Israelin ja Palestiinan konflikti: Kapinalliset juutalaiset turvautuivat terrorismiin

l3. huhtikuuta l938, Haifa

Ylikomisario Geoffrey Morton oli saanut kuulla Medlerin kuolemasta. Tämä oli ollut hänen uskotuin alaisensa ja läheinen ystävä.

Haifan ruumishuone oli Geoffrey Mortonille valitettavan tuttu paikka, sillä levottomassa kaupungissa hänen väkensä joutui päivittäin tehtäviin, joissa heidän oli pantava henkensä alttiiksi juutalaisten ja arabien kiistoissa, ja valitettavan moni hänen työtovereistaan oli päätynyt ruumishuoneelle.

Siitä huolimatta Medlerin kuolema kosketti Mortonia kovasti.

”Tuon päivän jälkeen en enää koskaan viihtynyt Haifassa kuten ennen. Tunsin oloni yksinäiseksi ja surulliseksi, ja minun oli vaikea keskittyä työhöni”, Morton kirjoitti tuntemuksistaan myöhemmin omaelämäkerrassaan.

Morton seisoi ruumishuoneella tuijottamassa ystävänsä kylmää, runneltua ruumista. Medlerin rintataskusta pilkisti hopeanvärinen kuulakärkikynä, joka oli haljennut räjähdyksessä. Morton poimi varovasti kynän ja pani sen omaan taskuunsa viimeisenä muistona parhaasta ystävästään. Sitten hän työnsi henkilökohtaisen surunsa syrjään ja omaksui taas poliisiammattilaisen roolin.

Mortonin mieli täyttyi kysymyksistä: kuka oli suunnitellut pommiiskut ja miksi? Juna oli täynnä arabeja, joten todennäköisesti syylliset olivat militantteja sionisteja. Tähän asti Morton oli tutkinut vain arabien terroritekoja, eikä hän juurikaan tuntenut sionistiryhmiä, jotka myös tekivät tasaisin väliajoin terroriiskuja arabeja ja brittejä vastaan.

Mortonin epäilykset vahvistuivat muutaman päivän kuluttua, kun hän sai brittien tiedustelulähteistä tietoa, jonka mukaan sekä pommien valmistuksen että itse iskun takana oli todennäköisesti mies nimeltä Avraham Stern.
”En ollut kuullut tuota nimeä aiemmin – mutta opin pian muistamaan sen”, Morton kirjoitti myöhemmin.

29. toukokuuta l939, elokuvateatteri Rex, Jerusalem

Palestiinaan muutti niin paljon juutalaisia, että britit ryhtyivät toukokuussa 1939 rajoittamaan ­tulijoiden määrää. Juutalaiset raivostuivat, ja ­puolisotilaallinen järjestö Irgun, johon Avraham Stern kuului, suunnitteli kostoksi verisen iskun arabien elokuvateatteriin.

Valojen himmentyessä viimeisetkin katsojat asettuivat paikoilleen tupaten täyden elokuvateatteri Rexin hämärässä. Useimmat olivat arabeja, mutta joukossa oli muitakin.

Yksi oli juutalainen Irgun-järjestön jäsen Mazlia Nimrodi, joka saattoi tumman ihonsa ja mustan tukkansa ansiosta liikkua huomaamatta arabien keskellä.

Sulautuakseen joukkoon hän oli myös käyttänyt runsaasti partavettä, sipaissut kuontaloonsa kiiltävää hiusvettä ja pannut takkinsa rintataskuun värikkään taskunenäliinan. Toisessa taskussa oli rasia arabien suosimia brittiläisiä savukkeita.

Nimrodi etsi paikkansa ja asetti takkinsa tuolinsa selkämykselle ennen kuin istuutui. Juuri kun illan Tarzan-elokuva oli alkamassa, hän kuitenkin nousi äkisti, lähti ilman takkiaan ja asteli rivakasti salista lämpiöön ja suoraan ulos.

Seitsemän minuuttia myöhemmin, kello 20.30, elokuvateatterissa alkoi tapahtua.

