Ihmiset kiirehtivät juosten aamuvarhaisella italialaisen Assisin kaupungin kapeita katuja kohti piispan taloa. Kaduilla kaikuivat huudot:
”Tulkaa katsomaan Bernardonen poika Franciscusta! Hän on tullut hulluksi.”
Jotkut ikkunoissaan menoa ihmettelevät ihmiset mutisivat: ”Se keikari on kyllä aina ollut hullu.”
Vastentahtoisesti he kuitenkin vaelsivat piispan talolle.
Siellä hän seisoi, tuo hullu, piispa Guidon ja isänsä, vauraan kangaskauppiaan, Pietro Bernardonen välissä. Isä kiehui raivosta, ja piispa yritti rauhoittaa nuorukaista, joka riipi vaatteita yltään.
”Nyt minulla ei ole enää muuta isää kuin Isämme taivaassa!” Franciscus Assisilainen
Väki kohahti – eihän tuossa ollut mitään mieltä! Sinne lensi samettitakki, sinne silkkinen liivi. Ja nyt housut! Franciscuksen ääni kaikui kadulla: ”Ja tässä tämä, tässä tämä, ja tässä tämä!”
Pietro Bernardone kumartui noukkimaan maahan pudonneita vaatteita, ja kaikki tuijottivat kauhistuneina edessään alastomana seisovaa Franciscusta.
Piispa riuhtaisi vanhalta mieheltä viitan ja heitti pojan harteille. Silloin Franciscus huusi: ”Nyt minulla ei ole muuta isää kuin Isämme taivaassa!”
Franciscus Assisilaisesta tuli kaupungin ylpeys
Assisin kaupunki näyttää nykyään lähes samalta kuin Franciscuksen skandaalin aikaan 800 vuotta sitten.
Tuolloin hänelle naurettiin, mutta nykyään hän on kaupungin ylpeys, joka tunnetaan ympäri maailman pyhänä Franciscus Assisilaisena.
Fransiskaaniveljeskunnan perustaja vaikutti keskiajan eurooppalaiseen yhteiskuntaan enemmän kuin kukaan olisi voinut kuvitella.
Hän on aikakautensa ylipäätään vaikutusvaltaisimpia henkilöitä.
Kaikki alkoi hänen kotikaupunkinsa torilta, kun aiemmin Assisin playboyna tunnettu rikas nuorukainen asettui isälleen poikkiteloin ja riisui itsensä ihmisten edessä alastomaksi.
Franciscus syntyi vuonna 1182 Donna Picalle ja Pietro di Bernardonelle. Isä oli yksi kaupungin menestyksekkäimmistä kauppiaista, ja hän hemmotteli poikaansa kaikin tavoin.
Poika oli kaunis, sukkela ja sulavakäytöksinen, ja hänellä oli tapana kävellä kaupungilla kalliisiin vaatteisiin pukeutuneena.
Hänestä tuli Assisin nuorison keskushahmo, joka piti suuria juhlia, lauloi ranskalaisia balladeja ja unelmoi, että hänet lyötäisiin jonain päivänä ritariksi.
Tuhlailevasta elämäntavastaan huolimatta Franciscus kantoi huolta kaupungin köyhistä. Kerran hänen myydessään isänsä liikkeen kankaita kaupungin torilla hänen luokseen tuli kerjäläinen pyytämään kolikkoa.
Franciscuksella oli juuri asiakas, mutta tämän lähdettyä hän juoksi kerjäläisen perään ja antoi tälle kaikki rahansa. Franciscuksen ystävät naureskelivat hänelle, ja hänen isänsä raivostui.
Viisi faktaa Franciscus Assisilaisesta
- Franciscus Assisilainen syntyi Assisissa Italiassa 5. heinäkuuta 1182.
- Hänen alkuperäinen nimensä oli Giovanni di Pietro di Bernardone, joksi hänen äitinsä kastoi hänet isän ollessa matkoilla. Kun isä palasi kotiin, hän vaihtoi pojan nimeksi Francesco.
- Franciscus Assisilainen perusti fransiskaanisen veljeskunnan vuonna 1209.
- Hän kuoli 3. lokakuuta 1226 pitkän sairauden jälkeen, ja hänet julistettiin pyhimykseksi jo vuonna 1228.
- Vuonna 2013 paaviksi noussut Franciscus otti nimensä Franciscus Assisilaiselta. Hän on historian ensimmäinen tuon nimen ottanut paavi.
Sotaretki päättyi vankilaan
1200-luku oli ritareiden ja ristiretkien aikaa.
Italialaisissa kaupungeissa syntyi usein kiistoja aatelisritareiden ja johtavan porvariluokan välillä.
Alimpana yhteiskunnassa olivat kerjäläiset ja spitaaliset. Italian pienten kaupunkivaltioiden väliset konfliktit kehkeytyivät usein sodiksi.
Franciscuksen huoleton elo keskeytyi, kun naapurikaupunki Perugia haastoi Assisin.
