Göbekli Tepe: Jumalten alkukoti oli Turkissa

Ulompien kehien T-paasia yhdisti ­kivimuuri, jonka sisäpuolella oli penkkiä muistuttava pengerrys.

Suurimpien ­kehien halkaisija oli lähes 30 metriä, ja suurimmat yhdestä kivilohkareesta louhitut T-paadet painoivat 10–16 tonnia. Moniin paasiin oli veistetty muun muassa villisikoja, kettuja, gaselleja, skorpioneja ja käärmeitä esittäviä korkokuvia.

Britannian kuuluisaa Stonehengen ­kivikehää etäisesti muistuttava rakennelma ihmetytti tutkijoita.

Ihmetys vaihtui pian epäuskoon, kun yhdestä kivimuurista löytyneiden puu­hiilijäämien radiohiilianalyysi varmisti vanhimpien kehien iäksi noin 11  600 vuotta. Göbekli ­Tepe oli siten yli 7  000 vuotta Stonehengeä vanhempi.

11  600 sitten ihminen ei osannut vielä kirjoittaa, valmistaa keramiikkaa, työstää metalleja tai viljellä maata. Tutkijat kutsuvat kyseistä kautta Lähiidän esi­keraamiseksi neoliittiseksi A-kaudeksi eli keramiikan keksimistä edeltäväksi kivikaudeksi.

Ihmiset elivät tuolloin hajanaisissa ryhmissä, jotka metsästivät riistaa ja keräilivät villejä kasveja ja marjoja.

Perinteisten käsitysten ­mukaan tuolla kaudella eläneet ihmiset kulkivat jatkuvasti riistan perässä, eikä heillä ollut ylimääräistä aikaa tai resursseja, jotka olisivat mahdollistaneet suuret rakennushankkeet, työnjaon tai organisoidun uskonnon synnyn.

Ruuan hankkiminen lakkasi olemasta täysipäiväistä työtä vasta niin sanotun neoliittisen vallankumouksen seurauksena, kun ihminen oli alkanut viljellä maata ja rakentaa pysyviä asutuksia noin viisisataa vuotta Göbekli Tepen perustamisen jälkeen.

Tuolloin ­resursseja ja aikaa riitti muun muassa kylien ja kaupunkien rakentamiseen ­sekä yhteiskunnan rakenteiden kehittymiseen niin, että kuninkaiden ja pappien hallitsemissa valtakunnissa voitiin käynnistää suuria rakennusprojekteja, kuten Mesopotamian temppelit ja Egyptin pyramidit.

Göbekli Tepe kyseenalaisti vallitsevat käsitykset kivikauden kehityksestä. Britti­arkeologi Ian Hodder luonnehti sen merkitystä sanoen: ”Kaikki teoriamme osoittautuivat vääriksi.”

Asiantuntijat uskovatkin, että suuret T-paadet kuvasivat seudulla asuneiden metsästäjien esi-isiä tai ihmistä muistuttavia jumal­ia ja että Göbekli ­Tepen kivikehät ovat olleet pyhäkköjä. Mikäli käsitys pitää paikkansa, ne ovat maailman vanhimpia temppeleitä. ­

Monet kivipaasiin kaiverretut eläinhahmot esittävät petoeläimiä ja myrkyllisiä käärmeitä, joita metsästäjät luultavasti pelkäsivät ja karttoivat.

Vuonna 2014 kuollut Klaus Schmidt esittikin Göbekli Tepeä käsittelevässä kirjassaan, että ­pelottavien eläinreliefien on hyvinkin saattanut olla tarkoitus torjua pahoja henkiä ja eläviä tunkeilijoita.

Jotkut kaiverrokset esittävät haaskalintuja, kuten korppikotkia, joista yksi näyttää leijuvan päättömän ihmisruumiin yllä.

Schmidtin teorian mukaan temppelialue oli hautausmaa, jonne lähiseutujen asukkaat toivat vainajansa ja jättivät heidät kukkulan laelle petolintujen nokittavaksi samaan tapaan kuin esimerkiksi tiibetiläiset yhä ­tekevät.

Toistaiseksi temppelialueelta on kuitenkin on löydetty vain vähän ihmisten luita, mikä voi toki johtua myös eläimistä tai siitä, että vainajien luut kerättiin talteen ja vietiin muualle.

Tunnettu norjalainen seikkailija ja tutkija Thor Heyerdahl teki 1950-luvulla kokeita, joissa hän yritti kuljettaa painavia kivipatsaita paikasta toiseen ­ilman pyöriä tai vetojuhtia. Heyerdahlin kokeessa 180 miestä onnistui siirtämään 12 tonnin painoista patsasta köysien ja puutelojen avulla.

Asiantuntijoiden arvioiden mukaan Göbekli Tepen jopa 16 tonnin painoisten T-paasien kuljettamiseen on tarvittu suunnilleen yhtä paljon ihmisiä kuin Heyerdahlin kokeessa.