Ensimmäisenä laukesivat Nimrodin takin vuorin sisään ommellut räjähteet. Ihmisten rynnätessä paniikissa kohti uloskäyntiä kuusi muuta Irgunin jäsentä, kolme miestä ja kolme naista, nousi paikoiltaan parvella ja alkoi heitellä pakenevien ihmisten keskelle räjähteillä ja nauloilla täytettyjä karamellirasioita.

Terroristit pakenivat rasioiden räjähdellessä. Viisi ihmistä kuoli ja 18 loukkaantui vakavasti.

l6. syyskuuta l940, Tel Aviv

Toisen maailmansodan puhjettua Irgun päätti lopettaa iskut brittikohteisiin tukeakseen taistelua natsi-Saksaa vastaan. Avraham Stern oli eri mieltä, joten hän perusti uuden järjestön nimeltä Lehi jatkamaan taistelua brittejä vastaan. Järjestön oli aluksi hankittava toimintaansa runsaasti rahaa.

Aurinko säkenöi pilvettömällä taivaalla. Kello oli 12.20, ja Ben Yehuda Street -kadun varrella sijaitsevan Anglo-Palestine Bank -pankin työntekijät valmistautuivat lähtemään lounaalle joihinkin satama-alueen lounaskahviloista. He eivät kiinnittäneet huomiota kolmeen mieheen, jotka astuivat pankkiin ja suuntasivat kukin omaan jonoonsa.

Yksi miehistä oli Yaacov Levstein, joka oli eronnut Irgunista yhdessä Avraham Sternin kanssa. Nyt Stern johti fanaattisten ja taisteluissa karaistuneiden juutalaisnationalistien brittivastaista joukkoa, mutta uudella järjestöllä ei ollut mitään tulonlähteitä. Lehin jäsenet elivät falafeleillä ja banaaneilla ja käyttivät vähät varansa brittejä vastustaviin julisteisiin ja lentolehtisiin.

Stern tarvitsi siis kipeästi lisää rahaa, ja sen vuoksi Levstein kumppaneineen oli juuri astunut pankkiin. Miesten kohottaessa hattujaan kuin tervehtiäkseen muita asiakkaita hatuista valahti heidän kasvojensa eteen naamiot ja miehet vetäisivät pistoolinsa esiin. Miehet ampuivat kattoon, ja yksi heistä astui esiin ja alkoi puhua salissa olijoille.

”Takavarikoimme varallisuutta voidaksemme taistella kansallisen vapautemme puolesta. Nouskaa ylös, nostakaa kätenne, kääntykää kohti seinää ja tehkää kuten sanon!”

Levstein hyppäsi tiskin yli henkilökunnan puolelle ja harppoi kohti salin takaosassa olevaa kassakaappia. Kassakaappi oli täynnä seteleitä, ja hän alkoi oitis sulloa niitä taskustaan kaivamaansa säkkiin.

Kun säkki oli täynnä, kolmikko juoksi pankista takaovesta ja suoraan heitä sivukadulla odottavaan Mer­cedekseen. Eräs taksinkuljettaja näki ryöstäjät ja lähti seuraamaan näitä. Levsteinin toveri kurottautui ikkunasta ja ampui taksin tuulilasiin, mikä säikäytti taksikuskin niin, että tämä luopui takaa-ajosta.

Kun ryöstäjät pääsivät autiolle tienpätkälle, he pysäyttivät auton ja Levstein siirtyi säkin kanssa tienposkessa odottavan moottoripyörän selkään. Hän kaasutti nopeasti pois, ja paikalle jäi vain muutama seteli leijumaan ilmaan.

l8. tammikuuta l942, asunto Tel Avivissa

Stern sai pankkiryöstöstä yli 200 000 euron verran rahaa. Niillä hän rahoitti yhä uusia iskuja, ja pian kaikki turvallisuusjoukot jahtasivat Lehin johtajaa.

Pieni asunto oli niukasti ja vaatimattomasti kalustettu, mutta sen näyttävämpää päämajaa Lehillä ei ollut. Kolme miestä pöydän ympärillä tuijotti tarkasti Avraham Sterniä tämän puhuessa.

