Skotti romahdutti Ranskan talouden

Oli vuosi 1720, ja skotlantilainen pankkiiri ja talousteoreetikko John Law oli saanut Ranskan talouden ylikuumenemaan osakekeinotteluillaan. Monet Law’n liikkeelle laskemiin osakkeisiin sijoittaneet ranskalaiset olivat menettäneet koko omaisuutensa, ja nyt he janosivat kostoa.

Law onnistui kuin ihmeen kaupalla ryömimään ulos kaatuneista vaunuistaan, eikä hänen auttanut muu kuin paeta vihaista väkijoukkoa juoksujalkaa. Hän kiiruhti Pariisin katuja pitkin kohti loisteliasta Palais-Royalia, jossa hän asui. Viime hetkellä hän onnistuikin livahtamaan turvaan Palais-Royalin portista hengästyksestä puuskuttaen, peruukki sekaisin ja hienot silkkivaatteet pahoin revenneinä.

Kun tieto Law’n vaunujen rikkomisesta kulkeutui Ranskan parlamenttiin, sen jäsenet puhkesivat riemuhuutoihin.

Kultasepän ammatti ei kiinnostanut

John Law syntyi skotlantilaiseen kultaseppä- ja pankkiirisukuun vuonna 1671. Varakkaan perheen poikana hän sai klassisen koulutuksen, ja hän herätti jo varhain huomiota matemaattisella lahjakkuudellaan ja päässälaskutaidoillaan.

Kun John oli 14-vuotias, hänen isänsä kuoli ja jätti pojalleen ja leskelleen perinnöksi suuren omaisuuden. Nuori John ei halunnut isänsä tavoin kultasepäksi, vaan hän halusi viettää railakasta elämää suurkaupungissa. Niinpä hän muutti 20-vuotiaana Lontooseen.

Pääkaupungissa Law opiskeli päivisin taloustiedettä ja pankkialaa ja juhli öisin kevytkenkäisten naisten ja uhkapelurien seurassa. Taloustieteen ja matematiikan opinnoista oli hyötyä korttipelipöydissä. Law kehitteli monimutkaisia matemaattisia malleja ja voitti niiden avulla valtavia summia, jotka hän sitten tuhlasi hauskanpitoon.

Lontoossa Law rakastui naimisissa olevaan naiseen ja ajautui sen vuoksi kaksintaisteluun, jossa hän surmasi vastustajansa miekallaan. Hänet tuomittiin kuolemaan 20. huhtikuuta 1694, mutta tuomio muutettiin vankeudeksi. Seuraavana vuonna Law onnistui pakenemaan vankilasta Englannin kanaalin yli.

Law päätyi lopulta Amsterdamiin, jossa kauppa kukoisti. Hän tutustui siellä englantilaiseen diplomaattiin, joka opetti hänelle talousteorioita. Vuonna 1700 Law palasi Skotlantiin aikomuksenaan saada tuolloin vielä itsenäisen kotimaansa talous nousuun.

Rahaa syntyi kuin tyhjästä

”Hollanti on maailman rikkain maa. Miksi? Koska se suorastaan tiukkuu rahaa”, Law kirjoitti vuonna 1700. Hän ei ymmärtänyt, ettei raha syntynyt tyhjästä vaan se oli sidoksissa olemassa olevan omaisuuden määrään. Law uskoi, että rahaa saattoi luoda työtä tekemättä, ja hän anoi Skotlannin kuninkaalta lupaa perustaa pankki, jotta hän voisi alkaa syytää setelirahaa markkinoille.

Law’n harkitsevaiset maanmiehet eivät ymmärtäneet hänen visioitaan, ja vuonna 1705 hän luopui suunnitelmistaan toteuttaa talousuudistuksiaan kotimaassaan. Sen sijaan hän matkusti Ranskaan, jonka Ludvig XIV:n tuhlaavaisuus oli suistanut lähes konkurssiin.

Aurinkokuningas ei innostunut charmikkaan skotin suunnitelmista, mutta sen sijaan ne herättivät vaikutusvaltaisen Orléansin herttuan kiinnostuksen.

Herttuan tuesta huolimatta Law sai vielä samana vuonna käskyn poistua heti Pariisista. Hän jatkoi matkaansa Italiaan ja Saksaan ja palasi lopulta pettyneenä Skotlantiin. Hän ei ollut onnistunut vakuuttamaan ainuttakaan eurooppalaista hallitsijaa talousteorioidensa ansioista.

