Pommi räjähti kumeasti paukahtaen Besiktasin kaupunginosassa Konstantinopolissa (nyk. Istanbul) 21. heinäkuuta 1905.
Pommin oli tarkoitus surmata ottomaanien sulttaani Abdülhamid II, joka oli tavalliseen tapaansa osallistunut perjantairukoukseen Hamidiyen moskeijassa. Rukouksen päätyttyä sulttaani oli lähtenyt moskeijasta kohti kadulla odottavia vaunujaan, kun hänet pysäytti korkea-arvoinen virkamies, jolla oli hallitsijalle tärkeää asiaa.
Abdülhamid II oli viimeinen ottomaanisulttaani, jolla oli todellista poliittista vaikutusvaltaa.
Sulttaani syrjäytettiin
Ottomaanien valtakunnan suuruuden aika oli jo ohi, kun hallitsijaksi nousi Abdülhamid II. Hän toteutti valtakunnassa joitakin uudistuksia mutta joutui lopulta luopumaan vallasta.
1842
Abdülhamid syntyi 21. syyskuuta Konstantinopolissa.
1876
Hänestä tuli Ottomaanien valtakunnan sulttaani Abdülhamid II. Aluksi hän tuki uudistusmielistä suurvisiiriä Mithat paššaa, joka sai ajettua läpi uuden liberaalin perustuslain. Vähitellen sulttaani kuitenkin irrottautui Mithat paššan vaikutusvallasta ja jäädytti uuden perustuslain.
1909
Tämän jälkeen Abdülhamid II hallitsi Ottomaanien valtakuntaa yksinvaltaisesti. Hän uudisti valtakunnan byrokratiaa ja muun muassa laajensi rautateitä. Vuonna 1908 syttyi kuitenkin kapina, ja seuraavana vuonna hänet syöstiin vallasta.
1918
Entinen sulttaani kuoli 10. helmikuuta Konstantinopolissa, ja hänet myös haudattiin synnyinkaupunkiinsa.
Miesten keskustellessa läheltä kuului kova pamaus, ja savua ja ruudinhajua alkoi levitä paikasta, jossa sulttaanin vaunut olivat olleet odottamassa häntä. Jollei virkamies olisi pysäyttänyt Abdülhamid II:ta, tämä olisi todennäköisesti istunut pommin räjähtäessä vaunuissaan ja menettänyt henkensä.
Sulttaani vältti pommin
Pommi-iskun takana oli Armenian vallankumouksellinen liitto -niminen puolue (ARF), joka taisteli itsenäisen Armenian valtion perustamisen puolesta. Puolue oli perustettu vuonna 1890 reaktiona armenialaisiin kohdistuvan vainon ja verilöylyjen lisääntymiseen Ottomaanien valtakunnassa.
Abdülhamid II oli antanut hyväksyntänsä armenialaisten joukkomurhille, ja siksi puolue piti sulttaania verivihollisenaan ja alkoi suunnitella hänen murhaansa.
Talaat Pašša oli Ottomaanien valtakunnan todellinen hallitsija ensimmäisessä maailmansodassa ja hyväksyi armenialaisten kansanmurhan.
Armenialaiset kostivat kansanmurhan
Noin 1,5 miljoonaa armenialaista kuoli Ottomaanien valtakunnan ensimmäisen maailmansodan aikana toteuttamassa kansanmurhassa. Armenian vallankumouksellinen liitto (ARF) – joka yritti surmata sulttaani Abdülhamid II:n vuonna 1905 – alkoi sodan jälkeen kostoksi likvidoida verilöylyistä vastuussa olevia turkkilaisia poliittisia johtajia.
Vuosina 1920–1922 ARF surmasi seitsemän henkilöä, joista merkittävin oli Talaat Pašša, Ottomaanien valtakunnan todellinen hallitsija ensimmäisen maailmansodan aikana. Hänet ammuttiin Berliinissä, jonne hän oli paennut.
Seurannut oikeudenkäynti sai paljon kansainvälistä huomiota, ja oikeus totesi tunnekuohussa toimineen tappajan syyttömäksi murhaan.
Moskeijan eteen kadulle sulttaanin vaunujen lähelle oli jätetty kärryt, joissa oli noin 120 kiloa räjähdysainetta sekä ajastettu sytytin. Kohtalon oikusta sulttaani selvisi murhayrityksestä säikähdyksellä, mutta historian ensimmäinen autopommi surmasi 26 sattumalta paikalla ollutta sivullista.