Pian nuorukainen oli matkalla Perugiaan täysissä sotavarusteissa.
Hän joutui sotavangiksi ja virui vuoden tyrmässä. Tarinan mukaan Franciscus viihdytti ja piristi vankitovereitaan laulullaan.
Franciscus haaveili edelleen kuuluisuudesta toveriensa pilkasta huolimatta.
Franciscus korjasi rappeutuneen kirkon
Vankilakokemus jätti kuitenkin jälkensä Franciscukseen.
Kotiin palattuaan hän sairasteli, nukkui levottomasti ja kärsi raskasmielisyydestä.
Joka aamu hän satuloi hevosensa ja ratsasti Umbrian valoisassa kevätmaisemassa vailla päämäärää.
Iltaisin Franciscus juhli ystävineen kuten ennenkin, mutta eräänä iltana hän katosi.
Löytäessään hänet kuunvalossa mietiskelemässä ystävät kysyivät: ”Kenestä unelmoit, Franciscus?” Tarina kertoo, että hän vastasi laulaen: ”Rouva Köyhyys on hän nimeltään. Hän on hyvä ja jalo, rouva Köyhyys.”
Franciscus Assisilainen pääsi Egyptin sulttaanin puheille, ja tämä vaikuttui hänen rohkeudestaan.
Kristittyjen arkkivihollinen palkitsi fransiskaanit
5. ristiretken aikaan Franciscus meni käännyttämään sulttaania. Se ei onnistunut, mutta sulttaani antoi hänelle korvaamattoman lahjan.
Franciscus halusi levittää sanomaansa myös pelätyille saraseeneille, muslimeille, joita vastaan eurooppalaiset ritarit olivat taistelleet ristiretki toisensa jälkeen.
Hän lähti fransiskaaniveljineen ristiretkelle Egyptiin, jossa ristiritarit piirittivät Damiettan kaupunkia.
Muslimihallitsija Saladinin veljenpoika, sulttaani al-Kamil, oli leirissä aavikolla jonkin matkan päästä kaupungista.
Hän oli luvannut suuren palkkion jokaisesta kristityn päästä, mutta kerrotaan, että Franciscus lähti silti hänen luokseen toisen fransiskaanimunkin kanssa.
Kun he pääsivät perille, muslimisotilaat luulivat munkkeja hulluiksi ja sulkivat heidän telttaan.
Lopulta Franciscus vietiin sulttaanin puheille, ja tämä vaikuttui hänen rohkeudestaan niin, että antoi fransiskaaneille luvan huolehtia kaikista Palestiinan pyhistä paikoista.
Assisin alapuolella olevassa laaksossa oli San Damiano, rapistunut pieni kirkko.
Kerrotaan, että Franciscus polvistui siellä kauneimman koskaan näkemänsä ristin eteen.
Tarkastellessaan ristiin maalattuja hahmoja hän sai sisäisen kehotuksen: ”Mene ja rakenna se kirkko, jonka rauniot näet.”
Kehotus on tulkittu symboliseksi käskyksi Franciscukselle palauttaa todellinen kristillisyyden ihanne vallanhimoiseen ja korruptoituneeseen kirkkoon.
Kotimatkallaan hän kohtasi spitaalisen.
Löyhkä oli iljettävä. Franciscus halusi kääntyä, mutta mielijohde sai hänet hyppäämään hevosen satulasta, ryntäämään sairaan luokse ja ottamaan hänet syleilyynsä.
Franciscus ryhtyi konkreettisesti rakentamaan uudelleen rapistunutta kirkkoa ristillä saamansa kehotuksen mukaan.
Myös monet hänen ystävistään halusivat tulla kunnostamaan pientä kirkkoa, ja he myivät omaisuutensa ”rouva Köyhyydelle”.
Lopulta heitä oli kaksitoista, ja Franciscus ymmärsi, että nyt heitä oli niin monta, että heidän oli haettava Roomasta paavin lupa toiminnalleen.
Paavi näki Franciscuksen unessa
1200-luvun katolisessa kirkossa raha merkitsi usein hengellisyyttä enemmän. Paavin lähellä olevista korkeista viroista käytiin jatkuvasti kovaa taistelua, ja ristiretket köyhdyttivät kirkon taloutta.
Kirkosta oli tullut maallisen poliittisen vallan instituutio.
Pyhimyskertomusten mukaan paavi Innocentius III tunnisti Franciscuksen näkemästään unesta ja antoi hänelle siksi vuonna 1210 suullisen lupauksen saarnata.
Franciscus sai yhä enemmän oppipoikia, ja hän kehotti heitä lahjoittamaan pois omaisuutensa ja elämään almuilla, kuten hän itsekin teki.
Tarina kertoo, että Franciscus osasi puhua eläinten kanssa ja myös rukoili näiden kanssa.
Franciscus Assisilainen otettiin ympäristöliikkeen symboliksi
Ihmisen tulee huolehtia Jumalan luoman luonnon eläimistä, ajatteli Franciscus. Hänen kerrotaan osanneen jopa puhua eläinten kanssa.
