Buddhasta on runsaasti kuvia ja patsaita, mutta oikeastaan kukaan ei tiedä miltä hän näytti.
Hänet kuvataan usein lootus-asennossa ylävartalo paljaana, joskus hänellä on suuri vatsa, toisinaan hän makaa ja toisinaan nauraa, joskus hän on kalju.
”Pukeuduin silkkitakkiin, ja palvelijat pitivät varjoa ylläni.” Buddha kasvuvuosistaan
Kuka hän oli? Asiasta kysyttäessä hänen kerrotaan antaneen vain arvoituksellisia vastauksia.
”Oletko jumala?”, osa kysyi.
”En”, hän vastasi.
”Enkeli?”, he kysyivät sitten.
”En”, hän vastasi uudelleen.
”Pyhimys?”, he jatkoivat, mutta saivat taas kielteisen vastauksen.
”Mikä sitten olet”, he ihmettelivät.
”Olen herännyt”, hän sanoi.
Nimi Buddha merkitseekin ”valaistunutta”, epätietoisuudesta ”herännyttä”.
Miehen oikea nimi oli Siddharta Gautama.
Afganistanilainen patsas Buddhasta 400-luvulta eaa.
Eräät tutkijat, varsinkin 1800-luvulla, epäilivät, ettei häntä olisi ollut oikeasti olemassa.
Todisteita Siddharta Gautaman olemassaolosta kuitenkin on. Uudet historialliset faktat, erityisesti merkinnät ennen ajanlaskumme alkua, ovat tehneet tiedon mahdolliseksi.
Varmat seikat hänestä ovat tosin harvassa. Näiden ohella hänestä on luotu uskomattomia tarinoita, ja on vaikeaa erottaa historiallista henkilöä erilaisista kiertävistä legendoista.
Suurin osa tuntemistamme tarinoista on myyttejä Buddhan syntymästä ja elämästä. Useimmat tutkijat Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Intiassa uskovat, että Buddha eli noin 563–484 eaa.
Toiset tutkijat, erityisesti Japanissa, väittävät hänen eläneen sata vuotta myöhemmin.
Syntymäpaikka oli mitä todennäköisimmin nykypäivän Nepalissa, lähellä Intian rajaa.
Buddhan isä oli joko kuningas tai ylhäinen. Aikaan nähden hän varttui ylellisesti. ”Pukeuduin silkkitakkiin, palvelijani pitivät varjoa ylläni, voiteeni tulivat Benaresista”, hän kertoi.
Suuret luokkaerot
Intia ei noihin aikoihin näyttänyt samalta kuin tänä päivänä. Alue Gangesin varrella muodostui 16 valtiosta, joita johti erilliset johtajat tai vanhempainneuvostot.
Julkista ja uskonnollista elämää johtivat papit, bramiinit. Heistä muodostui yläluokka.
Bramiinit puhuivat ja kirjoittivat sanskritia, kieltä, joka oli alemmilta kasteilta kielletty. Tällä tavoin yhteiskuntaan kehittyi isoja luokkaeroja.
Tässä ympäristössä syntyi monia vaihtoehtoisia ajatussuuntauksia. Ainakin 63 filosofista koulukuntaa tuolta ajalta tunnetaan.
Ne olivat toistensa kilpailijoita monessa suhteessa, mutta yhteistä oli se, että ne vastustivat bramiinien poissulkevaa uskontoa.
Useimmat koulukunnat hiipuivat tai sulautuivat hindulaisuuteen, joka syntyi 300-luvulla bramiinien opeista.
Buddhalaisuus kuitenkin kehittyi maailmanuskonnoksi.
Legendan mukaan Buddhan äiti näki ennen poikansa syntymää unta, jossa hänet vietiin Himalajalle ja valkoinen norsu asettui hänen vatsaansa.
Kertomus Buddhan synnystä noudattaa kaavaa, jolla kuuluisien miesten tarinaa tavataan kuvata uskonnollisissa kirjoituksissa.