34-vuotias Stern, joka oli 18-vuotiaana muuttanut yksin Puolasta Palestiinaan, tunnettiin erinomaisena puhujana, joka sai kuulijat valtaansa kuin hypnotisoija.

Hänen teräksenharmaa katseensa oli niin läpitunkeva, että jopa hänen karskeimmilla liittolaisillaankin oli vaikeuksia katsoa häntä suoraan silmiin. Stern oli täysin tietoinen vaikutuksestaan ihmisiin.

Stern oli jo lapsena koulussa rakastanut näyttelemistä, ja ajan myötä hän oli vielä hionut esiintymistaitojaan. Hän osasi esittää asiansa selkeästi ja napakasti ja vangita kuulijoidensa herkeämättömän huomion.

Niinpä kaikki seurasivat jälleen kerran kuin transsissa Sternin puhetta. Ensimmäiseksi Stern puhui eräästä Lehin jäsenestä, joka oli huhujen mukaan lähentynyt Irgun-järjestöä ja alkanut puhua Sternistä halveksuen. Pöydässä oltiin yksimielisiä siitä, että mies oli teloitettava petturina. Kaikki tiesivät, että Stern ei suvainnut minkään laista vastustusta eikä epäröintiä vaan kaikkien lehiläisten oli sitouduttavat täydellisesti yhteiseen tavoitteeseen: siirtomaavaltaa vastaan oli iskettävä niin lujasti, että brittien olisi pakko vetäytyä Palestiinasta ja luovuttaa maa juutalaisille. Sitten olisi arabien vuoro.

Seuraavaksi siirryttiin kokouksen pääaiheeseen eli brittiläiseen poliisiin Geoffrey Mortoniin. Morton oli ylennetty juutalaisterrorismin tutkinnan johtoon, ja hän oli jo ryhtynyt useisiin toimiin Lehiä vastaan ja saanut passitettua suuren joukon Sternin kannattajia vankilaan.

Mortonin intensiiviset tutkimukset olivat pakottaneet Sternin väen ”elämään kuin vainotut eläimet, jotka piileskelivät päivisin ja liikkuivat vain öisin”, kuten eräs heistä asian ilmaisi.

Nyt Morton saisi tuta, keitä vastaan hän oli noussut. Hänen olisi kuoltava. Asia päätettiin hoitaa mahdollisimman pian, ja Stern antoi vastuun murhan suunnittelusta Lehin kokeneelle pommimiehelle Yaacov Levsteinille.

”Lähdemme siitä, että Morton on valmis riskeeraamaan oman turvallisuutensakin voidakseen vangita jäseniämme”, Levstein hahmotteli suunnitelmaansa.

Lehiläiset päättivät houkutella Mortonin ansaan. Ensin he tappaisivat asunnossa kanan ja sotkisivat sen verta ympäriinsä myös rappuun, ja sitten he räjäyttäisivät pienen pommin, jotta näyttäisi siltä kuin terrori-iskun valmistelija olisi loukkaantunut pommin räjähtäessä vahingossa.

”Tiesin, että Morton saisi kuulla tapauksesta välittömästi ja ryntäisi oitis pidättämään loukkaantunutta voidakseen kuulustella tätä”, Levstein selitti myöhemmin.

Kun Morton astuisi asunnon ovesta sisään, ansa laukeaisi. Levstein asetti oven viereen arkun, jossa oli 25 kiloa räjähteitä, viisi sytytintä ja niiden ympärillä 15 kiloa nauloja, jotka oli kastettu rikkihappoon, jotta ne tekisivät entistä pahempaa jälkeä.

Jos suunnitelma onnistuisi ja Morton kuolisi, se olisi Lehin suurin voitto siihen asti.

22. tammikuuta l942, Yael Street, Tel Aviv

Pieni pommi ja veriroiskeet oli saatu viritettyä ansaksi valittuun asuntoon, ja Sternin joukko oli valmis toteuttamaan iskunsa.

Levsteinin suunnitelma eteni hyvin, ja Lehin jäsenet räjäyttivät asunnossa pienen houkutuspommin.