Heidän ­lisäkseen työmaalla on uurastanut kivenhakkaajia ja koristekuvioiden veistäjiä.

Kaikkiaan työmaalla on raatanut noin kaksi­sataa ihmistä, ehkä enemmänkin. Göbekli Tepen lähitienoo oli muinoin hyvin harvaanasuttua seutua, ja Klaus Schmidt ­uskoi, että työmaalle on tullut rakentajia jopa kahdensadan kilometrin päästä.

”Seudun klaaneilla tai yhteisöillä on saattanut olla jonkin­lainen keskinäinen sopimus työvoiman luovuttamisesta temppelien ­rakentamista varten”, Schmidt pohdiskeli kirjassaan.

T-paasia on löytynyt muun muassa Göbekli Tepen pohjoispuolelta Nevali Corin arkeolo­giselta alueelta. Nevali Cori on nykyään patoaltaan peittämä, mutta 1980-luvulla siellä tehtiin arkeologisia kaivauksia.

Niiden perusteella on arvioitu, että Nevali Cori rakennettiin suunnilleen 8500-luvulla eaa., jolloin Göbekli Tepe oli vielä ahkerassa käytössä. Toisin kuin Göbekli Tepessä, Nevali Corissa oli asutusta, ja yhdestä sen ­rakennuksista on kaivettu esiin kaksi Göbekli Tepestä tuttua T-paatta. ­Kyseinen rakennus onkin ehkä ollut pieni paikallinen temppeli.

Tutkijat ovat esittäneet teorian, jonka mukaan uskonnon yhdistämät klaanit kokoontuivat kerran vuodessa tai ehkä useamminkin Göbekli Tepeen raken­tamaan temppeleitä ja suorittamaan ­uskonnollisia rituaaleja jumaltensa ja esi-isiensä kunniaksi.

Asiantuntijat arvelevat, että temppelien rakentajat ­kokivat pyhäkön ”maagisten voimien” ajan mittaan heikkenevän, minkä vuoksi he rakensivat aina ajoittain uusia pyhäkköjä.

Esimerkiksi niukka saalisvuosi tai muut onnettomuudet ovat voineet synnyttää tarpeen rakentaa uusi temppeli.

Kaivausten perusteella vanhin temppeli on myös suurin ja runsaimmin ­koristeltu. Myöhemmät kivikehät ovat pienempiä, ja myös niiden T-paadet ovat paljon aiempaa matalampia.

Nuorimpien temppelien T-paadet ovat keskimäärin vain 1,5 metrin korkuisia, eivätkä niiden koristelut vedä vertoja vanhimpien temppelien kaiverroksille.

Temppelien rakentaminen Göbekli Tepeen loppui tutkijoiden arvioiden ­mukaan 8200-luvulla eaa. Maanviljely ja karjankasvatus yleistyivät alueella suunnilleen samoihin aikoihin.

Ihmiset asettuivat asumaan viljaviin jokilaaksoihin, joissa oli vettä eläimille ja viljelyksille. Karulla kalliolla sijaitsevan Göbekli ­Tepen temppelit peitettiin maalla ja ­kivijätteellä, ­eivätkä temppelien rakentajien jälkeläiset enää palanneet sinne.

Göbekli Tepen rakentajat pystyttivät maailman vanhimmat temppelit jumalilleen, joita he olivat tutkijoiden mukaan palvoneet jo vuosisatoja elleivät -tuhansia.

On mahdollista, että he olivat ­kokoontuneet Göbekli Tepen kukkulalle uskonnollisiin rituaaleihin jo kauan ennen temppelien rakentamista.

Temppelien eläin­reliefit osoittavat, että varhainen metsästäjäkulttuuri pystyi tuottamaan erittäin taitavia kuvanveistäjiä ja kivenhakkaajia.

Näin ollen ammattien erikoistuminen ei olisikaan tapahtunut vasta maan­viljelyn alkamisen jälkeen.

Vaikuttaa siltä, että maanviljelyn alkaminen siellä osui suunnilleen samoihin aikoihin Göbekli Tepen temppelien rakentamisen kulta-ajan kanssa.

Nevali Corin T-paadet todistavat, että ­sikäläisillä oli yhteyksiä Göbekli Tepeen. Schmidtin teoriassa voi siis olla perää, vaikka se ­onkin ristiriidassa ­aiempien käsitysten kanssa.

Ehkä Klaus Schmidt oli oikeassa, kun hän vähän ennen kuolemaansa ­totesi haastattelussa:

”Ensin oli temppeli, sitten kylä.”

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan kannata Klaus Schmidtin teoriaa. Heidän mielestään on paljon todennäköisempää, ­että maanviljely alkoi monen eri ­tekijän vaikutuksesta. Vain uudet arkeologiset löydöt voivat aikanaan ratkaista, oliko Schmidt oikeassa.