Buddhalaisuus on maailman neljänneksi suurin uskonto, jota tunnustaa lähes puoli miljardia ihmistä. Sen oppeja ylistetään yleisesti suvaitsevaisuudesta, vapaudesta ja lempeydestä kaikkia eläviä olentoja kohtaan.
Se ei kuitenkaan ole buddhalaisuuden koko kuva.
Vanhoja kirjoituksia tarkasti lukiessa huomaa, että vapaamielinen suhtautuminen ei koske kaikkia, ja varsinkin naiset ja köyhät ovat Siddhartha Gautaman opeissa sivuraiteilla. Näkemyksien ymmärtämiseksi on palattava 2 500 vuoden takaiseen Intiaan, joka kuhisi lahkoja ja maallikkosaarnaajia.
Kaapuihin verhoutuneet kerjäläismunkit vaelsivat kaupungista toiseen kertomassa ihmisille, miten he olivat löytäneet totuuden meditaation ja joogan avulla. Heidän luokseen puiden varjoon kokoontui ihmisiä opettelemaan joogaa ja kuuntelemaan gurujen opetuksia paastosta ja askeesista keinoina saavuttaa valaistuminen ja mielenrauha.
Yksi opettajista oli prinssi Siddhartha Gautama, jonka kerrotaan meditaation avulla löytäneen totuuden ja täydellisen sielunrauhan.
Hän oli yksi monien joukossa, mutta hän ei ollut kuin muut.
Tuon ajan muut saarnaajat opetuksineen unohtuivat, mutta Siddhartha ja hänen oppinsa, buddhalaisuus, jäivät historiaan.
”Minulla oli kolme palatsia: yksi kylmälle kaudelle, yksi kuumalle kaudelle ja yksi sadekaudelle.” Buddhan kertomuksista
Prinssiä suojeltiin kärsimyksiltä
Kun Siddhartha Gautama syntyi Pohjois-Intiassa noin vuonna 563 eaa., harva osasi kuvitella, että hänestä tulisi vielä hengellinen johtaja.
Päinvastoin.
Paikallisen kuninkaan Suddhodanan poikana Siddhartha syntyi vallan ja vaurauden keskelle.
Prinssin elämään vaikutti suuresti se, että hänen syntyessään papit ennustivat Suddhodanalle, että pojasta tulisi mahtava hallitsija – tai suuri hengellinen johtaja.
Ajatus esikoispojan päätymisestä hengelliseksi johtajaksi kauhistutti Suddhodanaa. Hän halusi palavasti Siddharthan nousevan aikanaan valtaistuimelle, ja niin hän Siddhartan omien kertomusten mukaan pyrki kaikin tavoin ohjaamaan poikaansa pitäytymään maallisten ilojen parissa.
Prinssi esimerkiksi ympäröitiin hänen pienintäkin elettään tottelevilla palvelijoilla, hänet puettiin kalliisiin vaatteisiin ja hänelle tarjoiltiin vain parasta ruokaa.
”Minulla oli kolme palatsia: yksi kylmälle kaudelle, yksi kuumalle kaudelle ja yksi sadekaudelle. Sadekuukausina minua viihdyttivät laulajat, jotka olivat kaikki naisia, enkä poistunut palatsista kertaakaan”, Siddhartha kertoi vanhojen kirjoitusten mukaan.
”Minä olin hemmoteltu, todella hemmoteltu”, hän kuvaili.
Buddha kertoi jälleensyntyneensä 14 kertaa ja päässeensä joka kerta askeleen lähemmäs nirvanaa.
Kun Siddhartha joskus oli lähdössä vaunuissaan palatsin suojaavien muurien ulkopuolelle, kuningas käski palvelijoiden siivota reitiltä jo hyvissä ajoin pois näkyvistä kerjäläiset, sairaat, vanhukset ja kaikki, jotka voisivat paljastaa prinssille elämässä olevan myös varjopuolia.
Eräänä päivänä Siddhartha kuitenkin sattui näkemään ajelullaan heikon vanhuksen, sairaan miehen ja jopa ruumiin.