”Noin kello 9 tammikuun 22. päivä 1942 pienessä huoneessa osoitteessa Yael Street 8, Tel Aviv, räjähti pommi”, Morton kirjoitti raportissaan samana aamuna.

Moni naapurustossa luuli räjähdyksen kuullessaan, että kaupunki oli ilmahyökkäyksen kohteena. Kun he juoksivat kauhuissaan kadulle, he näkivät mustan savun tupruavan ylimmästä asunnosta.

Joku silminnäkijöistä soitti poliisille, missä juutalainen Solomon Schiff vastasi puhelimeen. Schiff soitti saman tien Mortonille kysyäkseen, haluaisiko tämä lähteä mukaan rikospaikalle. Morton istui kuitenkin juuri silloin tärkeässä kokouksessa.

”Minusta ei tuntunut sopivalta jättää muita kokoustamaan keskenään, eikä ­tapaus vaikuttanut niin kiireelliseltä, että olisin halunnut keskeyttää kokousta”, Morton kirjoitti myöhemmin omaelämäkerrassaan.

Niinpä Morton kehotti Schiffiä lähtemään jo edeltä tarkastamaan tilannetta ja lupasi tulla perässä kokouksen päätyttyä.

Kun Schiff saapui Yael Streetille, kadulla oli runsaasti läheisen koulun lapsia. Hän lähti kolmen muun poliisin kanssa nousemaan betonirakennuksen portaita.

Ylimpään kerrokseen päästyään hän huomasi asunnon oven olevan lukossa ja käski potkaista sen sisään. Sitten Schiff astui asuntoon, ja kolme muuta poliisia seurasivat häntä. Kun viimeinen heistä oli astumassa kynnyksen yli, pommi räjähti. Se oli niin voimakas, että betoniseinät kaatuivat ja raudoitettu katto romahti.

Schiff paiskautui alas rakennuksen eteen ja kuoli välittömästi, ja kaksi muuta poliisia menehtyi pian vammoihinsa.

27. tammikuuta l942, Tel Aviv

Morton ryhtyi kiivaasti etsimään poliisit murhanneita terroristeja. Viikko iskun jälkeen hän sai tiedon, jonka mukaan jotkut epäilyttävät henkilöt olivat vuokranneet erään huoneiston samana päivänä, jolloin kolme poliisia kuoli räjähdyksessä, eivätkä olleet poistuneet asunnosta sen jälkeen. Morton ajoi alaisineen paikalle tutkimaan asiaa.

Kun Morton saapui asunnolle, oven avasi hymyilevä nainen. Tämä oli jo sanoa jotain, kun olisi odottanut vieraita, mutta sitten hän huomasikin tulijoiden olevan poliiseja.

”Hänen hymynsä hyytyi, leukansa loksahti auki ja silmänsä olivat ponnahtaa päästä. Sitten hän kääntyi ympäri ja juoksi eteisen perällä olevaan huoneeseen”, Morton muisteli.

Hän veti pistoolinsa takintaskusta ja lähestyi hitaasti ensimmäistä ovea vasemmalla.

Hän tarttui varovasti ovenkahvaan, avasi oven ja astui huoneeseen.

”Sängyllä lojui mies kasvot minuun päin. Näin heti, että hän oli Zelig Zak, tunnettu Lehin jäsen, joka oli vastikään paennut vankilasta. Kaksi muuta miestä makasi sängyllä ­vasemmalla puolella”, Morton kertoi.

Morton käski hepreaksi miehiä pysymään aloillaan, mutta nämä yrittivät silti nousta ylös. Morton komensi uudestaan miehiä pysymään sängyssä, mutta kaikki kolme ponkaisivat pystyyn. Yksi kurotti kohti sängyn vieressä jakkaralla ollutta takkia, jolloin Morton laukaisi aseensa häntä kohti, ja mies lyyhistyi kasaan. Kaksi muuta hyökkäsi saman tien kohti Mortonia. Hän ei ottanut mitään riskejä vaan ampui suoraan päin hyökkääjiä.
Huudot ja laukaukset kaikuivat huoneessa, mutta Mortonin seitsemännen laukauksen äänen kadottua kuului enää vain loukkaantuneiden voihketta.