Joka vuosi Franciscuksen kuolinpäivänä tuhansia pyhiinvaeltajia kerääntyy Assisiin juhlimaan häntä, yhtä Italian suojeluspyhimyksistä.
Katolisessa kirkossa häntä pidetään myös ekologian ja ympäristötyön suojeluspyhimyksenä.
Franciscus näki Jumalan heijastuvan luonnossa, joka oli sen vuoksi pyhä.
Monien kertomusten perusteella Franciscus osoitti ajalleen epätyypillistä kunnioitusta eläimiä ja luontoa kohtaan.
Kerrotaan muun muassa, että hän eräänä päivänä oli kävelemässä ystäviensä kanssa, kun he saapuivat tiellä paikkaan, jossa molemmin puolin tietä oli puita täynnä lintuja.
Franciscus pyysi tovereitaan odottamaan hänen rukoillessaan lintujen puolesta.
Ystävät näkivät hämmästyksekseen, miten linnut lensivät Franciscuksen luo hänen äänensä lumoamina. Siksi Franciscus kuvataan usein lintujen ympäröimänä.
Toisen tarinan mukaan Franciscuksen asuessa Gubbion kaupungissa sen asukkaita ahdisteli susi.
Franciscus etsi suden käsiinsä ja käski sen mukaansa kaupunkiin, jossa hän sitten pyysi asukkaita ruokkimaan nälkäisen suden.
Vastineeksi tämä ei koskaan enää hyökkäisi heidän kimppuunsa.
Nykyään Franciscus onkin myös ympäristöliikkeen symboleita.
Pian paavi Guido kutsui Franciscuksen saarnaamaan kotikaupunkiinsa.
Yksi kuulijoista oli Klaara Scifi, menestyksekkään ritarin tytär. Nainen vaikuttui saarnasta niin syvästi, että pyysi tavata Franciscuksen.
”Haluan seurata sinua”, hän julisti päättäväisesti heidän tavatessaan.
Franciscus ehdotti Klaaralle, että tämä voisi koota ystävänsä San Damiano -kirkkoon, jossa hän oli saanut kutsumuksensa.
Scifin perheen suunnittelemista häistä huolimatta päättäväinen Klaara pakeni perustamaan luostaria uudelleen rakennettuun kirkkoon.
”Tee ensin välttämätön, sitten mahdollinen – ja yhtäkkiä teet mahdottoman.” Franciscus Assisilainen
Ensin paikalle luostariin tuli pikkusisar Agnes, sen jälkeen rouva Ortolana, tyttöjen äiti, ja tämän jälkeen monta nuorta rikasta tyttöä opettelemaan elämään rukoillen, köyhinä siveinä ja kuuliaisina.
Pyhä Klaara tuli tunnetuksi sekä kauneudestaan että viisaudestaan.
Piispat, kardinaalit ja paavit hakivat hänen neuvojaan.
Hänen sääntökuntansa, niin sanotut klarissalaiset, levittäytyi ympäri maailmaa, myös pohjoismaihin.
Franciscus perusti kansanliikkeen
Franciscus vaelsi Assisista kaupunkeihin ja kyliin levittämään sanomaansa.
Jo elinaikanaan häntä seurasi viisituhatta veljeä, joita kutsuttiin fransiskaaneiksi ja harmaiksi veljiksi kaapujen harmaan värin vuoksi ja jotka omistautuivat sairaiden ja köyhien auttamiselle.
Franciscuksen paikattua munkinkaapua säilytetään luostarissa Assisissa.
Franciscus kuoli 44 vuoden iässä lokakuun 3. päivänä 1226.
Hän oli luonut kansanliikkeen, joka levisi Italiasta kaikkialle Eurooppaan ja myöhemmin muualle maailmaan. Historioitsijoiden arvion mukaan vuonna 1300 fransiskaanimunkkeja oli 30 000–40 000.
Ensimmäiset fransiskaaniluostarit Tanskassa perustettiin jo 1232, Ruotsissa Visbyssä vuotta myöhemmin.
Viipuriin, Kökäriin ja Raumalle perustettiin fransiskaaniluostarit 1400-luvulla.
Kaikkiaan pohjoismaissa toimi ainakin 24 luostaria.
Kööpenhaminan keskustassa sijaitseva Gråbrødretorv-aukio [nimi tarkoittaa ”harmaita veljiä”] on nimetty paikalla keskiajalla olleen fransiskaaniluostarin mukaan.
Fransiskaani- ja klarissaluostarit katosivat pohjoismaista 1500-luvulla toteutuneen uskonpuhdistuksen seurauksena.
Nykyään fransiskaanit muodostavat suurimman sääntökunnan katolisessa kirkossa.
Riippumatta siitä, mihin haaraan sääntökunnan munkit kuuluvat, he käyttävät vyötäröllään valkoista köyttä, jossa on kolme solmua.
Ne muistuttavat kolmesta luostarilupauksesta: kuuliaisuudesta, köyhyydestä ja siveydestä.