Tietoisuus kuolemasta teki prinssistä raskasmielisen.
”Tuo näky sai kaiken elämänilon katomaan”, hän kertoi myöhemmin.
Meditaatio johti totuuteen
Silloin Siddhartha, joka oli tuolloin 39-vuotias, päätti jättää vanhan elämänsä ja lähteä etsimään totuutta maantiellä näkemiensä munkkien tapaan.
”Ajelin tukkani ja partani, ja vaikka vanhempani toivoivat toisin, surivat ja itkivät, pukeuduin okrankeltaiseen kaapuun ja lähdin kotoani.”
Kuusi buddhalaisuuden haaraa
Noin 500 miljoonaa ihmistä – eli noin 7 prosenttia koko maailman väestöstä – tunnustautuu buddhalaiseksi. Suurin osa heistä on aasialaisia.
Theravada
on buddhalaisuuden vanhin ja konservatiivisin muoto. Sen harjoittajat uskovat, että vain munkit ja nunnat voivat saavuttaa korkeimman valaistumisen eli buddhalaisuuden pelastuksen. Theravadabuddhalaisia on yli 100 miljoonaa.
Mahayana
syntyi ilmeisesti vuoden 200 eaa. tienoilla ja pohjautuu Buddhan puheita sisältäviin kirjoituksiin. Tämän koulukunnan buddhalaiset uskovat, että kaikista voi tulla bodhisattva eli ihminen, joka on niin valaistunut, että pääsisi nirvanaan, mutta on halunnut sen sijaan syntyä uudestaan auttamaan muita.
Vajrayana
eroaa muista koulukunnista siinä, että se tarjoaa nopeaa pelastumista gurun tai laman johdolla suoritettavien rituaalien ja meditaation kautta. Sen tunnetuimpia edustajia on dalai-lama.
Newaribuddhalaisuus
on erityinen buddhalaisuuden muoto, jota harjoittavat newari-kansan jäsenet Nepalin Kathmandun laaksossa. Tällä koulukunnalla ei muista poiketen ole luostareita vaan uskonnollinen yhteisö perustuu paikalliseen kastijärjestelmään.
Azhalibuddhalaisuus
syntyi 800-luvulla bai-kansan keskuudessa Kiinan Yunnanin maakunnassa sinne saapuneiden intialaisten munkkien vaikutuksesta. Nimi viittaa koulukunnan guruihin eli azhaleihin, joilla on tärkeä rooli rituaaleissa.
Navayana
syntyi Intian entisen oikeusministerin Bhimrao Ramji Ambedkarin luomana vuonna 1956. Se on pikemminkin poliittinen ja yhteiskunnallinen filosofia kuin uskonto: siinä tavoitellaan korkeimpana tilana tasa-arvoista yhteiskuntaa.
Siddhartha ei suinkaan ollut ainoa etsijä Intiassa. Yhteiskunta oli jaettu tiukasti kasteihin, ja virallinen papisto kuului ylimpään kastiin.
Kuilu pappien ja alempien kastien välillä oli suuri, ja niin kansan keskuudesta nousi runsaasti erilaisia maailman kärsimyksistä lievitystä lupailevia maallikkosaarnaajia. Intia suorastaan kuhisi uskonnollisia suuntauksia joka lähtöön.
Ensin Siddhartha kokeili joogaa. Seuraavaksi hän liittyi askeetteihin, jotka uskoivat paaston johtavan hengelliseen pelastukseen.
Paasto oli niin tiukka, että oman kertomansa mukaan Siddhartha söi vain kuusi riisinjyvää päivässä. Kieltäymys ei kuitenkaan tuonut hänelle helpotusta – vain heikotuksen, joka oli viedä häneltä hengen.
Hämmentyneenä hän alkoi mietiskellä, ja se osoittautui oikeaksi tieksi.