Morton tarkasteli tilannetta: verilammikossa lattialla makasivat Avraham Sternin henkivartija, Lehin tiedustelupäällikkö sekä yksi Sternin luotetuimmista taistelijoista.

Silloin Morton kuuli huutoja ja neljä laukausta kadulta, jossa oli vartiossa kolme poliisia. Ulos päästyään hän näki maassa verissään makaavan miehen. Mies oli yrittänyt paeta ikkunasta viiniköynnöstä pitkin, ja kun hän ei polii­sien kehotuksesta huolimatta ollut pysähtynyt, he ampuivat. Mies oli Sternin pommimies Yaacov Levstein, joka oli Mortonin saapuessa piiloutunut käymälään. Hän oli loukkaantunut mutta yhä elossa.

28. tammikuuta l942, sairaala, Jaffa

Kaksi neljästä loukkaantuneesta terroristista kuoli pian ammuskelun jälkeen. Morton oli saanut pelistä pois neljä Sternin tärkeimmistä miehistä. Britit lupasivat Sternistä noin 50 000 euron suuruisen löytöpalkkion.

Ammuskelusta hengissä selvinneet Yaacov Levstein ja Moshe Svorai olivat sairaalassa toipumassa vammoistaan. Poliisit olivat vartioineet kaikkia uloskäyntejä siitä asti, kun miehet oli tuotu asunnolta sairaalaan.

Ammuskelua seuraavana päivänä yksi vartijoista, Arthur Daly, kertoi Mortonille ideastaan, jonka avulla he voisivat ehkä selvittää Sternin piilopaikan.

Daly antaisi ymmärtää kannattavansa irlantilaisena Sternin brittivastaisia näkemyksiä ja tarjoutuisi sitten välittämään vangeilta viestejä ulkomaailmaan. Morton piti ajatuksesta mutta korosti, että Dalyn oli vaadittava rahaa viestien välittämisestä, jotta hänestä syntyisi uskottava kuva korruptoituneena poliisina.

Levstein hyväksyi Dalyn tarjouksen jo samana päivänä ja lähetti viestin vanhemmilleen. Seuraavina päivinä Daly välitti harmittomia viestejä Levsteinin ja tämän vanhempien välillä ja jutusteli pitkiä aikoja vanhempien kanssa saadakseen nämä luottamaan itseensä.

Svorai sen sijaan ei tarttunut tilaisuuteen.

ll. helmikuuta l942, sairaala, Jaffa

Terroristit olivat olleet sairaalassa kaksi viikkoa, ja heidät oli aika siirtää vankilaan.

Svorai kieltäytyi lähes parin viikon ajan lähettämästä Dalyn kautta mitään viestejä, ”mutta lopulta hän myöntyi raapustamaan muutaman rivin vaimolleen Levsteinin äidilleen kirjoittaman kirjeen alareunaan”, Daly raportoi.

Kun Svorai oli lopulta saatu kirjoittamaan jotain, Daly ­kiirehti vankien sairaalahuoneesta suoraan Mortonin toimistoon.

Varovaisena miehenä Svorai oli kirjoittanut viestinsä vaimolleen Tovalle venäläisellä murteella ja heprealaisilla kirjaimilla, joten Daly ja Morton eivät ymmärtäneet viestin sisältöä.

Morton lähetti viestin tulkittavaksi kielitaitoiselle kollegalleen, joka otti häneen yhteyttä vielä samana iltana. Viesti oli muotoiltu kömpelösti, mutta sen sisällöstä ei ollut epäilystäkään.

”Shalom, oma Tovani”, Svorain kirje alkoi. Hän vakuutti vaimolleen olevansa ampumahaavoistaan huolimatta hyvässä kunnossa.

”Voin kuvitella huolesi ja pelkosi varsinkin kahden muun kuoltua”, Svorai kirjoitti ja jatkoi: ”Olen huolissani sinusta, koska en tiedä, miten sinulla ja vieraallamme menee.”