Isä näki näyn pojan syntymästä. Hänen äitinsä, Maya, näki unta, että neljä kuningasta kuljetti hänet Himalajalle, jossa neljä kuningatarta kylvetti hänet ja puki hänet taivaalliseen asuun.
Buddha, valkoisen elefantin hahmossa, kiersi hänet kolme kertaa, kosketti hänen oikeaan kylkeään ja meni hänen vatsaansa.
Pyhä mies tulkitsi unen. Lapsen tulevaisuudessa oli kaksi mahdollisuutta: joko hänestä tulisi suuri kuningas tai sitten valaistunut henkinen opettaja, suuri buddha.
Valitessaan kuninkuuden hän yhdistäisi Intian, ja hänestä tulisi ehkä suurin valloittaja koskaan.
Jos hän valitsi buddhaksi tulon, hänestä tulisi maailman pelastaja. Isä halusi, että Siddhartasta tulisi mahtava kuningas.
Vaivoja ei säästelty tämän haaveen toteuttamiseksi. Pojan käyttöön annettiin kolme palatsia ja 40 000 tanssityttöä, jotta häntä ei henkinen elämä houkuttaisi.
Buddhan ajattelu
Elämä on pyörä. Buddhan mukaan eläminen on täynnä kärsimystä. Päästäkseen siitä ihmisen on ymmärrettävä, että elämä on loputonta syntymistä ja kuolemista ja ajatukset ja teot yhdessä elämässä vaikuttavat seuraavaan.
Vain tunnustamalla, että olemassaolo on syiden ja seurausten pyörä, voi siitä murtautua ulos.
Halut aiheuttavat kärsimystä
Ihmisen täyttää halu asioita, tunteita ja elämyksiä kohtaan, sanoi Buddha. Kaikki haluavat sitä, mitä eivät voi saada. Esimerkiksi köyhä haluaa olla rikas ja rikas vain entistä rikkaampi.
Ihmiset eivät ole koskaan tyytyväisiä vaan takertuvat ikuisesti pyörivään elämän pyörään. Koska halut jatkuvat, kärsimys jatkuu.
Tyhjyys vie nirvanaan
Buddhan mukaan elämässä kaikki on virtaavien aistien ja muotojen kuvitelmaa. Nämä kuvitelmat koostuvat viidestä osatekijästä eli skandhasta, jotka ovat: muoto, tuntemukset, erottelut, ajatukset ja tajunta.
Skandhat ovat kaikki epätosia ja vain ylläpitävät ihmisen haluamista.
Vapauttaakseen itsensä kärsimyksistä ihmisen on tunnustettava tämä ja hylättävä kuvitelmat. Vasta silloin ihminen voi lakata himoitsemasta tavaraa, tunnustusta ja materiaalista hyvää.
Puhumalla ja toimimalla sen jälkeen aina oikeudenmukaisesti ihminen voi saavuttaa korkeamman tietoisuuden tason.
Kaikkein korkeimman tietoisuuden tason saavuttaa se, joka voi tyhjentää mielensä täysin. Kun ihminen pystyy siihen, hän saavuttaa nirvanan eli tilan, jossa ei enää ole halua eikä ihminen näin ollen kärsi.
Tyhjyys vapauttaa ihmisen myös uudestisyntymisen kehästä ja siten uusista kärsimyksistä.
Poikaa pidettiin pumpulissa
Tiukoilla säännöillä pidettiin huoli, että mikään ei pilaisi Siddhartan iloa.
Pojan ulkoillessa palvelijoita lähetettiin etukäteen siivoamaan tieltä se, mikä voisi horjuttaa hänen mielenrauhaansa.
Eräänä päivänä hän näki kuitenkin heikon ja vanhan miehen, hampaattoman, harmaahapsisen ja kyömyselkäisen. Siddharta vaikuttui ja ymmärsi vanhuuden realiteetit.