Law sai tilaisuutensa

Kun Ludvig XIV kuoli vuonna 1715, Ranska oli vararikon partaalla. Joukoittain ihmisiä oli muuttanut maaseudulta kaupunkeihin, kaupankäynti oli hiipunut ja palkatta jääneet sotilaat uhkasivat nousta aseelliseen kapinaan.

Epätoivoiset viranomaiset yrittivät elvyttää taloutta lyöttämällä yhä uusia kolikoita. Seurauksena oli kuitenkin vain raju hintojen nousu ja rahan väärentämisen lisääntyminen.

Uusi kuningas Ludvig XV oli valtaannoustessaan vasta viiden vanha, ja niinpä hänen holhoojakseen ja sijaishallitsijakseen nimitettiin hänen setänsä Orléansin herttua Filip. Tämä päätti pelastaa Ranskan talouden kutsumalla apuun vanhan ystävänsä John Law’n. Jo keski-ikään ehtinyt skotti tarttui tilaisuuteen ja matkusti oitis Pariisiin.

MISSISSIPPI-KUPLA – Katso, miten Law sai aikaan osakekuplan:

Vuonna 1716 Law avasi Pariisiin seteleitä liikkelle laskevan pankin, jonka alkupääoma oli kuusi miljoonaa frangia eli noin 16 miljoonaa euroa. Vaikka kiinalaiset olivat keksineet paperirahan jo vuosisatoja aikaisemmin, setelit olivat ranskalaisille uusi tuttavuus, eivätkä he aluksi luottaneet uuteen rahaan, jonka saattoi tuhota polttamalla. Perinteiset kulta- ja hopeakolikot olivat sentään aina sisältämänsä jalometallin arvoisia.

Law’n pankki kuitenkin takasi, että joka ikinen sen liikkeelle laskema seteli vastasi tiettyä määrää tietyn painoisia kolikoita tietyn päivän arvolla laskettuna. Näin Law onnistui vakauttamaan heilahtelevat kurssit, ja ennen pitkää hänen pankkinsa holvi alkoi täyttyä kolikoista – ja Pariisin kauppiaiden kassalippaat alkoivat täyttyä Law’n pankin painotuoreista seteleistä.

Seuraavan vuoden aikana talous ja kaupankäynti vilkastuivat merkittävästi, ja Orléansin herttua oli niin vaikuttunut, että hän teki Law’n seteleistä kansallisia maksuvälineitä. Kaikki, mihin Law koski, näytti muuttuvan kullaksi, ja Ranskan ylhäisö suorastaan tungeksi hänen vieraakseen päästäkseen osalliseksi hänen taloudellisesta neroudestaan.

Skotti kahmi valtaa ja rahaa

Vuonna 1717 hyväuskoinen Orléansin herttua myönsi Law’lle luvan perustaa osakeyhtiöperiaatteella toimivan kauppakomppanian valvomaan Ranskan etuja maan siirtokunnissa Amerikassa.

Päätös suututti valtiovarainministeriötä vastaavan talousneuvoston puheenjohtajan d’Argensonin, joka perusti kolmen tukijansa kanssa osakeyhtiön kilpailemaan Law’n yhtiön kanssa.

D’Argensonin osakeyhtiö onnistui saamaan tehtäväkseen suolaveron keräämisen, jonka rahapulaa poteva valtio oli ulkoistanut yksityisille. Suolavero oli hyvä tulonlähde, ja d’Argensonin yhtiön osakkeet olivat siten melko varma ja järkevä sijoituskohde. Häneltä puuttui kuitenkin Law’n liikemiesvainu.

Joulukuussa 1718 Law tarjosi kaikille yhtiönsä osakkaille mahdollisuuden vaihtaa setelinsä kolikoiksi lisätäkseen ihmisten luottamusta pankkinsa seteleitä kohtaan. Temppu toimi. Seuraavana vuonna d’Argenson joutui katsomaan sivusta, miten Orléansin herttua antoi Aasian- ja Afrikan-kaupan Law’n käsiin. Ranskan Itä- ja Länsi-Intian kauppakomppaniat yhdistettiin yhdeksi Intian kauppakomppaniaksi, jonka johtajaksi Law nimitettiin.

Vähän myöhemmin Law sai myös oikeuden lyödä kolikoita. Hän laski liikkeelle runsaasti uusia osakkeita ja osti Ranskan valtionvelan, jonka suuruus oli noin 16 miljardia frangia. Näin hän sai hallintaansa verotuksen ja käytännössä koko Ranskan valtiontalouden.

