Shutterstock & World Heritage Encyclopedia

Fetsikielto kuohutti Turkissa

Turkin presidentti Mustafa Kemal Atatürk halusi rakentaa Ottomaanien valtakunnan raunioille modernin, länsimaisen valtion, ja siksi hän kielsi perinteisten fetsien käytön. Monet uhmasivat kieltoa henkensä uhalla.

Tuhannet uteliaat turkkilaiset olivat kokoontuneet Mustanmeren rannikolla sijaitsevan Inebolun kaupungin keskusaukiolle 27. elokuuta 1925.

Kaikki tuijottivat koroketta, jolle uuden Turkin tasavallan perustaja ja ensimmäinen presidentti Mustafa Kemal Atatürk oli juuri astumassa.

”Tällaista päähinettä kutsutaan hatuksi”, hän aloitti kohottaen kansan nähtäville leveälierisen panamahatun.

”Jotkut ehkä väittävät, ettei tällainen sovi meille turkkilaisille, mutta vakuutan teille, että he ovat tietämättömiä ja valistumattomia. Minä kysynkin heiltä: ’Miten fetsi, joka on alkuperältään kreikkalainen, voisi olla meille sopivampi päähine kuin hattu?’”

Kansanjoukot koolle saanut 44-vuotias Atatürk oli ensimmäisessä maailman­sodassa johtanut turkkilaiset legendaa­riseen voittoon briteistä Gallipolissa, ja sodan jälkeen hän oli lähes yksinään rakentanut nujerretun Ottomaanien valtakunnan raunioille uuden Turkin tasavallan.

Useimmat olivat sitä mieltä, että ilman häntä maa olisi menetetty briteille, ranskalaisille ja kreikkalaisille.

Niinpä häntä kuunneltiin tarkkaan myös hänen nyt jylistessään länsimaisten hattujen puolesta fetsejä vastaan.

Hattuja tuotiin ulkomailta

Fetsi – punainen, lieriömäinen huopapäähine – oli vuosisatoja ollut ottomaanien sulttaanin alamaisten päähine aina Pohjois-Afrikasta Balkanille asti.

Uutta valtiota luotsaavan Atatürkin mielestä se symboloi kaikkea, mikä Ottomaanien valtakunnassa oli ollut huonoa: konservatismia, takapajuisuutta ja tietämät­tömyyttä.

Atatürk halusi tehdä Turkista modernin ja valistuneen maan, ja siksi hän halusi kieltää fetsit ja pukea turkkilaiset hattuihin. Valtion muutoksen piti näkyä kaikkialla aina asusteita myöten.

Kolme kuukautta Atatürkin puheen jälkeen vastikään perustettu parlamentti hyväksyi lain numero 671. Siinä turkkilaisia yksiselitteisesti kiellettiin käyttämästä enää fetsejä.

Atatürk oli valmistellut kansalaisia puhumalla hattujen puolesta ympäri maata. Myös lehdissä oli kirjoitettu hattujen oikeaoppisesta käytöstä ja esimerkiksi neuvottu miehiä siinä, miten hattua käytettäessä tulisi tervehtiä.

Valistuskampanja onnistui hienosti. Useimmat turkkilaiset halusivat mielellään noudattaa maan isän kehotusta, ja suurissa kaupungeissa hatut myytiin loppuun jo ennen fetsikiellon astumista voimaan.

Viranomaisten oli pian pakko tuoda maahan tuhansia hattuja muun muassa Unkarista, jotta kysyntään voitiin vas­tata ennen kuin Turkissa ehti kehittyä kotimaista hattuteollisuutta.

Paikoin innokkaat kahmivat itselleen hattuja jo satamassa heti kun niitä tuovat laivat olivat ehtineet kiinnittyä laituriin.

78 miestä teloitettiin

Aivan kaikki turkkilaiset eivät silti ottaneet hattuja avosylin vastaan. Monet miettivät, oliko eurooppalainen päähine islamin ohjeiden mukaan edes sallittu, ja muslimijohtajilta kyseltiin, olisiko hatun käyttäminen syntiä.

Hattu osoittautui hankalaksi uskontoaan harjoittaville muslimeille, koska leveä lieri vaikeutti otsan painamista maata vasten päivittäisissä rukouksissa.

Niinpä annettiin fatwa, joka kehotti rukoilemaan paljain päin. Monet vaihtoivat silti rukousten ajaksi varmuuden vuoksi päähänsä pehmeän lakin.

Tiukimmat uskovaiset eivät sittenkään halunneet käyttää hattuja. Varsinkin maakunnissa uskonnolliset johtajat saarnasivat, että fetsi oli muslimien perinteinen päähine ja että fetsin käytön kieltäminen oli itse islamin kieltämistä.

Kun laki numero 671 astui voimaan, suuri joukko turkkilaisia pitikin yhä tiukasti päässään fetsiä.

Useimmissa tapauksissa lainrikkojia rangaistiin vain takavarikoimalla heidän fetsinsä, mutta joitain levottomuuksien lietsojia pidätettiin ja tuomittiin 2–6 kuukaudeksi vankilaan uuden lain mukaisesti.

Paikoin siirtyminen fetseistä hattuihin yltyi väkivaltaiseksi, ja useimmissa suurkaupungeissa tuomioistuimissa pitikin kiirettä.

Esimerkiksi Anatolian konservatiivisuuden keskuksessa Sivasissa kaikkialle seiniin kiinnitettiin kylttejä, joissa uudenaikainen, ateistinen hattu tuomittiin jyrkin sanoin.

Viranomaisten vastavetona kaikki kaupungin uskonnolliset johtajat pidätettiin, ja kaksi vastarintaa johtanutta imaamia lähetettiin hirsipuuhun.

Noin 200 kilometrin päässä Sivasista Kayserin kaupungissa uskonnollisen lahkon johtaja vei kannattajansa kaduille suureen fetsikieltolakia vastustavaan mielenosoitukseen.

300 miestä pidätettiin, ja lahkon johtaja ja neljä hänen lähintä miestään tuomittiin kuolemaan.

Kauempana idässä, Erzurumissa, levottomuudet olivat riistäytyä täysin käsistä, joten viranomaisten ei auttanut muu kuin julistaa poikkeustila kokonaiseksi kuukaudeksi.

13 ihmistä sai kuolemantuomion kumouksellisuudesta.

Vastarintaa kesti kuukausia, mutta rautaisella otteellaan Atatürk sai sen vähitellen taltutettua.

Kun rauha palasi ja hatut oli painettu tiukasti turkkilaisten päähän, kaikkiaan 78 fetsien puolustajaa oli saanut kuolemantuomion.