Isä oli suunniltaan. Vahteja lisättiin.
Tästä huolimatta Siddharta kohtasi toisella ratsastusmatkallaan tienreunalla sairaan henkilön, joka myös liikutti häntä.
Kolmannella retkellään hän näki ruumiin. Siddharta sanoi: ”Näinkö kaikki elävä loppuu? Silti koko maailma heittää pelon pois, täysin sokeana. Kääntäkää heti vaununi! Nyt ei ole huviretken aika tai paikka!”
Neljännellä matkalla Siddharta tapasi kummallisen miehen: munkin, jolla oli ajeltu pää, okranvärinen vaippa ja malja kädessään.
Silloin Siddharta päätti vetäytyä maailmasta.
Hän jätti perheensä ja ylellisen elämän. Erään version mukaan hän lähti perheen nukkuessa.
Siddharta etsi nyt hyvin yksinkertaista, askeettista elämää löytääkseen näin henkistä ymmärrystä ja tietä vapaaksi ihmisten asettamista ehdoista.
Hän lyöttäytyi yhteen merkittävien uskonnollisten mestareiden kanssa ja otti osansa heidän suuresta viisaudestaan.
Hän opetteli joogaa ja filosofiaa. Mutta hän oli edelleen kriittinen. Etsintä ei tuottanut sitä, mitä hän kaipasi.
Oppi levisi Intiasta.
Buddhalaisuus levisi kaikkialle Aasiaan
Buddhalaisuus levisi nopeasti suureen osaan Aasiaa kauppareittejä pitkin.
Poliittisia motiiveja leviämiselle ei ole pystytty jäljittämään, toisin kuin esimerkiksi kristinuskon tapauksessa.
200-luvulla eaa. buddhalaisuus alkoi levitä Intian ulkopuolelle rauhanomaisesti, kun keisari Ashoka lähetti uskonnollisen kääntymisen jälkeen lähetyssaarnajia Sri Lankaan, Etelä-Burmaan ja Thaimaahan.
Kiinaan buddhalaisuus tuli vähitellen kaupareittejä, ja Japaniin se saapui 500-luvulla ja Tiibetiin 600-luvulla.
Nykyään maailmassa on yli 500 miljoonaa buddhalaista, ja se on maailman 4. suurin uskonto.
Lähtömaassa Intiassa useimmat ovat hinduja, ja vain 0,7 prosenttia väestöstä on buddhalaisia.
Nälkäkuoleman partaalla
Siddhartan seuraava vaihe oli liittyä askeettien ryhmään. Nämä olivat ihmisiä, jotka etsivät henkistä valaistumista luopumalla kaikesta nautinnosta.
Kerrotaan, että he paastonsa aikana söivät vain kuusi riisinjyvää päivässä.
Lopulta Siddharta oli niin heikko, että hän oli menettää tajuntansa. Jos hänen ympärillään ei olisi ollut henkilöitä, jotka pakottivat hänet syömään lämmintä riisivelliä, hän olisi ollut kuoleman oma.
Tämä kokemus opetti hänelle asketismin mielettömyyden.
Siitä tuli hänen oppinsa ensimmäinen oivallus: keskitie nautinnon ja askeettisen äärimmäisyyden välillä – säännöstelty elämä, jossa ruumis saa mitä tarvitsee toimiakseen mutta ei sen enempää.
Hän lopetti asketismin ja paaston ja omistautui sen sijaan mystiselle keskittymiselle joogan parissa.
Eräänä iltana lähellä Gayaa Koillis-Intiassa hän asettui viikunapuun alle. Paikka sai myöhemmin nimen ”liikkumattomuuden paikka”, koska hän istui täysin paikoillaan.
Siddharta tunsi, kuinka läpimurto oli lähellä, ja niin tuli valaistuminen: vahva onnentunne piti hänet paikalla seitsemän päivän ajan.
Buddhalaismunkkien asun sahraminkeltainen väri symbolisoi puhtautta ja nöyryyttä.