Sana ”vieraallamme” herätti Mortonin huomion: oliko kyseessä Stern? Ei välttämättä, mutta oli selvä, että Svorain pariskunnalla oli jotain salattavaa.

Yö ll.–l2. helmikuuta l942, Mizrachi Bet Street, Tel Aviv

Dalyn toimittaessa viestiä Levsteinin äidille Stern tappoi aikaa pienessä asunnossa Tel Avivissa.

Sade piiskasi raskaasti pienen yksiön ikkunoita. Stern istui pienen pöydän ääressä ja kirjoitti kynä sauhuten paksun tupakansavun keskellä.

Sternin luontainen kylmäpäisyys oli sulamassa.

Hän oli nyt Palestiinan etsityin mies, eikä hän uskaltanut enää liikkua ulkona päiväsaikaan.

Kuuden viikon piileskelyn jälkeen yksiö tuntui vankikopilta. Päivät hän käveli edestakaisin ahtaassa huoneessa, poltti ketjussa, kirjoitti ja puhui.

Hän kirosi katkerasti ihmisiä, jotka olivat pettäneet hänet ja ­vetäytyneet sen sijaan, että jatkaisivat edelleen taistelua ihanteidensa puolesta. Stern itse ei ollut kertaakaan epäröinyt sen jälkeen, kun hän oli liittynyt juutalaisten maanalaiseen armeijaan vuonna 1925.

Hän oli silloin asunut muutaman vuoden Palestiinassa, ja lopullinen sysäys tarttua aseisiin oli, kun arabit tappoivat Hebronissa 65 juutalaista.

Häntä kiehtoivat Raamatun kertomukset juutalaisten sankareista, jotka elivät ja kuolivat uskonsa puolesta. Hän piti itseään näiden marttyyrien perillisenä, ja hän oli useasti fanaattisissa puheissaan julistanut, että hänen suurin unelmansa oli antaa elämänsä juutalaisvaltion puolesta Raamatun sankareiden tavoin.

Nyt Sternistä kuitenkin tuntui, että kaikki olivat hylänneet hänet. Hän kulutti aikaansa kirjoittamalla loputtomasti pieniä runoja, jotka olivat täynnä vihaa ja epäluuloa:

”Ja koko Tel Aviv muuttui helvetiksi,
jokainen talo hirttolavaksi,
ja jok’ikinen ihminen nuuskijaksi.”

Ikuinen taistelija oli väsynyt. Kello 4 aamuyöllä Sternille riitti. Hän nousi pöydän äärestä, asettui pienelle divaanille ja sulki silmänsä.

l2. helmikuuta l942, sairaala, Jaffa

Morton oli määrännyt poliisin vartioimaan Levsteinin äidin taloa, mutta tähän mennessä äiti ei ollut lähtenyt mihinkään. Svorain viestikään ei näyttänyt tuottavan tulosta. Sitten rouva Levstein lähtikin
yllättäen sairaalaan vierailemaan poikansa luona.

Rouva Levstein saapui sairaalaan aamulla puoli kymmeneltä mukanaan vaatteita pojalleen. Daly otti vaatteet vastaan ja saattoi hänet vankien huoneeseen.

Levsteinit aloittivat keskustelun venäjäksi, mutta yhä huoneessa oleva Daly komensi heitä puhumaan hepreaa. Lev­stein tiesi Dalyn ymmärtävän hepreaa, joten hän valitsi sanansa tarkasti.

Daly kuunteli keskittyneesti toivoen Lev­steinin epähuomiossa paljastavan jotain Sternin piilopaikasta, mutta äidin ja pojan keskustelussa käsiteltiin vain aivan viattomia puheenaiheita.

Lopulta Daly ymmärsi, ettei hän saisi äidin vierailusta mitään irti, ja antoi tälle merkin, että olisi aika lähteä.

Kun rouva Levstein oli astumassa ulos ovesta, toisessa sängyssä maannut Moshe Svorai teki elämänsä suurimman virheen. Levstein kuvaili tilannetta näin:

”Kun äitini oli lähdössä, Svorai kääntyi hänen puoleensa ja pyysi häneltä selkein sanoin: ’Voisitteko käydä vierailulla vaimoni luona osoitteessa Mizrachi Bet Street 8?’”