Kuusi vuotta sen jälkeen, kun Siddhartha oli jättänyt kotinsa ja entisen elämänsä, tapahtui ihme hänen istuessaan temppeliviikunapuun alla Bodhgayassa Koillis-Intiassa.
Hurmiossa hän yhtäkkiä ymmärsi kaiken maailmasta ja ihmisistä ja julisti sen jälkeen olevansa Buddha eli valaistunut.
Kaikki maallinen on illuusiota, siis myös tappaminen, Buddha selitti luokseen tulleelle Ajatashatru-nimiselle kuninkaalle, joka koki tunnontuskia tehtyään murhan.
Uuden ymmärryksensä avulla Buddha käsitti, että kaikki ihmiset ja eläimet ovat ikuisen syntymän, kuoleman ja uudelleensyntymän pyörässä.
Teot ja ajatukset kerryttävät elämän mittaan eräänlaista energiaa, karmaa, joka vaikuttaa yksilön uudelleensyntymään.
Hyvät teot johtavat uudelleensyntymässä parempaan elämään, pahuus taas vaikuttaa päinvastoin.
Kaikki pahat teot ja ajatukset syntyvät pyrkimyksistä maalliseen iloon ja nautintoon, joten tärkeintä on ymmärtää, että kaikki maallinen on epätodellista illuusiota.
Tämän ymmärtäminen johtaa valaistumiseen ja sitten kuoleman kautta nirvanaan, tyyneen olemattomuuteen, joka on buddhalaisuuden paratiisi ja korkein päämäärä.
Buddha levitti sanomaansa guruna ja opettajana, kunnes hän kuoli 80-vuotiaana sairastettuaan lyhyesti. Sen jälkeen hänen opetuslapsensa jatkoivat mestarinsa sanan levittämistä ja kertoivat hänen teoistaan.
Ylimmän kastin papiston opetuksesta poiketen Buddhan oppi oli tarkoitettu kaikille ja kaikilla oli mahdollisuus pelastua ja päästä nirvanaan seuraamalla Buddhan tietä.
Buddhalaisuus levisi nopeasti ensin Intiassa ja sitten laajalti muualla Aasiassa.
Tie nirvanaan vaatii niin itsetuntemusta, anteeksiantoa kuin uhrauksia.
Itsehillintä vie paratiisiin
Buddha kuvasi kahdeksanosaisen polun, jonka avulla ihminen voi saada kehon ja mielen hallintaan ja päästä paratiisiin.
Oikea näkemys
Ensimmäinen kohta on ymmärrys siitä, että elämä on kärsimystä, sairauksia ja kuolemaa, ja että buddhalaisuuden polun kahdeksan kohtaa tarjoavat keinon vapautua kärsimyksestä.
Oikea aikomus
Buddhalaisen on pidättäydyttävä pahoista ajatuksista ja keskityttävä rakkauteen ja myötätuntoon.
Oikea puhe
Buddhalaisen ei tule valehdella, puhua joutavia, kirota, juoruta tai mitenkään luoda puheillaan eripuraa ihmisten välillä.
Oikea toiminta
Muita eläviä olentoja ei tule haavoittaa tai muuten vahingoittaa, eikä pidä varastaa tai olla uskoton. On pysyteltävä kohtuudessa.
Oikea elinkeino
Ammatikseen ei saa ansaita rahaa muiden vahingoittumiseen johtavilla asioilla. Buddhalaisten tulee pidättäytyä esimerkiksi ase-, alkoholi- ja huumekaupasta.
Oikea ponnistus
On ponnisteltava edistääkseen oikeita tapoja toimia kahdeksan kohdan mukaan.
Oikea tarkkaavaisuus
On oltava aina läsnä nykyhetkessä, jotta voi torjua vahingollisia asioita, kuten epäterveellistä ruokaa ja negatiivisia ajatuksia.
Oikea keskittyminen
Oikea keskittyminen on meditoinnin harjoittamista. Se on tärkeä askel kohti pelastusta, sillä se valmistelee mieltä valaistumiseen ja siten vapautumiseen kehollisesta jälleensyntymisestä.