Legendan mukaan hän yritti nousta kahdeksantena päivänä, mutta silloin hänen ylitseen kävi autuuden aalto.
49 päivän ajan hän oli kadonneena hurmioon.
Sitten hän avautui maailmalle. Siddharta oli muuttunut ja esittäytyi Buddhaksi, ”valaistuneeksi”.
Hän oli saanut täyden käsityksen maailman luonteesta ja siitä, kuinka kärsimys ja murhe voidaan voittaa.
Hän sai myös tietää, että hän oli uudelleen syntynyt monta kertaa, että hän ja muut olennot syntyvät uudestaan omien tekojensa mukaan, mutta että jälleensyntyminen voitiin saada loppumaan.
Sitä kutsuttiin ”kolmeksi opiksi”. Valaistuminen oli epätäydellinen nirvana – täydellinen tapahtuu vasta kuoleman myötä.
Historiallisia buddhalaisia temppeleitä Baganissa Myanmarissa.
Buddha ei halunnut olla Jumala
Buddhalaisuudessa ei ole jumalia, ja moderni buddhalainen oppi kertoo Buddhan olleen ihminen, jota ei tule palvoa.
Jotkut uskonnon harjoittajat pitävät Buddhaa kuitenkin ”Jumalten Jumalana”, korkeampana olentona.
Tämän suuntauksen mukaan muiden jumalten olemassaolo on riippuvainen Buddhasta.
Sisäisiä erimielisyyksiä siis on, mutta buddhalaisuus ei yleensä ole ajautunut konfliktiin muiden uskontojen kanssa tai yrittänyt alistaa niitä.
Sen seuraajat ovat sopeutuneet paikallisiin perinteisiin, ja siksikin buddhalaisuudesta on syntynyt monia variantteja.
Nykyään buddhalaisuus elää rinta rinnan muiden, usein henkiin, meedioihin, velhoihin ja astrologiaan uskovien kansanuskontojen rinnalla.
Puhtaimmassa muodossan se esiintyy buddhalaisissa luostareissa.
Buddhan opit alkoivat levitä
Buddhan seuraajat välittivät hänen nimiinsä pantuja oppeja suullisesti.
Siksi ei voida sanoa tarkkaan, mitä Buddha sanoi tai teki.
Tieto esitettiin oppipojan sanoin: ”Niin olen kuullut”. Ilmaus sidottiin usein paikkaan, aikaan ja asiayhteyteen, jossa sanat ilmaistiin.
Vanhimman kertomuksen Buddhasta – Buddhacarita (”Buddhan käytös”) – kirjoitti 100-luvulla hindulainen runoilija Asvagoscha.
Teksti oli runollinen kuvaus, joka on kiinnostava lähinnä uskonnollisen tutkimuksen näkökulmasta, ei historiallisen.
Legendat eivät tietenkään ole merkityksettömiä: juuri niiden ympärille buddhismi on kehittynyt.
Eikä mikään estä, etteikö Asvagoschan kuvauksessa voisi olla vastaavuutta sen aikaiseen buddhalaisuuteen.
”Olkaa tulevina päivinä oma valonne, oma suojanne!” Buddha kuolinvuoteellaan
Kertomukset Buddhan elämästä kirjoitettiin aina yhä uudelleen Intiassa ja alueilla, joihin buddhalaisuus oli levinnyt. Niistä poistettiin ja niihin lisättiin asioita.
Aiemmissa kirjoituksissa mainitsemattomat tärkeät pyhiinvaelluspaikat muuttuivat jälkikäteen pyhiksi, kun Buddhan kerrottiin vierailleen niissä.
Alueilla, joihin buddhalaisuus tuli hänen kuolemansa jälkeen – kuten Sri Lanka, Kashmir ja Burma eli Myanmar – keksittiin myyttejä, joiden mukaan oppimestari olisi tehnyt maagisia vierailujaan juuri niihin.
