Kristityt lähetyssaarnaajat kielsivät hulatanssin Havaijilla
Kun lähetyssaarnaajat saapuivat Havaijille, he kokivat suuren järkytyksen: saarelaiset kulkivat puolialasti, pitivät useita vaimoja, palvoivat monia jumalia ja harrastivat rietasta tanssia.

Lähetyssaarnaajat määräsivät havaijilaiset verhoamaan itsensä länsimaiseen tapaan.
Hiram Bingham joutui kamppailemaan itsensä kanssa, jottei hän olisi kääntänyt katsettaan pois. Thaddeus-laivan kannelta hän, hänen vaimonsa ja muut Uudesta-Englannista tulleet lähetyssaarnaajat näkivät ryhmän kanootteja lähestyvän sinisen veden halki.
He olivat kyllä kuulleet huhuja Havaijin alkuasukkaista, mutta puolialastomien olentojen näkeminen oli heille lähes liikaa.
Lähetyssaarnaajat olivat lähteneet Yhdysvalloista levittämään Jumalan sanaa pakanoille 21 viikkoa aiemmin, 23. lokakuuta 1820. Nyt kun määränpää jo häämötti, tehtävä alkoi tuntua heistä lähes ylivoimaiselta.
”Jotkut meistä joutuivat kyyneleet silmissään kääntämään katseensa näkymästä. Vahvahermoisimmat eivät katsoneet muualle mutta hekin joutuivat puuskahtamaan: ’Ovatko nämä ihmisiä?
Voiko tällaisia ihmisiä sivistää? Voiko heistä tulla kristittyjä?’” Bingham kirjoitti muistelmissaan. ”Kyllä”, hän vastasi vakuuttuneena.
50-vuotiaan protestantin usko Jumalaan oli horjumaton. Yhtä vahvasti hän uskoi, että hänet oli kutsuttu pelastamaan lähes alastomat saarelaiset helvetin tulelta. Binghamilla oli edessään valtava tehtävä. Hänen oli ensinnäkin vieroitettava paikalliset asukkaat moraalittomasta hulatanssista.
Vanhat perinteet kumottiin
Hieman ennen lähetyssaarnaajien saapumista saarella oli tapahtunut isoja muutoksia. Kuningas oli kuollut, ja hänen entinen vaimonsa Ka’ahumanu oli vakuuttanut kuninkaan pojan, joka oli myös Ka’ahumanun sisarenpoika, siitä, että heidän kahden piti hallita yhdessä.
Havaijin perinteiden mukaan kuninkaan kuoltua kumoutuivat lakia muistuttavat kapu-kiellot. Niissä määrättiin muun muassa, että naiset olivat miehiä alhaisempia, että he eivät saaneet syödä yhdessä miesten kanssa eivätkä he saaneet syödä sianlihaa, banaaneja tai kookospähkinöitä.
Uuden hallitsijan oli määrä valtaan noustuaan palauttaa kiellot voimaan, mutta Ka’ahumanulla oli muita suunnitelmia.
Yhdessä sisarenpoikansa Kamehameha II:n kanssa hän alkoi hävittää palvontapaikkoja ja kitkeä uskoa vanhoihin jumaliin.
Lähetyssaarnaajilla ei olisi voinut olla parempi onni. Monet saarten asukkaista olivat muutoksista aivan hämmennyksissään, ja lisäksi Ka’ahumanu näki kristinuskon tervetulleena vaihtoehtona, joka tarjosi hänelle paremmat mahdollisuudet hallita kansaansa.
Pian lähetyssaarnaajien saapumisen jälkeen hän ottikin käyttöön länsimaisen vaateparren ja ilmoitti, että hän halusi myös kasteen.