Juuri tuota tietoa Daly oli koko ajan odottanut! Hän oli vakuuttunut siitä, että Stern piileskeli mainitussa osoitteessa. Hän ryntäsi huoneesta suoraan puhelimeen käskien matkalla muita poliiseja pidättelemään rouva Levsteinia.

Yaacov Levsteinia ei tarvinnut pidätellä, sillä hän käpertyi hädissään kasaan vuoteessaan. ”Sydämeni takoi villisti. Tiesin, että tapahtuisi jotain kauheaa”, hän muisteli myöhemmin.

l2. helmikuuta l942, Mizrachi Bet Street, Tel Aviv

Morton lähetti oitis joukon poliiseja Dalyn ilmoittamaan osoitteeseen ja seurasi muutamaa minuuttia myöhemmin perässä.

Moshe Svorain vaimo Tova loikoili kotonaan sohvalla, kun hän kuuli varovaisen koputuksen ovelta. Asunnossa myös ollut Stern nosti katseensa, nousi tuoliltaan ja hiipi äänettömästi pehmeissä tossuissaan huoneen kulmassa olevan vaatekaapin luo.

Kun hän oli kömpinyt kaappiin, Tova Svorai sulki huolellisesti kaapin oven.

Sitten Svorai meni ja avasi ulko-oven. Ovella seisoi kolme poliisia. Yksi heistä, Tom Wilkin, oli tavannut Svorain aiemmin jahdatessaan Lehin jäseniä, ja hän kysyi ystävällisesti:

”Tova, miksi et ole vieraillut Moshen luona sairaalassa?”

Svorai vastasi vältellen, ja Wilkin jatkoi: ”Olen tullut hakemaan vaatteita Moshelle, sillä hänet siirretään tänään vankilaan Jerusalemiin.”

Svorai lähti ovelta, keräsi lipaston laatikoista vaatteita ja nenäliinoja ja otti oven takana vaatepuussa roikkuvan puvun ja antoi ne poliiseille.

Poliiseilla ei kuitenkaan ollut kiire lähteä asunnosta, ja Wilkin yritti uudestaan aloittaa keskustelua Svorain kanssa. Tämä ei kuitenkaan ollut juttutuulella.

Silloin Wilkin määräsi yhden poliiseista ulkopuolelle vartioon ja istuutui pienen pöydän ääreen. Kolmas poliisi alkoi järjestelmällisesti tutkia pienen asunnon kaappeja ja laatikoita edeten keittiöstä olohuoneeseen.

Lopulta tutkimatta oli enää huoneen nurkassa oleva iso vaatekaappi.

Kun kaapin ovi aukesi, siellä näkyi vain pukuja ja leninkejä. Poliisi ei kuitenkaan tyytynyt vain katselemaan vaan työnsi kätensä vaatteiden keskelle. Kun hän tunsi, että vaatteiden takana oli joku, hän vetäisi tämän nopealla liikkeellä esiin. Tunnistaessaan etsityn terroristijohtajan hän tarttui välittömästi revolveriinsa, jolloin Svorai ryntäsi väliin peläten, että poliisi ampuisi aseettoman Sternin.

Myös Wilkin kiiruhti kaapin luo, ja poliisit pakottivat aseilla osoitelleen Sternin sohvalle.

l2. helmikuuta l942, Mizrachi Bet Street, Tel Aviv

Aseistetut poliisit vartioivat Sterniä odottaen Mortonin saapuvan paikalle.

Morton saapui asunnolle mukanaan suuri joukko poliiseja, jotka eivät pystyneet peittelemään tyytyväisyyttään siitä, että Stern oli jäänyt kiinni.

Poliisin raportin mukaan Tova Svorai oli ”täysin hysteerinen ja alkoi repiä vaatteitaan”. Hän oli aina ihaillut Sterniä, ja ajatus tämän kiinnijäämisestä oli hänelle liikaa.