Nepalissa, Tiibetissä ja Kiinassa elämäkerta Lalita Vistara (”Kertomus Buddhan teoista”) on hyvin arvostettu.
Se kertoo varovasti ihmeistä, ja se on suuressa määrin inspiroinut buddhalaistaidetta. Eräs versio on käännetty kiinaksi vuonna 308.
Mikään yksittäinen elämäkerta ei kuitenkaan ole joka buddhalaisperinteen hyväksymä.
Maailmalla kilpaillaan siitä, missä on suurin Buddhan patsas. Tällä hetkellä se näyttää olevan Ushiku Daibutsussa, 50 kilometriä Tokiosta koilliseen, sijaitseva 120 metriä korkea patsas.
Uusi näkökulma tutkimukseen
Uusina aikoina tutkijat ovat pitkään yrittäneet saada otetta historiallisesta Buddhasta.
Kuka oli mies kaikkien myyttien ja legendojen takana? Sen selvittäminen on ollut vaikeaa, koska hänen elämänsä ja ensimmäisen elämäkerran välillä on kulunut niin pitkä aika.
Niinpä on alettu tutkia paikallisten tarinoiden eroja.
Sen sijaan, että yritettäisiin selvittää Buddhan todellista elämää, yritetään ymmärtää, kuinka käsitykset hänestä ovat muuttuneet.
Historioitsijoiden perspektiivistä Buddhaa voidaan pitää yhtenä karismaattisista opettajista pohjoisintialaisissa liikkeissä 300–400-luvuilla eaa.
Kaikesta päätellen hän näki itsensä alkuperäisen totuuden uudistajana; totuuden, joka oli kadonnut tai jonka bramiinit, intialaiset papit, olivat tulkinneet väärin.
Buddhalaisen liikkeen laittoi oletettavasti käyntiin historiallisen prinssi Siddharta Gautaman todellisen elämän ja hänen ympärilleen syntyneen myytin yhdistelmä.
Viimeinen ateria oli paras
Buddha kuoli 80-vuotiaana noin vuonna 483 eaa.
Hän oli ollut heikkovointinen kolmen kuukauden ajan, mutta varsinaisen kuoleman aiheutti ateria Cunda-nimisen sepän luona.
Buddhalle tarjottiin kuivattua villisianlihaa, ja hän sai punataudin.
Tiibetiläinen 700-luvun maalaus kuvaa Buddhaa kuolinvuoteellaan.
Jotta isäntä ei saisi omantunnontuskia tai syytteitä hänen kuolemastaan, Buddha sanoi kuolinvuoteellaan, että kaikista elämän aterioista kaksi olivat parasta: se, joka antoi hänelle voimaa odottaa valaistumista, ja
viimeinen, joka avasi portit nirvanaan.
Hän kutsui luokseen luotettunsa Ananda-serkun ja muita läheisiä: ”Oi Ananda, minä olen nyt vanha ja päiväni ovat täynnä ja matkani lähenee loppuaan.
Olkaa tulevina päivinä oma valonne, oma suojanne! Pitäkää kiinni totuudesta.
Älkää menkö suojaan muiden luokse kuin itsenne.” Buddhalainen kerrontaperinne on koristanut hänen kuolemaansa taivaallisilla ja maallisilla merkeillä, maanjäristyksillä ja kukkasateella taivaasta.
Hän oli voittanut kuoleman voimat eikä syntyisi enää uudelleen vaan pääsisi nirvanaan. Elämäntyö oli tehty.
Buddhan toivetta kunnioittaen hänen seuraajansa eivät valinneet itselleen uutta johtajaa.
Hänen ruumiinsa poltettiin ja luut sijoitettiin eri paikkoihin kivisten hautakumpujen alle.
Luostarit, joissa oletetaan nykyään olevan jäänteitä Buddhasta, ovat arvostettuja ja houkuttelevat monia uskovia vierailijoita.