Osakekuume valtasi Ranskan

Vuonna 1719 Ranskan valtasi ennennäkemätön osakevillitys. Law laski neljään otteeseen liikkeelle 500 frangin arvoisia osakkeita, ja vuoden loppuun mennessä niiden arvo oli noussut 36-kertaiseksi. Osakekauppaa käytiin aamusta iltaan, ja onnekkaimmat sijoittajat hankkivat jopa miljoonan päivässä.

Moni osakekuumetta poteva keksi luovia keinoja ansaita hieman ylimääräistä. Esimerkiksi muuan sairas osakkeenomistaja lähetti palvelijansa myymään 250 osaketta 8 000 frangilla kappale. Palvelija myikin osakkeet 10 000 frangilla ja pani erotuksen omaan taskuunsa. Muuan kyttyräselkäinen mies puolestaan tienasi 150 000 frangia vuokraamalla kyttyräänsä kirjoitusalustaksi osakkeiden ostajille.

Raha liikkui sellaisella vauhdilla, että jopa luokkaerot alkoivat hämärtyä. Aatelisto kyseli nöyränä osakkeiden perään, kun taas äkkirikastunut rahvas tepasteli ympäriinsä hienoissa vaatteissa ja kävi teattereissa ja ravintoloissa, joihin heillä ei ollut aiemmin ollut asiaa.

Muuan aatelisrouva kohtasi oopperassa keittiöpiikansa eikä ollut tunnistaa tätä, sillä tämä oli yltä päältä timantein koristautunut. Yhtä yllättynyt oli eräs ylhäinen herra, kun hänen entinen palvelijansa tarjosi hänelle kyytiä hevosvaunuissaan.

Law hyväksyttiin Ranskan tiedeakatemian kunniajäseneksi, ja kun hän kulki Pariisin kaduilla, ihmiset seurasivat häntä huutaen: ”Kauan eläköön kuningas ja herra Law!”

Osakekupla puhkesi

Vuonna 1720 osakekupla lopulta puhkesi. Osakkeiden hinnat olivat nousseet niin korkeiksi, että jotkut sijoittajat ihmettelivät, mihin uusi varakkuus oikein perustui. He alkoivat epäillä, ettei osakkeille ollut todellista katetta, ja yhä useammat alkoivat myydä osakkeitaan ja sijoittaa varojaan arvopaperien sijaan kiinteistöihin ja koruihin.

Osakkeiden kysynnän hiipuessa niiden hinta romahti, ja ihmiset ryhtyivät myymään niitä paniikin vallassa ennen kuin ne olisivat täysin arvottomia.

Sijoittajien yhtäkkinen kiinnostus kiinteistöihin nelinkertaisti nopeasti asuntojen hinnat, ja myös elintarvikkeiden hinnat moninkertaistuivat. Ruokaa myytiin pian eniten tarjoavalle, ja eräs aatelismies pulitti yhdestä kananpojasta peräti 200 frangia eli noin 2 700 euroa.

Osakekaupoissa hävinneet aateliset joutuivat luopumaan palatseistaan, ja tavalliset sijoittajat velkaantuivat pahoin. Sankarina pidetystä Law’sta tuli maan vihatuin mies.

Hän yritti pelastaa tilanteen jäädyttämällä osakkeiden hinnat ja kieltämällä korujen käytön julkisilla paikoilla. Näin hän halusi estää muiden kuin omien seteliensä käytön maksuvälineenä. Pian kansa ilmiantoi kilvan uusien lakien rikkojia ja lainvalvojien aika kului ratsioissa ja takavarikoissa.

Law pakeni naisten vaatteissa

21. toukokuuta 1720 Ranskan hallitus sai tarpeekseen. Se sääti asetuksen, jonka oli määrä tasapainottaa taloutta laskemalla vähitellen sekä rahan että osakkeiden arvoa. Kansa luuli asetusta Law’n keksinnöksi, ja seurauksena oli mellakoita. Hallitus kumosi asetuksen, mutta vahinko oli jo tapahtunut. Pariisilaiset purkivat vihansa Law’hon ja tämän vaunuihin, ja lopulta tämä joutui kulkemaan asuntoonsa takaoven kautta. Joidenkin lähteiden mukaan hän pakeni Ranskasta naiseksi pukeutuneena.

Hallitus mitätöi osakkeet ja muutti valtionvelan obligaatioiksi, ja pian Law’n ”talousuudistuksista” oli jäljellä vain katkera muisto. Law itse oli ostanut koko omaisuudellaan kiinteistöjä Ranskasta, mutta sinne hänellä ei ollut enää asiaa.

Ranskalaiset saivat kostonsa vuonna 1729, kun John Law kuoli 58-vuotiaana Venetsiassa köyhänä ja yksinäisenä.