Morton määräsi ensimmäiseksi, että Svorai oli vietävä poliisiasemalle. Kaksi poliisia saattoi pienen naisen alas portaita ja suoraan jalkakäytävällä odottavaan autoon.

Svorai istuutui takapenkille, painoi kasvonsa ikkunaa vasten ja katsoi ylös nähdäkseen vielä vilauksen asunnosta, jossa hän oli viettänyt viime viikot Sternin kanssa.

Ylhäällä ahtaassa asunnossa Morton sai nyt katsoa ensimmäistä kertaa silmiin miestä, jota hän oli jahdannut niin pitkään. Stern istui sohvalla kalpeana mutta päättäväisesti sanomatta sanaakaan.

”Tämä kovaksikeitetty johtohahmo, tämä nerokas terroristi, joka oli suunnitellut niin joukkomurhia kuin ovelia salajuonia, tämä Britannian arkkivihollinen... Tämä petturi oli löydetty vaatekaapista emäntänsä alushameiden alta”, Morton kirjoitti myöhemmin peittelemättä riemuaan siitä, että Stern oli saatu kiinni niin nolosta tilanteesta.

Kun Svorai oli viety pois, Morton pyysi Sterniä valmistautumaan lähtöön ja vaihtamaan kunnon kengät jalkaansa.

”Stern istui sohvan reunalla sitomassa kengännauhojaan, ja kun hän sai sen tehtyä, hän ryntäsi yhtäkkiä kohti ylä­puolellaan olevaa ikkunaa.”

Mortonin mukaan Stern sukelsi tätä pistoolilla tähtäävän poliisin käsien alta ja vaatekaapin sisältöä tutkivan poliisin ohi ja ehti jo puoliksi ulos ikkunasta, kun Morton ja toinen poliisi laukaisivat yhtä aikaa aseensa häntä kohti.
Yksi ammuksista osui Sterniä pään sivuun korvan viereen.

Hän veti väkinäisesti henkeä, ja sitten hänen rintaansa napsahteli lisää osumia. Stern kuoli saman tien.

Svorai järkyttyi entistä pahemmin kuullessaan laukaukset poliisiauton takapenkille ja huusi epätoivoissaan kadulle kerääntyneille ihmisille: ”Poliisi on murhannut Sternin!”

l3. helmikuuta l942, sairaala, Jaffa

Poliisilla oli vielä hoidettavanaan muodollisuuksia, ennen kuin Sternin ruumis voitiin luovuttaa ­haudattavaksi. Monille kadulle kokoontuneille juutalaisille Sternistä oli nyt tullut marttyyri – hänen unelmansa oli lopulta käynyt toteen.

Yaacov Levstein ja Moshe Svorai makasivat yhä sairaalassa ja odottivat siirtoa vankilaan Jerusalemiin, kun huoneeseen astui kaksi poliisia. He komensivat vangit nousemaan.

Svorai vietiin heistä ensimmäiseksi huoneeseen, jossa Morton jo oli. Mortonin vierellä makasi henkilö, joka oli peitetty lakanalla. Morton käänsi lakanaa sivuun paljastaen Avraham Sterninkasvot ja kysyi Svorailta: ”Tunnetteko tämän henkilön?”

Svorai kiisti tuntevansa edesmennyttä, minkä jälkeen hänet vietiin pois. Kun Levstein ohjattiin huoneeseen, ­hänelle esitettiin sama kysymys ja hän antoi samanlaisen vastauksen. Sen jälkeen molemmat vangit palautettiin huoneeseensa.

Ennen kuin ruumis vietiin sairaalasta, poliisi otti siitä vielä viimeisen kuvan. Siinä Avraham Sternin alaston ruumis makaa tummalla kankaalla ja pään alla on metallinen astia.

Sternin hoikan yläruumiin vasemmalla puolella erottuu selvästi kolme ampumahaavaa: yksi solisluun alla, yksi sydämen kohdalla ja yksi munuaisten korkeudella.

Kaidat kasvot on vastikään ajeltu, ja niitä kehystää aaltoileva paksu tukka. Silmät ovat puoliummessa mutta näyttävät yhä eläviltä. Huulilla karehtii hymyn häivä.