Amsterdamin salaiset kirkot

1600- ja 1700-luvun Alankomaissa katoliset eivät saaneet pitää julkisia jumalanpalveluksia vaan he joutuivat harjoittamaan uskoaan salassa.

Shutterstock

Oudezijds Voorburgwal-nimisellä kadulla yhden Amsterdamin kanavan varrella seisova suuri harmaa talo ei näytä ulospäin kovin kiinnostavalta. Jylhine julkisivuineen ja terävine päätykolmioineen se on kuin mikä tahansa kaupungin 1600-luvun kauppiaiden taloista.

Jos vaivautuu nousemaan talon portaita sen kolmanteen kerrokseen, edessä avautuu kuitenkin mahtava näky: siellä on kolmen kerroksen korkuinen täydellinen kirkkosali alttareineen, urkuineen ja saarnastuoleineen.

Kirkkoa kutsutaankin osuvasti nimellä Ons’ Lieve Heer op Solder, Herramme ullakolla. Kirkon rakennutti kauppias Jan Hartman vuonna 1662, eikä se ollut mikään satunnainen päähänpisto.

Uskonpuhdistus eli reformaatio oli Alankomaissa pitkä ja verinen. Protestantit syrjäyttivät vuonna 1578 Amsterdamin katolisen kaupunginneuvoston ja ottivat itse johdon. He muuttivat Amsterdamin kirkkojen nimet ja tekivät niistä protestanttien rukoushuoneita.

Katolisten sallittiin edelleen asua kaupungissa, kunhan he eivät harjoittaneet uskontoaan julkisesti eivätkä pitäneet esimerkiksi jumalanpalveluksia. Kieltoa uhmaavia uhkasi karkotus. Amsterdamin katoliset alkoivat siksi kokoontua salaisissa kirkoissa, joita kutsuttiin nimellä schuilkerken.

Tutustu salakirkkoihin

  • Alttaritaulu on mestariteos

    Museo remontoi vuonna 2015 Ons’ Lieve Heer op Solder -kirkon sen vuoden 1862 asuun väritystä myöten. Myös esimerkiksi sähkövalaisimet ovat tarkkoja kopioita vanhoista kaasuvalaisimista.

    Kirkossa voi myös ihailla komeaa alttaritaulua, jonka kuuluisa hollantilainen taiteilija Jacob de Wit maalasi 1700-luvulla. Hän toteutti useita taideteoksia myös Amsterdamin muihin salaisiin kirkkoihin.

  • Koti kirkon alapuolella

    Oudezijds Voorburgwalin talo avattiin huhtikuussa 1888 museona. Siellä voi edelleen tutustua niiden perheiden elämään, jotka asuivat noin 200 vuoden aikana kirkon alapuolella.

    Vierailija voi ihastella esimerkiksi Hartmanin perheen kahden kerroksen korkuista vastaanottohuonetta ja talon keittiötä, jonka seinillä on perinteisiä hollantilaisia kaakeleita. Talossa on myös aikansa taidetta.

  • Kirkko sai nimen hatuntekijästä

    Katolinen seurakunta osti vuonna 1629 talon osoitteesta Keizersgracht 102 ja muutti sen kirkoksi.

    Kirkkoa kutsuttiin nimellä Rode Hoed eli ”punainen hattu” talossa aiemmin toimineen hatuntekijän mukaan. Kauniit kullatut urut on rakennettu vuonna 1719.

  • Sisarten salaisuus

    Begijnhof oli katolisten naisten luostarinkaltainen yhteisö, joka rakennutti salaisen kirkon protestanttien otettua sen kappelin käyttöönsä.

    Amsterdamin vanhimmassa osassa sijaitsevassa korttelissa on nyt katolinen ja protestanttinen kirkko.

  • Papukaija näytti tien

    Kalverstraat-kadulla toimi 1600-luvulla apostoli Pietarille ja Paavalille omistettu salainen kirkko. Seurakunta kutsui lintukaupan vieressä sijainnutta kirkkoa peitenimellä De Papegaai eli ”papukaija”.

    Nykyään kirkko on kaikille avoin, ja sen salatusta menneisyydestä muistuttaa vain sisäänkäyntiä koristava papukaijaveistos.

Pappikin asui talossa

Vuonna 1656 tehdyn laskelman mukaan Amsterdamissa oli kaikkiaan 62 salaista katolista kirkkoa, ja niitä syntyi koko ajan lisää, yksi Jan Hartmanin taloon.

42-vuotias Hartman oli vuonna 1661 varakas mies. Hän loi omaisuutensa myymällä kangasta ja kantamalla viiniveroa, ja pian hänellä oli varaa ostaa talo Amsterdamin vilkkaasta keskustasta.

Hartman rakennutti kirkkonsa heti muutettuaan taloon vaimonsa ja viiden lapsensa kanssa. Hän jopa palkkasi kirkkoon oman papin nimeltä Petrus Parmantier.

Hartman antoi Parmantierin käyttöön tuon ajan mittapuulla suuren ja ylellisen, marmorilattiaisen makuu- ja työhuoneen. Lisäksi hän määräsi testamentissaan, että Parmantier saisi asua talossa koko loppuelämänsä.

Hartman oli kuitenkin kuollessaan pahasti velkaantunut, ja perhe joutui myymään talon. Kirkon toiminta jatkui silti, ja myös tulevat papit asuivat talossa Parmantierin entisissä tiloissa.

© Shutterstock

Talosta tehtiin museo

Seuraavien parinsadan vuoden aikana talo vaihtoi omistajaa monta kertaa, ja kirkkoa laajennettiin ja kunnostettiin. 1700-luvun puolivälissä se sai uuden alttaritaulun, ja sen yhteyteen tuli myös uusi erillinen ripittäytymistila, jossa seurakuntalaiset saivat tunnustaa syntinsä.

Talon varsinaiset asukkaat elivät normaalia elämää rakennuksen alakerroksissa, ja 1700-luvulla sen pohjakerroksessa toimi jopa oluttupa.

Kun Alankomaihin tuli uskonnonvapaus vuonna 1848, salaisia kirkkoja ei enää tarvittu. Oudezijds Voorburgwalin talo rapistui, ja 1880-luvulla talon omistaja harkitsi sen purkamista.

Kaupungin katolisten asukkaiden yhdistys De Am­stel­kring osti talon ja teki siitä museon vuonna 1888. Kirkko on nyt kunnostettu, ja se kutsuu taas turisteja ja uskovia vierailulle. Kerran kuussa sen urut saavat jälleen pauhata, kun kansa kerääntyy jumalanpalvelukseen upeaan kirkkosaliin.

Lue myös:

Reformaatio

Mitä eroa on protestanteilla ja katolisilla?

2 minuuttia
Reformaatio

Reformaatio sytytti Euroopan liekkeihin

5 minuuttia
Uskontojen historia

Tämän vuoksi tuuliviiri on usein kukko

1 minuuttia

Kirjaudu sisään

Virhe: Tarkista sähköpostiosoite
Salasana vaaditaan
NäytäPiilota

Oletko jo tilaaja? Oletko jo lehden tilaaja? Napsauta tästä

Uusi käyttäjä? Näin saat käyttöoikeuden!