara on uudelleen syntymisen ja elämän kiertokulkua, joka jatkuu niin kauan kuin sielu, atman, elää tietämättömyydessä.

Henkilön karma vaikuttaa siihen, millaisiin oloihin ja asemaan hän syntyy seuraavassa elämässään, eikä siksi ole yhdentekevää, miten ihminen elää elämänsä.

Hyvillä teoilla voi lisätä hyvää karmaa niin, että seuraavassa elämässä voi syntyä parempiin oloihin.

Lopullista vapautusta tai pääsyä samsarasta kutsutaan hindulaisuudessa mokšaksi. Siinä ihmisen sielu yhdistyy maailman sieluun, brahmaniin.

Hindulaisuus perustuu Veda-kirjoituksiin, jotka ovat peräisin ajalta 1500–500 eaa. Ne kirjoitti muistiin indoeurooppalainen arjalaisiksi kutsuttu kansa, ja niissä kuvaillaan Intiassa tuolloin vaikuttaneen vedauskonnon opinkappaleita.

Arjalaiset elivät Induksen laaksossa noin ajalla 1600–1000 eaa. He olivat maanviljelijöitä ja paimentolaisia ja palvoivat usein luontoon liittyviä jumalia.

Heidän uskonnolliset kirjoituksensa käsittelevät luomiskertomuksia, uhrirituaaleja ja vedalaisen uskonnon jumalia.

Luojajumala Brahman, elämää ylläpitävän Vishnun ja tuhoavan Shivan nimet ovat tuttuja monille ei-hinduillekin. Nämä kolme hindulaisuuden jumalaa vastaavat kukin osaltaan maailman luomisesta ja muodostavat yhdessä ”trimurtin”, joka tarkoittaa ”kolmea muotoa” eli ”kolminaisuutta”.

Näiden kolmen jumalan lisäksi hindulaisuudessa on kuitenkin paljon muitakin jumalia, joilla on kullakin oma persoonallisuutensa ja omat ominaisuutensa.

Veda-kirjoituksissa mainitaan 33 jumalaa, mutta muualla heitä sanotaan myös olevan ”330 miljoonaa” eli toisin sanoen lähes loputtomiin.

Seuraavassa esittelemme hindulaisuuden jumalista kahdeksan tärkeintä.