Naiset eivät pääse paratiisiin
Vaikka Buddhan filosofia voi äkkiseltään kuulostaa hyväntahtoiselta, sen piiriin mahtuu myös synkkiä näkemyksiä köyhistä ja naisista.
Karman käsite johtaa siihen, että yksilö on täysin vastuussa omasta elämästään, niin tästä kuin tulevastakin. Näin ollen yhteiskunnan pohjalle syntyvä köyhä ei ole olosuhteiden uhri tai sattumalta epäonninen.
Köyhyyden kärsimykset ovat Buddhan mielestä seurausta edellisen elämän pahoista teoista, ja siksi Buddhan mielestä köyhiä ei pidä auttaa vaan heidät pitää jättää omiin kärsimyksiinsä.
Buddhalaisuuden rauhanomainen mainekaan ei ole koko totuus, vaikka yksi buddhalaisuuden perusperiaatteista onkin ahimsa eli kaiken elävän kunnioitus.
Eräässä kertomuksessa Buddha kuitenkin hyväksyy seuraajansa tekemän väkivaltaisen teon.
Ajatashatru-niminen kuningas poti tunnontuskia tehtyään murhan, mutta Buddha lohdutti häntä sanoen, että kaikki maallinen on illuusiota, siis myös tappaminen.
”Se on kuin äänen kaiku laaksossa. Tietämätön luulee, että se on oikea ääni, mutta viisas tietää, ettei se ole. Niin on myös tappamisen laita. Tietämätön luulee, että se on todellisuutta, mutta viisas tietää, ettei se ole”, Buddha selitti.
Buddhalaisilla on kristinuskon ja islamin tapaan ollut historian saatossa myös suuria soturihallitsijoita, kuten kuningas Dutugemunu, joka valloitti ajanlaskumme alun jälkeen sotilaallisella voimalla koko Sri Lankan.
Myöskään naiskuvansa osalta buddhalaisuus ei kestä lähempää tarkastelua, vaikka vanhojen kirjoitusten mukaan naiset voivat periaatteessa valaistua siinä missä miehetkin.
Käytännössä Buddhan ajatukset ja opetukset olivat kuitenkin melko naisvastaisia. Kun hänen tätinsä Mahapajapati pyysi häneltä lupaa mennä luostariin, Buddha kielsi sen sukupuolen perusteella. Mahapajapati ja 500 muuta naista vaelsivat kaljuksi ajeltuina paljain jaloin 240 kilometriä vedotakseen Buddhaan, mutta sekään ei auttanut.
Buddhalaisuudessa on myös helvetti, ja onnettomat voivat päätyä pataan, roviolle tai villieläinten ruuaksi.
Pitää uudelleensyntyä mieheksi
Buddhan mieli muuttui myöhemmin, ja säännöt naisten luostaritoiminnasta kirjattiin yhä päteviin garudhammas-teksteihin.
Niiden mukaan nunnat ovat yksiselitteisesti munkkien alapuolella kaikissa tilanteissa. Naisen on esimerkiksi aina hyväksyttävä miehen näkemys.
Alisteinen asema liittyy osin siihen, että naisia on pidetty kuukautisten takia epäpuhtaina. Tänä päivänäkin kuukautiset ovat syy kieltää naisilta pääsy moniin buddhalaisiin temppeleihin.
Suurin syy oli kuitenkin pelko siitä, että naiset voisivat johtaa miehet pois oikealta tieltä seksuaalisella vetovoimallaan – ja siksi naisten ei katsottu voivan saavuttaa nirvanaa.
”Buddhamaa on täysin puhdas. Täällä ei ole naisia”, todetaan buddhalaisuuden tärkeimmässä teoksessa Tripitakassa.
Naiset voivat silti sen mukaan päästä paratiisiin, sillä keräämällä hyvää karmaa he voivat uudelleensyntyä miehinä ja siten lopulta saavuttaa saman kuin intialainen prinssi ammoin: täydellisen ymmärryksen ja rauhan.